Projektiivisten testitulosten negatiivisuus

[Golden flower]

Jostain luin, että psykologiassa käytettävien projektiivisten testien tulokset olisivat kautta linjan ns. "negatiivisia" eli niissä kerrotaan tutkittavien negatiivisista ominaisuuksista. Osaisiko joku kertoa miksi on näin? Puuttuuko testattavilta ns."positiiviset" ominaisuudet kokonaan vai halutaanko jostain erityisestä syystä keskittyä ns. "negatiivisiin" ominaisuuksiin ja toimintamalleihin?

Jos aiheesta on keskusteltu jo aiemmin täällä, olisin iloinen ketju -vinkkauksesta!

[Psykopatologia]

Jostain luin, että psykologiassa käytettävien projektiivisten testien tulokset olisivat kautta linjan
ns. "negatiivisia" eli niissä kerrotaan tutkittavien negatiivisista ominaisuuksista. Osaisiko joku kertoa
miksi on näin? Puuttuuko testattavilta ns. "positiiviset" ominaisuudet kokonaan vai halutaanko jostain
erityisestä syystä keskittyä ns. "negatiivisiin" ominaisuuksiin ja toimintamalleihin?

Jos aiheesta on keskusteltu jo aiemmin täällä, olisin iloinen ketju -vinkkauksesta!

Tietystä näkökulmasta käsin sanomasi pitää paikkaansa. Kliinisessä psykologiassa etsitään usein
psykopatologiaa eli "negatiivisuutta", toisin sanoen diagnoosia yms. (Kuitenkin negatiivisuudella
on usein myös positiivinen pooli.)

Olennaista tässä on se, miten psykologin lausunto on kirjoitettu. "Vahvat" puolet tulisi myös
tuoda esiin, ja lausunnon tulisi olla "tasapuolinen" kuvaus tutkittavan kokonaisuudesta yms.

[Golden flower]

^Eli pelkästään negatiivisuuteen keskittyvän arvion saanut voi siis ajatella, että on käynyt jonkinlainen "rapatessa roiskuu" ilmiö, eli vahvuuksiakin on tullut ilmi, mutta ne on vaan jostain syystä unohdettu kirjata arvioon?

[Kahvi]

Kait noissa testeissä on kysymys siitä, että ne ovat kuin mitkä tahansa muutkin lääketieteelliset testit: etsitään poikkeamia normaalista - eli "negatiivisia asioita". Niinkuin esim verikokeesta etsitään lähtökohtaisesti liian suuria / liian pieniä arvoja tai röntgenkuvasta luunmurtumia jne. Voihan noistakin löytyä positiivisia asioita, kuten esim verikokeesta erityisen hyvä hemoglobiini-arvo.

Sitten onkin tosiaan toinen juttu minkälainen lausunto kirjoitetaan eri testien ym perusteella.

[Kuutar]

Mutta monet psykologit suhtautuvat muihinkin projektiivisiin testeihin hyvin kriittisesti tai jopa täysin kielteisesti. Syitä on monia. Ensinnäkin testien tulkinnat ovat useimmiten subjektiivisia. Tulkinnat perustuvat yleensä tutkimusta tekevän tutkijan omaan henkilökohtaiseen kokemukseen ja tietämykseen, tai jonkun auktoriteetin sanaan. Ne eivät perustu objektiivisesti tutkittuihin kriteereihin, vaan tulkintaan vaikuttavat tutkijan teoreettiset näkemykset, henkilökohtaiset mieltymykset ja käsitys tutkittavan tilanteesta. Testitulosten tulkinta on siis tutkijalle yhtä projektiivista kuin testiärsykkeisiin reagointi varsinaiselle tutkittavalle. Subjektiivisuudesta kertoo myös saman testin tulkintajärjestelmien moninaisuus ja niiden keskinäinen erilaisuus.

Pelkkä kliininen kokemus ei riitä tekemään testistä tai sen käytöstä validia ja oikeutettua. Tämä tulee esille illusorisen korrelaation eli kuvitellun yhteyden kautta. Illusorinen korrelaatio ilmenee projektiivisissa testeissä monella tapaa. Esimerkiksi niin kliinikot kuin maallikotkin uskovat isojen silmien kertovan epäluuloisuudesta, vaikkei näin tutkitusti ole. Siis vaikka yhteys kuvauksen (isot silmät) ja persoonallisuuspiirteen (epäluuloisuus) on tietyssä mielessä looginen, yhteys ei ole todellinen. Toisin sanoen projektiivisissa testeissa ilmenee maagista samankaltaisuusajattelua.

Myös testien välttämättömyys on kyseenalaistettu: mitä erityistä projektiiviset testit tuovat yksilötutkimukseen? Ja ottaen huomioon testien kehno validiteetti ja reliabiliteetti, mitä pätevää lisäinformaatiota ne antavat?

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/proje ... estit.html

[Psykopatologia]

Noin luultavasti on. Keltikangas-Järvinen on ollut ylipäätään testikielteinen.

Kuuttaren esittämä kritiikki käy soveltaen myös haastatteluun.