Psykoanalyyttinen feminismi

Psykoanalyyttinen feminismi

ViestiKirjoittaja Riidankylväjä » 10.04.2013 23:28

Psykoanalyyttinen feminismi

Siinä, missä radikaalifeministit keskittyvät seksuaalisuuteen ja naisen rooliin suvunjatkamisessa, psykoanalyyttiset feministit väittävät, että naisten sorron lähde on ihmisten mielissä. Lasten sosiaalistaminen yhteisön jäseniksi siten, että naiset ja vain naiset kasvattavat pieniä lapsia, tuottaa miehiä, jotka kantavat mielessään alitajuista halveksuntaa, jopa vihaa naiseutta kohtaan, misogynismiä. Tämän tiedostamattoman vihan varaan rakentuu naisten yhteiskunnallinen sorto.

Jo Sigmund Freud väitti, että kaikki pienokaiset samaistuvat varhaishoivaajaansa, äitiin. Esioidipaalisessa vaiheessa pieni poika huomaa tehneensä virheen, alkaa irtiotto äidistä, naiseudesta, kaikesta feminiinisestä. Tämä irtiotto ilmenee naisten ja naiseuden halveksuntana, joka on suureksi osaksi tiedostamatonta ja jatkuu läpi elämän.

Kulttuuriinsa sidotulle Freudille tämä pojan kokema prosessi, samaistumiskohteen vaihtuminen äidistä isään, naisesta mieheen ja sen aiheuttama halveksunta naiseutta kohtaan, oli luonnonlaki. Psykoanalyyttiset feministit väittävät kuitenkin, että näin ei tarvitse olla. Muuttamalla varhaista sosialisaatiota siten, että miehet ovat tasapuolisesti läsnä pienten lasten arjessa, voidaan mekanismi murtaa. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä teorian mukaan ydinperhe, jossa päävastuu lasten hoivasta on äidillä, tuottaa urasuuntautuneita miehiä, joilla ei ole tarvetta tunnetason läheisyyteen muiden kanssa ja naisia, joilla on sisäinen kaipaus kokea uudelleen varhaislapsuuden symbioottinen suhde äitiin. Kun mies ei pysty antamaan naiselle sellaista emotionaalista tyydytystä, jota nainen kaipaa, kääntyy nainen ystävättäriensä puoleen tai hankkii oman lapsen.

Halu saada lapsi ja hoivata sitä ei siten ole biologinen vietti, vaan sen juuret ovat äidin ja tyttären välisessä varhaissuhteessa. Luonnollisesti tämän kehän murtaminen on vaikeaa: miehet eivät halua ryhtyä hoivatyöhön, koska heillä ei ole siihen samanlaista sisäistä tarvetta kuin naisilla. Ja kuitenkin miesten ryhtyminen varhaishoivaajiksi on ainoa keino kasvattaa uusi sukupolvi, joka ei kanna mielessään tiedostamatonta naisvihaa.

http://www.vihreatnaiset.fi/feminismin-teoriaa/

Minuua alkaa naurattaa nämä feministiteoreetikot.
Riidankylväjä
 

Re: Psykoanalyyttinen feminismi

ViestiKirjoittaja Hilppa » 10.04.2013 23:37

Riidankylväjä kirjoitti:
Psykoanalyyttinen feminismi

Siinä, missä radikaalifeministit keskittyvät seksuaalisuuteen ja naisen rooliin suvunjatkamisessa, psykoanalyyttiset feministit väittävät, että naisten sorron lähde on ihmisten mielissä. Lasten sosiaalistaminen yhteisön jäseniksi siten, että naiset ja vain naiset kasvattavat pieniä lapsia, tuottaa miehiä, jotka kantavat mielessään alitajuista halveksuntaa, jopa vihaa naiseutta kohtaan, misogynismiä. Tämän tiedostamattoman vihan varaan rakentuu naisten yhteiskunnallinen sorto.

Jo Sigmund Freud väitti, että kaikki pienokaiset samaistuvat varhaishoivaajaansa, äitiin. Esioidipaalisessa vaiheessa pieni poika huomaa tehneensä virheen, alkaa irtiotto äidistä, naiseudesta, kaikesta feminiinisestä. Tämä irtiotto ilmenee naisten ja naiseuden halveksuntana, joka on suureksi osaksi tiedostamatonta ja jatkuu läpi elämän.

Kulttuuriinsa sidotulle Freudille tämä pojan kokema prosessi, samaistumiskohteen vaihtuminen äidistä isään, naisesta mieheen ja sen aiheuttama halveksunta naiseutta kohtaan, oli luonnonlaki. Psykoanalyyttiset feministit väittävät kuitenkin, että näin ei tarvitse olla. Muuttamalla varhaista sosialisaatiota siten, että miehet ovat tasapuolisesti läsnä pienten lasten arjessa, voidaan mekanismi murtaa. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä teorian mukaan ydinperhe, jossa päävastuu lasten hoivasta on äidillä, tuottaa urasuuntautuneita miehiä, joilla ei ole tarvetta tunnetason läheisyyteen muiden kanssa ja naisia, joilla on sisäinen kaipaus kokea uudelleen varhaislapsuuden symbioottinen suhde äitiin. Kun mies ei pysty antamaan naiselle sellaista emotionaalista tyydytystä, jota nainen kaipaa, kääntyy nainen ystävättäriensä puoleen tai hankkii oman lapsen.

Halu saada lapsi ja hoivata sitä ei siten ole biologinen vietti, vaan sen juuret ovat äidin ja tyttären välisessä varhaissuhteessa. Luonnollisesti tämän kehän murtaminen on vaikeaa: miehet eivät halua ryhtyä hoivatyöhön, koska heillä ei ole siihen samanlaista sisäistä tarvetta kuin naisilla. Ja kuitenkin miesten ryhtyminen varhaishoivaajiksi on ainoa keino kasvattaa uusi sukupolvi, joka ei kanna mielessään tiedostamatonta naisvihaa.

http://www.vihreatnaiset.fi/feminismin-teoriaa/

Minuua alkaa naurattaa nämä feministiteoreetikot.

Suotta naurat. Nyt taisi löytyä se sinulle sopiva feminismin muoto.
Hilppa
 

Re: Psykoanalyyttinen feminismi

ViestiKirjoittaja Riidankylväjä » 11.04.2013 08:17

Joo. Vauva tulisi ottaa äidiltä heti synnytyksen jälkeeen ja antaa isän hoitoon, kuten muinoin annettiin imettäjälle. Imetys hoidettaisiin niin, että äiti olisi seinän takana ja työntäisi tissit siinä olevista rei'istä, että vauva saisi maitoa kuin juoma-automaatista.

Tällä lailla naiset vapautuisivat patriarkaatin ikeestä.
Riidankylväjä
 

Re: Psykoanalyyttinen feminismi

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 11.04.2013 09:46

Toisessa ketjussa keskustelu universaalista patriarkaaisuudesta loppui,
kun heitin Wikin esiin.

Psykopatologia » 10.04.2013 22:41 viewtopic.php?f=8&t=8979&start=130
Matriarkaatti http://en.wikipedia.org/wiki/Matriarchy
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Psykoanalyyttinen feminismi

ViestiKirjoittaja Kahvi » 11.04.2013 11:40

Lasten sosiaalistaminen yhteisön jäseniksi siten, että naiset ja vain naiset kasvattavat pieniä lapsia, tuottaa miehiä, jotka kantavat mielessään alitajuista halveksuntaa, jopa vihaa naiseutta kohtaan, misogynismiä.


Tätä olen aina ihmetellyt: naisethan ne on kautta aikain kasvattaneet lapsia - ja jotenkin onnistuneet kasvattamaan heistä sovinisteja, naisvihaajia ja ties mitä kamalaa.

Se, että nyt on kysymys feminismistä, eikä naisasiasta, selviää tästä:
Kulttuuriinsa sidotulle Freudille tämä pojan kokema prosessi, samaistumiskohteen vaihtuminen äidistä isään, naisesta mieheen ja sen aiheuttama halveksunta naiseutta kohtaan, oli luonnonlaki.

Vain feminismit, isminsä sokaisemina, eivät näe "syyllistä" kasvattajissa vaan heidän mielestään syyn tulee/pitää/täytyy ehdottomasti olla aina jossain muussa kuin naisissa. Naisasia-ihmiset voisivat sen sijaan ihan rehellisesti pohtia myös kasvattajien (siis naisten) osuutta kasvatuksensa tuloksiin.

Yllämainittu tulee toteennäytetyksi tässä:
Psykoanalyyttiset feministit väittävät kuitenkin, että näin ei tarvitse olla. Muuttamalla varhaista sosialisaatiota siten, että miehet ovat tasapuolisesti läsnä pienten lasten arjessa, voidaan mekanismi murtaa.

Feministi aatteensa kiihkossa ei tule edes harkinneeksi, että naiset itse voisivat toimia toisin - tai ainakin paremmin. Veikkaisin vahvasti, että naisasia-ihminen pohtisi myös psykoanalyyttisesti naisten kasvatustapojen yms osuutta asiaan - eikä vain yksioikoisesti näkisi vian/syyn olevan jossain muualla kuin naisissa itsessään.
Kahvi
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron