Psykopatologia.munfoorumi.com

Ei kenkien kokomerkinnöissä "virheitä" ole.

Olen käsittääkseni tehnyt paljon asioita intuitiivisesti, mutta en osaa sanoa luotanko intuitiooni. Luotan kuitenkin siihen, että teen aina "oikeita" ratkaisuja, ehkä sen perusteella voi sanoa, että luotan intuitiooni?

Tris kirjoitti:Miksei näihin älykkäämpiin avauksiin kukaan ikinä vastaa..?

Niin. Missä se äly oikein luuraa, kun ei se ainakaan aloitusviestissä häikäise?

Luotan intuitiooni lähdekriittisesti. Luotan siksi, että intuitioni mukaan tekemiäni ratkaisuja kadun/harmittelen myöhemmin selvästi vähemmän kuin intuition vastaisesti tekemiäni ratkaisuja (tämä ei kerro ratkaisujeni "oikeellisuudesta" välttämättä mitään).

Lähdekriittisesti siksi, että toisinaan intuitioni voi olla ratkaisun hetkellä väärässäkin - ainakin mitä tulee nopeisiin ratkaisuhin. Yleensä aika auttaa tässä; mitä enemmän intuitioni saa aikaa pureskella asioita, sen varmemmin se osuu oikeaan. Samoiten varmuutta lisää sekin, että mitä enemmän annan intuitiolle asioita/näkökulmia/yms pureskeltavaksi, niin sitä paremmin se osuu oikeampaan.

^Tarkoitatko, että mitä "puhtaammin" tiedostat, sitä paremmin intuitiosi toimii? Olen siinä käsityksessä, että mitä voimakkaammin on läsnä tässä hetkessä, ja pystyy poistamaan mielestään psykologisen ajan "harhat" (menneen ja tulevan) ja kun ymmärtää ajattelun olevan oman mielen tuotosta, ja sitä kautta pystyy valjastamaan sen pelkästään työkaluksi (eikä pidä sitä minkäänlaisena todellisuuden ulottuvuutena tms.), niin sitä paremmin intuitio toimii ja sitä ns. parempia ratkaisuja tekee.

Mielestäni kyseessä on "todellisuudentajun ulottuvuus".

Golden flower kirjoitti:^Tarkoitatko, että mitä "puhtaammin" tiedostat, sitä paremmin intuitiosi toimii? Olen siinä käsityksessä, että mitä voimakkaammin on läsnä tässä hetkessä, ja pystyy poistamaan mielestään psykologisen ajan "harhat" (menneen ja tulevan) ja kun ymmärtää ajattelun olevan oman mielen tuotosta, ja sitä kautta pystyy valjastamaan sen pelkästään työkaluksi (eikä pidä sitä minkäänlaisena todellisuuden ulottuvuutena tms.), niin sitä paremmin intuitio toimii ja sitä ns. parempia ratkaisuja tekee.

Joo, tarkoitan jotain tämän suuntaista. Ainakin sitä, että käytän intuitiontani ikäänkuin työkaluna päätöksiä tehdessäni.

Siksi kaiketi suhtaudun intuitiooni lähdekriittisesti. Se on minulle ikäänkuin "tietokoneohjelma" joka antaa kyllä tuloksia, mutta minun itseni pitää varmistaa että sekä lähdetiedot ovat ylipäätään oikein että kaikki oleelliset lähtötiedot on annettu.

Luotan intuitiooni, mutten sokeasti ja kyseenalaistamatta. Luottamusta on kuitenkin lisännyt sen oivaltaminen, että intuitio nousee aina omasta havaintomaailmasta, joten sille on aina olemassa jostakin syntyneet perustelut. Intuitio ei olekaan 'mutua', vaikka se vaikuttaa 'musta tuntuu'- tyyliseltä kokemukselta.
Aina ei ole ollut niin, että olisin luottanut intuitiooni. Päinvastoin muistan hävenneeni vahvoja 'musta tuntuu' -tuntemuksiani. En luottanut niihin itse, ja vielä vähemmän uskalsin tuoda niitä esille, kun ei ollut mitään järjellisiä perusteluja tai selitystä vahvojen tuntemusten tueksi. Nykyisin ymmärrän asian niin, että jos ihminen kulkee tuntosarvet sojollaan läpi koko elämänsä kehdosta lähtien, niin on kertynyt laaja havaintovarasto ja koko ajan kertyy lisää. Sieltä intuitiot putkahtelevat.
'Todellisuudentajun ulottuvuus', kuten Psykopatologia mielestäni osuvasti sanoi.

En kuitenkaan tarvitse minkäänlaista intuitiota todetakseni kenkien olevan liian pienet. Jos ne ovat liian pienet, ne puristavat, ja silloin järki sanoo niiden olevan pienet. Aivan sama mitä jalkineiden kokonumero väittää.

Tris kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:^Tarkoitatko, että mitä "puhtaammin" tiedostat, sitä paremmin intuitiosi toimii?

Että intuitio ohjaa usein ratkaisuun jonka jääräpäisyyttään jättää kuitenkin tekemättä. Tai sitten tajuaminen tulee myöhässä. Esim. kerran tapasin yhden nettityypin ja väläyksenomaisesti viisi minuuttia ennen hänen näkemistään tajusin yhden kannaltani negatiivisen asian hänestä joka oli totta. En tajua miksi tajusin sen vasta silloin kun uutta informaatiota ei ollut välissä tullut.

Joo, joskus intuitiolla on aika pitkät piuhat. Siksi itsekin pyrin antamaan sille aikaa.

Joskus on parempi ettei ajattele liikaa vaan tekee niin kuin miltä tuntuu. Jos rupee liikaa ajattelemaan voi tehdä huonommankin ratkaisun. Voi alkaa miettimään, että joku muu ei tykkää siitä mitä olet päättämässä, joten valitsetkin toisen mieliksi.

Tris kirjoitti:Jossain esitettiin toimintamalli että jos miettii kahta vaihtoehtoa niin sen valitseminen jonka tekeminen on vaikeampaa on yleensä paras ratkaisu.

Tähän uskon omalla kohdallani. Otsikon kysymykseen vastaisin, että en todellakaan luota intuitiooni. Intuitioni johtaa yleensä sen aidan matalimman kohdan valitsemiseen.

Psykopatologia kirjoitti:Mielestäni kyseessä on "todellisuudentajun ulottuvuus".

Mä olen nyt tätä miettinyt eilisestä asti, mutta termi "todellisuudentajun ulottuvuus" ei ole vielä hahmottunut minulle järkeenkäypästi tai muutenkaan, jatkan kuitenkin yritystä! Siitä voisi olla apua, jos pystyisit määrittelemään sen miten itse käsität todellisuudentajun tai mihin viittaat sillä tässä.

untuva kirjoitti:Joskus on parempi ettei ajattele liikaa vaan tekee niin kuin miltä tuntuu. Jos rupee liikaa ajattelemaan voi tehdä huonommankin ratkaisun. Voi alkaa miettimään, että joku muu ei tykkää siitä mitä olet päättämässä, joten valitsetkin toisen mieliksi.

Jep, liiassa ajattelussa on huonoja puolia. Ainakin meikäläinen kadottaa helposti perspektiivin asioihin. Myös tämän syyn takia olen oppinut antamaan intuitiolle aikaa niin, että en ajattele ao asiaa välillä ollenkaan.

Golden flower kirjoitti:^Tarkoitatko, että mitä "puhtaammin" tiedostat, sitä paremmin intuitiosi toimii? Olen siinä käsityksessä, että mitä voimakkaammin on läsnä tässä hetkessä, ja pystyy poistamaan mielestään psykologisen ajan "harhat" (menneen ja tulevan) ja kun ymmärtää ajattelun olevan oman mielen tuotosta, ja sitä kautta pystyy valjastamaan sen pelkästään työkaluksi (eikä pidä sitä minkäänlaisena todellisuuden ulottuvuutena tms.), niin sitä paremmin intuitio toimii ja sitä ns. parempia ratkaisuja tekee.

Psykopatologia kirjoitti:Mielestäni kyseessä on "todellisuudentajun ulottuvuus".

Oliko tämä siis viittaus tuohon minun tekstiini? Siis oletatko ettei lähtökohtaisesti ole olemassa muuta kuin todellisuudentaju, jonka tuotosta "todellisuus" on? Sekin lienee mahdollista, mutta itse jo käytännöllisyyden kannalta "oletan", että on olemassa ns. ulkoinen todellisuus, jossa tässä elellään "kaik yhes koos". Jokaiselle se tietenkin näyttäytyy omanlaisenaan, mutta sitä puhtaammin senkin näkee, kun ei anna ajatuskiemuroittensa värittää näkemäänsä, kumpaankaan suuntaan. Eli ei anna ajatusten vaikuttaa tulkintoihinsa siitä mitä näkee tai ryhdy tekemään näkemästään tulkintoja tai tietenkin, jos tulkintoja tekee niin ymmärtää, että ne ovat vain omia tulkintoja.

Siis oletatko ettei lähtökohtaisesti ole olemassa muuta kuin todellisuudentaju, jonka tuotosta "todellisuus" on?

En.

^Ok. On olemassa ihmisiä, jotka käsittävät niin, enkä oikein ymmärtänyt mihin kommentillasi viittasit. Saa sitäkin selventää halutessaan, mutta ei toki ole mikään pakko...

Kiva. Jotkut vaativat vastauksia kysymyksiin, joihin menisi tunti.

Psykopatologia kirjoitti:Mielestäni kyseessä on "todellisuudentajun ulottuvuus".

Intuitio on todellisuudentajun (tiedostamaton) ulottuvuus?

^Miten voi erottaa, valitsiko oikein vai väärin?

Kahvi kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Mielestäni kyseessä on "todellisuudentajun ulottuvuus".

Intuitio on todellisuudentajun (tiedostamaton) ulottuvuus?

Noin minä ajattelen asian. Intuitio syntyy tiedostamattomista aistihavainnoista; yhtä hyvin käsillä olevassa tilanteessa tehdyistä havainnoista kuin myös elämän varrella aiemmin tehdyistä havainnoista. Käsittääkseni ihminen havainnoi ympäristöään kaikilla aisteillaan läpi koko elämänsä, ja läheskään kaikki havainnointi ei tapahdu tietoisesti. Mitä herkkäaistisempi ihminen sitä enemmän hän havainnoi tiedostamattaankin ja kykenemättä kontrolloimaan tai suodattamaan tiedostamatonta havainnointiaan mitenkään.

Mielestäni ns. intuitiivinen ihminen on herkillä aisteilla varustettu ihminen.