Gaston Contesse: Äitiys (1925). Posliini. Musée des Arts décoratifs, Pariisi. [1/5]
UUTISET >> KULTTUURI: A R V I O http://www.hs.fi/arviot/N%C3%A4yttely/A ... 3332649543
Art Deco läpäisi kaikki taiteet
16.3.2013 | 0 | Timo Valjakka
Art Deco on ristiriitainen ilmiö, josta on vaikea saada otetta.
Amos Andersonin taidemuseon näyttely keskittyy tyylisuunnan
varhaisvaiheisiin ja Suomen-suhteisiin.
_______________________________________________________________
Art Deco ja taiteet 21. 7. saakka Amos Andersonin taidemuseossa
(Yrjönkatu 27). Ma, to & pe 10–18; ke 10–20; la & su 11–17.
_______________________________________________________________
Art Deco -tyylisuunnan lähtölaukauksena on pidetty Pariisissa 1925 järjestettyä kansainvälistä taideteollisuusnäyttelyä,
joka kokosi yhteen ajan uusimmat suuntaukset ja esitteli myös tuolloin muodissa olleet vaikutteiden lähteet Egyptistä
Aasiaan ja Meksikoon.
Maailmansotien välissä kaikkialle levinneestä Art Decosta on vaikea saada otetta. Se on rajoiltaan epämääräinen ja
ytimeltään ristiriitainen. Sen piirissä yhdistyvät kansallinen ja kansainvälinen, kaipuu menneeseen ja nykyajan ihailu.
Siinä kohtaavat niin klassismi ja moderni kuin elitismi ja massatuotantokin.
Vasta 1960-luvulla nimensä saanut tyylisuunta on niin monihaarainen, että siitä pitäisi puhua monikossa. Useimmin
se liitetään designiin, mutta huippuvuosinaan se läpäisi kaikki taiteet teatteria, elokuvaa ja arkkitehtuuria myöten.
Suomen Art Deco -rakennuksista näkyvin on J. S. Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo (1931). Kansainvälisesti
tunnetuin esimerkki lienee Empire State Building (1931) New Yorkissa.
Art Deco ja taiteet -näyttely siirtää kuitenkin tyylisuunnan alkupisteen maailmansotaa edeltäneisiin vuosiin.
Näyttelyn kuraattorin Laura Gutmanin mukaan sen juuret ovat fauvismin aiheuttamassa vastareaktiossa,
joka johti modernismiin kriittisesti suhtautuneen uusklassismin nousuun. Reaktio oli niin voimakas, että
se tempaisi mukaansa jopa Picasson, avantgardistien kärkihahmon.
Tyylisuunnan koko tarina olisi haaste suurellekin museolle.
Gutman rajaa näyttelynsä ranskalaisen uusklassismin ja Art Decon varhaisvaiheisiin ja siihen, miten niiden
vaikutus ulottui Suomen taiteeseen. Museon neljään kerrokseen levittäytyvän näyttelyn pääosassa ovat
maalaustaide ja kuvanveisto.
Niiden ohella näyttely kokoaa yhteen herkkupaloja suomalaisen ja ranskalaisen taideteollisuuden alueelta,
jossa tyylisuunta saavutti suurimmat voittonsa. 1930-luvun "kypsän" Art Decon koneromantiikka ja aero-
dynaamiset muodot ovat kuitenkin tällä kertaa sivuosassa.
Tanssin ja teatterin Art Decolla on oma osuutensa. Sen pääosassa ovat Kreikkaa ihaillut tanssija Isadore Duncan
ja häneltä vaikutteita saanut suomalainen Maggie Gripenberg. Kansallisteatterin kattomaalauksen suunnitellut
taidemaalari Yrjö Ollila toteutti myös lavastuksia.
Art Deco ja taiteet on tavallaan jatkoa Ateneumissa äskettäin päättyneelle 52 sielua -näyttelylle. Vuosisadan
vaihteen symbolismilla ja sitä seuranneella uusklassismilla on sekä monia yhteisiä juuria että yhteinen vastustaja,
modernismi.
Näyttelyn tärkeitä vuosia on 1908, jolloin Suomi esiintyi kutsuttuna Pariisin syyssalongissa. Suomi kokosi parhaat
voimansa Edelfeltistä Gallen-Kallelaan, mutta vastaanotto oli tyly. Kritiikki luonnehti teoksia raskaiksi ja ilottomiksi.
Salongin puheenaihe oli Henri Matisse, jonka kirkkaat värit saivat ne näyttämään entistä harmaammilta.
Oli selvää, että jotain piti tehdä.
"Villipeto" Matisse oli kuitenkin suomalaisille liian radikaali. Esikuvaksi valikoitui Maurice Denis, Paul Gauguinin
oppilas ja Puvis de Chavannesin seuraaja, jonka pastoraalista klassismia ja hillittyä palettia pidettiin taiteellisesti
kestävämpänä vaihtoehtona. Denisiä ihaili etenkin Eero Järnefelt, joka tuohon aikaan oli keskeinen vaikuttaja
Suomen taidekentässä.
Ranskalaistaiteilijan maalaus hankittiin Ateneumin kokoelmiin. Hänen lempeän koristeellisen ilmaisunsa vaikutus
näkyy selvästi esimerkiksi Yrjö Ollilan ja Juho Rissasen taiteessa. Osa Denisin suosiosta selittynee myös sillä,
että hänet nähtiin eräänlaisena symbolistien työn jatkajana.
Vaikka näyttelyssä on esillä harvoin nähtyjä maalauksia ja veistoksia uusklassismia ja Art Decoa lähellä olleilta
taiteilijoilta Suomesta ja Ranskasta, vain osa niistä edustaa ajan kestävintä kuvastoa. Ne houkuttelevat
haaveilemaan toisenlaisesta Suomen taiteen historiasta, jossa suureksi esikuvaksi oli uskallettu valita Denisiä
paljon merkittävämmäksi taiteilijaksi osoittautunut Matisse.
Sari Jankelow tanssii Loja Saarisen asussa Maggie Gripenbergin Perhostanssin. Teatterimuseon arkisto. [2/5]
Maurice Denis: Pallopeli I Nausikaa, 1914. Öljy kankaalle; Pariisi. [3/5]
