Miten määrittelisitte kiusaamisen?
Entä mikä on sivullisten vastuu, vai onko sitä?
Paha on sellainen tilanne missä opettaja on kiusaaja.
Jos aikuinen ihminen kiusaa tietoisesti on se sairaampaa, kuin se, että lapsi kiusaa toista.
Olin lapsena satubaletissa ja saimme tuoda tunnille "parhaan ystävämme", jonkin rakkaan lelun.
Toin resuisen nallen, kun kaikki tytöt toivat hienoja nukkeja. Sitten kaksi tyttöä rupesi kiusaamaan minua siitä,
että rakas ystäväni oli niin ruma. Jännä, että muistan sen niin kirkkaasti.
Muistan sen surun tunnin jälkeen, kun istuin äitini auton takapenkillä ja kirkas valo paistoi ikkunoista.
Onko teillä muistoja kiusaamisista tai sitten kiusaajina olemisista?
Miten se on vaikuttanut minäkuvaanne? Vai onko ollenkaan.
Ammattikoulussa minua kiusasi yksi opettaja. Se ei ikinä ollut hyvin näkyvää, mutta se oli
inhottavaa syntpukiksi leimaamista ja kaikesta syyttämistä.
Aina kun jotain tapahtui se oli minun vika.
Itkin ja sanoin isällle siitä, mutta kiusaaminen ei loppunut vaikka isä soitti koululle.