Feminismin kantaäidit ja juuret

[Riidankylväjä]

Omituista höpötystä. Naisasialiike ja feminismi on sotkettu ja hämmennetty sekavaksi puuroksi, josta ei ota selvää. En tiedä kenen etuja moinen historian vääristely ajaa?

[Mirri]

Omituista höpötystä. Naisasialiike ja feminismi on sotkettu ja hämmennetty sekavaksi puuroksi, josta ei ota selvää. En tiedä kenen etuja moinen historian vääristely ajaa?

Änkyrä mikä änkyrä.

[Mirri]

Feminismi
Feminismistä olisi oikeastaan sopivampaa puhua monikossa kuin yksikössä, sillä siihen kuuluu monenlaisia suuntauksia, jopa keskenään ristiriitaisia sellaisia. Yhteistä näille suuntauksille on käsitys siitä, että naisten yhteiskunnallisessa asemassa on epäkohtia, joita on pyrittävä korjaamaan. Toinen yhtäläisyys on se, että feministit ovat perinteisesti kytkeneet toisiinsa naisliikkeen ja naistutkimuksen, siis tiedon tuottamisen naisten kokemuksista ja naisia koskevan epätasa-arvon ilmenemismuodoista. Muut yhtäläisyydet ovatkin sitten epäselvempiä, sillä käsitykset ongelmien laadusta ja siten myös niiden korjaamisen menetelmistä vaihtelevat.

Feminismi on tapana jakaa karkeasti kolmeen aaltoon, joskaan niiden rajat eivät ole täysin selviä. (Vaikka nämä vaiheet listataan tässä historiallisesti, kyse ei ole siitä, että eri vaikutteet olisivat lakanneet olemasta uuden vaiheen ilmaannuttua, vaan pikemminkin siitä, että erilaiset feminismit elävät samanaikaisesti.) Näistä aalloista ensimmäinen on liberaali/humanistinen feminismi, joka liittyy siihen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tilanteeseen "länsimaissa", jossa lainsäädännössä oli ilmeisiä puutteellisuuksia naisten aseman kannalta (esim. ääni- ja omistusoikeus tai oikeus tiettyihin virkoihin). Niinpä tämä "ensimmäisen aallon feminismi" keskittyi näiden epäkohtien korjaamiseen, uskonaan että lainsäädännölliset muutokset toisivat naisten oikeudellisen aseman parantumisen lisäksi asenteellisen muutoksen. Toisaalta esimerkiksi Virginia Woolfin tuotanto sisältää ensimmäisen aallon feminismin piirteistään huolimatta myös siitä poikkeavia painotuksia.

"Toisen aallon feminismi" tarkoittaa sen radikaalifeminististä/"gynosentristä" vaihetta. Siinä missä ensimmäisessä vaiheessa oli paljolti jätetty puuttumatta niihin rakenteellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, jotka määrittivät "naisen paikkaa", toisessa vaiheessa nostettiin keskeiseksi "patriarkaatin" käsite eli teoria miesvaltaisesta rakenne- ja suhdejärjestelmästä, joka poissulkee naisia fyysisesti (väkivalta ja tilalliset kiellot) ja symbolisesti ("toiseus") sekä jäsentää naisten suhdetta yhteiskunnalliseen valtaan. Tämä vaihe nosti keskeiseksi myös teoriat naisten olemuksellista luovuudesta tai hoivaavuudesta ja "naisten ominaisuuksien" positiivisesta käsittämisestä. Lisäksi koska samanaikaisesti (60- ja 70-luvulla) "länsimaissa" oli meneillään vasemmistolaisen radikalismin nousu, väiteltiin myös paljon siitä, missä suhteessa pääoma ja patriarkaatti ovat toisiaan täydentäviä "sortokoneistoja". Feminismin toisessa vaiheessa nousivat esiin myös heteroseksuaalisia malleja kyseenalaistavat teoriat.

Siinä missä sekä ensimmäisen että toisen aallon feminismiin sisältyi melko jäykkiä oletuksia naisten olemuksesta ja tehtävästä (ensimmäisessä oletuksena miesten ja naisten toisiaan täydentävyyden neutraaliudesta yhteiskunnallisena mallina, toisessa "naiseuden" tai "äitiyden" nostamisena olemuksellisen "hyvyyden" määritteiksi) sekä huomattavaa ylikeskittyneisyyttä "länsimaiden" naisten ongelmiin, kolmannen aallon feminismissä kysymyksiä siitä, miten "nainen" oikeastaan tuotetaan vallan kehikossa, nostettiin yhä enemmän, ja samalla esimerkiksi "kehitysmaiden" naisten tai mustien naisten kokemukset vallan kolonialistisuudesta nousivat vahvemmin esiin. Kolmannen aallon feminismin subjektikäsitys korostaa sirpaleisuutta ja liikkuvuutta ylitse ykseyden ja pysyvyyden mallien, ja tässä vaiheessa feminismi onkin elänyt molemminpuolisen rikastuttavassa suhteessa postmoderniin filosofiaan ja esimerkiksi foucault'laiseen valtateoriaan (vaikka toisaalta monet feministit ovat kritisoineet postmodernin filosofian teoriaa "subjektin pirstaloitumisesta" - miksi subjektiutta ollaan tuhoamassa juuri kun naiset ovat sen saavuttamassa?). Tämä on tarkoittanut moninaisten subjektiivisten kokemuksien ja ruumiillisuuden esiinnostamista, eron käsittämistä ilman biologista determinismiä. Siten kolmannen aallon feminismi ei pyri vastaamaan kysymykseen siitä, mikä alistamisen muoto on kaikkein määräävin, vaan pikemminkin kartoittamaan näitä muotoja.

"Patriarkaatin" lisäksi myös "gender" ("sosiaalinen sukupuoli") on hyvin keskeisen feministinen käsite. Vaikka sukupuolen sosiaalista rakentumista korosti jo Simone de Beauvoir 1900-luvun puolivälissä ("naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan"), "gender" on tullut käsitteenä tärkeämmäksi vasta radikaalifeministisen vaiheen myötä. Kolmannen vaiheen feminismi näkee sen hyödylliseksi erityisesti mikäli sitä käsitellään biologisuuden kulttuurisena luentana eikä niinkään kaksijakoisuuksien, kuten ruumis-kulttuuri, uusintajana. Näin on mahdollista tutkia malleja, joiden kautta valta käsittelee kehoja ja mieliä, symbolisesti sekä materiaalisesti, sekä pyrkiä aiheuttamaan muutoksia näissä malleissa, uudenlaisten tilojen ja subjektiivisuuksien kehittämiseksi.

http://www.ecn.org/valkohaalarit/suomi/fem.htm

Kyllä on aikamoista änkyröintiä ja tyhmyyttä yrittää kirjoittaa feminismin historia uusiksi Psykopatologia-foorumilla. On tunnettu tosiasia, ettei radikaalifeminismi ole ainoa feminismin muoto - ei ole ikinä ollut. Sekään, että käsite feminismi putkahti ihmisten tietoisuuteen ikään kuin uutena asiana muutama vuosikymmen sitten feminismin toisen aallon myötä, ei tarkoita, että feminismi ja feministi todellisuudessa olisivat silloin olleet uusia asioita.

On tyhmää luulla ja kuvitella feminismin kannattajineen saaneen alkunsa silloin, kun tosiasiassa syntyi ns. feminismin toinen aalto.

[Psykopatologia]

Pieni tietosanakirja 1925 - 1928

Naisasialiike. http://runeberg.org/pieni/3/0170.html

[Helmenkalastaja]

Mitä te saatte tästä jankkaamisesta?
Tuskin tulette koskaan saavuttamaan yksimielisyyttä feminismin olemuksesta,
mutta ehkä omaa kantaa puoltavan aineiston kaivaminen esiin on sinänsä
tyydyttävää... Kaikki olette kuitenkin selvästi kaivautuneet poteroihinne .

[Psykopatologia]

Mirri katsoo, että nämä ovat "näkökulmia".

14:28
Feminismin erillisyyttä voi perustella sillä, että se on niin sui generis.

Kuuluuko (esimerkiksi) juutalaisuus kristinuskoon vai onko se erillinen yms?

[Mirri]

Naisliike syntyi taantumuksen vastavoimaksi


Vallankumouksen aikaansaamaa vapautta seurasi taantumus: sensuuria tiukennettiin, painovapautta rajoitettiin, yliopistoja valvottiin ja monia vapaamielisiä seuroja lakkautettiin. Konservatismin pääteos syntyi, kun Edmund Burken pamfletti Reflections on the Revolution in France julkaistiin. Monet näistä ajatussuunnista syntyivät Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta, vaikka olivatkin vastakkaisia sen tasa-arvoperiaatteille. Taantumuksen vastavoimana vaikutti mm. naisasialiike.

Vaikka Ranskan valankumous muutti keskustelun suuntaa naisten asemasta, yleinen mielipide oli kuitenkin se, että nainen ei saisi osallistua politiikkaan. Mehillä oli suojeleva asenne: he pitivät naisia hauraina, avuttomina ja epärationaalisina. Naiset olivat oikeudellisesti riippuvaisia miehestään.

Työläisnaiset joutuivat kuitenkin tekemään raskasta työtä ja pitkiä päiviä tehtaista mitättömällä palkalla. Useinpien naisten ainoa keino vaikuttaa politiikkaan oli osallistua mielenosoituksiin, kirjoittaa anomuksia ja sanomalehtiartikkeleita. Naiset liittoutuivat maansa vapaa-ajattelijoiden, vapaamielisten demokraattien tai tasavallan kannattajien kanssa. 1800-luvun puolivälissä alkoivat eri maiden naisliikkeet saavuttaa tuloksia: naisille myönnettiin monessa maassa äänioikeus, naisten ja lasten työpäiviä lyhennettiin jne.

Valistuksen ajatusten ja naisliikkeen ansiosta naisten koulutustaso nousi ja vähitellen naisten oli mahdollista elättää itseään omalla, kunniallisella työllään. Naisista tuli yhteiskunnan tunnustama yksilö ihmisoikeuksineen. Naisliikkeet loivat pohjan feminismille ja koko sukupuolijärjestelmän uudelleen pohtimiselle. 1800-luvun naisliikkeessä vaikuttaneista löytyvätkin ensimmäiset sosiologit ja sukupuolijärjestelmän kritisoijat.

Viktorianismi oli takaisku naisliikkeelle

1800- lukua voi pitää naisen historian käännekohtana: vaikka vanhat jännitteet kodin, työn, perheen ja yhteiskunnan vaatimusten välillä olivatkin olemassa. Naiset nähtiin nyt yhtenä sosiaalisena ryhmänä, jolla oli oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Kuningatar Viktorian hallintokaudella, jota kutsuttiin viktoriaaniseksi ajaksi, naisen aseman kehittyminen koki takaiskun.Vasta 1800-luvun loppupuolella heräsi feminismin perusajatus siitä, että äitiyden vaatimusta tai naisihannetta ei tarvitse välttämättä soveltaa kaikkiin naisiin. Naisihanne osoittautui käytännössä varsin suhteelliseksi käsitteeksi.

Naisliikkeessä on kolme eri vaihetta: 1800-luvun naisasianaiset, 1960-luvun feministit ja 1980-luvun postmodernit feministit. 1800-luvun naisliikettä voi pitää yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta taistelevana liikkeenä, kun taas1900-luvun feminismin painopiste keskittyi myös naisihanteen ja liian ahtaiden naiskuvien romuttamiseen.

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opi ... 69nykyaika

Feminismi on naisliike ja feministi on naisliikkeen kannattaja. On makuasia puhutaanko feminismin kolmesta aallosta, vai naisliikkeen kolmesta vaiheesta. Minä käytän sanaa feminismi ja sanon olevani feministi; aivan sama minkälaiseksi minut leimaavat ne, jotka eivät tunne naisliikkeen/feminismin pitkää historiaa, vaan kuvittelevat naisliikkeen/feminismin olevan yhtä kuin 60-luvulla syntynyt radikaalisuuntaus, tai nykyinen vihamielinen ja hyökkäävä Femen. PISTE

[Mirri]

Laitan kuitenkin vielä yhden kohdalle osuneen linkin, kun ketjun otsikkokin on niin sopiva. Katsaus venäläisen feminismin historiaan:

Venäläiset naisjärjestöt ja feminismi
Sonja Tihveräinen Pro Gradu-tutkielma Yhteiskuntapolitiikka, Naistutkimuksen ko.
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Kevät 2008

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1

En ole vielä silmäillyt alkua pitemmälle, mutta vaikutti mielenkiintoiselta tutkimukselta.

[Mirri]

Pieni tietosanakirja 1925 - 1928

Naisasialiike. http://runeberg.org/pieni/3/0170.html

Samainen 20-luvun suomalainen tietosanakirja tuntee myös feminismin; naisen yhteiskunnallisen aseman parantamista tarkoittavan liikkeen:
http://runeberg.org/pieni/1/0486.html

[Mirri]

Voi voi, erittäin ikävää.

[Psykopatologia]

Mitä te saatte tästä jankkaamisesta?
Tuskin tulette koskaan saavuttamaan yksimielisyyttä feminismin olemuksesta,
mutta ehkä omaa kantaa puoltavan aineiston kaivaminen esiin on sinänsä
tyydyttävää... Kaikki olette kuitenkin selvästi kaivautuneet poteroihinne .

Käsiteanalyysi on aina kiintoisaa ja selkeyttävää, perse.

Esimerkiksi psykiatriassa höntit samastavat bipolaarisen häiriön maanis-
depressiiviseen psykoosiin. Vain minä olen universumissa älynnyt kyseen-
alaistaa väärän käytännön.

[untuva]

Minä ainakin kannatan tasa-arvoa.

[Helmenkalastaja]

Mitä te saatte tästä jankkaamisesta?
Tuskin tulette koskaan saavuttamaan yksimielisyyttä feminismin olemuksesta,
mutta ehkä omaa kantaa puoltavan aineiston kaivaminen esiin on sinänsä
tyydyttävää... Kaikki olette kuitenkin selvästi kaivautuneet poteroihinne .

Käsiteanalyysi on aina kiintoisaa ja selkeyttävää, perse.

Esimerkiksi psykiatriassa höntit samastavat bipolaarisen häiriön maanis-
depressiiviseen psykoosiin. Vain minä olen universumissa älynnyt kyseen-
alaistaa väärän käytännön.

Megalomaniaa?

[Mirri]

Mitä te saatte tästä jankkaamisesta?
Tuskin tulette koskaan saavuttamaan yksimielisyyttä feminismin olemuksesta,
mutta ehkä omaa kantaa puoltavan aineiston kaivaminen esiin on sinänsä
tyydyttävää... Kaikki olette kuitenkin selvästi kaivautuneet poteroihinne .

Käsiteanalyysi on aina kiintoisaa ja selkeyttävää, perse.

Olen samaa mieltä; käsitteiden analysointi ja ruotiminen on kiintoisaa ja selkeyttävää. Täällä käytyjen pohdiskelujen tuloksena olen feministi entistäkin vankemmin...

[Riidankylväjä]

Mirri on uskomattuman uppi niskainen änkyrä. Mieluumin kuin uskoo tosiasioita, hän kirjoittaa ikioman historian, johon uskoo kuin pässi sarviinsa.

[Psykopatologia]

22:05

Naisliike syntyi taantumuksen vastavoimaksi

Vallankumouksen aikaansaamaa vapautta seurasi taantumus: sensuuria tiukennettiin, painovapautta rajoitettiin, yliopistoja valvottiin ja monia vapaamielisiä seuroja lakkautettiin. Konservatismin pääteos syntyi, kun Edmund Burken pamfletti Reflections on the Revolution in France julkaistiin. Monet näistä ajatussuunnista syntyivät Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta, vaikka olivatkin vastakkaisia sen tasa-arvoperiaatteille. Taantumuksen vastavoimana vaikutti mm. naisasialiike.

Vaikka Ranskan valankumous muutti keskustelun suuntaa naisten asemasta, yleinen mielipide oli kuitenkin se, että nainen ei saisi osallistua politiikkaan. Mehillä oli suojeleva asenne: he pitivät naisia hauraina, avuttomina ja epärationaalisina. Naiset olivat oikeudellisesti riippuvaisia miehestään.

Työläisnaiset joutuivat kuitenkin tekemään raskasta työtä ja pitkiä päiviä tehtaista mitättömällä palkalla. Useinpien naisten ainoa keino vaikuttaa politiikkaan oli osallistua mielenosoituksiin, kirjoittaa anomuksia ja sanomalehtiartikkeleita. Naiset liittoutuivat maansa vapaa-ajattelijoiden, vapaamielisten demokraattien tai tasavallan kannattajien kanssa. 1800-luvun puolivälissä alkoivat eri maiden naisliikkeet saavuttaa tuloksia: naisille myönnettiin monessa maassa äänioikeus, naisten ja lasten työpäiviä lyhennettiin jne.

Valistuksen ajatusten ja naisliikkeen ansiosta naisten koulutustaso nousi ja vähitellen naisten oli mahdollista elättää itseään omalla, kunniallisella työllään. Naisista tuli yhteiskunnan tunnustama yksilö ihmisoikeuksineen. Naisliikkeet loivat pohjan feminismille ja koko sukupuolijärjestelmän uudelleen pohtimiselle. 1800-luvun naisliikkeessä vaikuttaneista löytyvätkin ensimmäiset sosiologit ja sukupuolijärjestelmän kritisoijat.

Viktorianismi oli takaisku naisliikkeelle

1800- lukua voi pitää naisen historian käännekohtana: vaikka vanhat jännitteet kodin, työn, perheen ja yhteiskunnan vaatimusten välillä olivatkin olemassa. Naiset nähtiin nyt yhtenä sosiaalisena ryhmänä, jolla oli oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Kuningatar Viktorian hallintokaudella, jota kutsuttiin viktoriaaniseksi ajaksi, naisen aseman kehittyminen koki takaiskun.Vasta 1800-luvun loppupuolella heräsi feminismin perusajatus siitä, että äitiyden vaatimusta tai naisihannetta ei tarvitse välttämättä soveltaa kaikkiin naisiin. Naisihanne osoittautui käytännössä varsin suhteelliseksi käsitteeksi.

Naisliikkeessä on kolme eri vaihetta: 1800-luvun naisasianaiset, 1960-luvun feministit ja 1980-luvun postmodernit feministit. 1800-luvun naisliikettä voi pitää yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta taistelevana liikkeenä, kun taas1900-luvun feminismin painopiste keskittyi myös naisihanteen ja liian ahtaiden naiskuvien romuttamiseen.

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opi ... 69nykyaika

Feminismi on naisliike ja feministi on naisliikkeen kannattaja. On makuasia puhutaanko feminismin kolmesta aallosta, vai naisliikkeen kolmesta vaiheesta. Minä käytän sanaa feminismi ja sanon olevani feministi; aivan sama minkälaiseksi minut leimaavat ne, jotka eivät tunne naisliikkeen/feminismin pitkää historiaa, vaan kuvittelevat naisliikkeen/feminismin olevan yhtä kuin 60-luvulla syntynyt radikaalisuuntaus, tai nykyinen vihamielinen ja hyökkäävä Femen. PISTE

Mukavaa, että Mirri itse tuo esiin materiaalia, joka osoittaa hänen kantansa vääräksi.

Mirri esittää, että kyseessä olisi vain perspektiivi naisliike/feminismi-debattiin.
Hän toi esiin näkökulma-aspektin (toisaalla) pro-miesten sivustoa käsittelevässä
ketjussa, jossa todettiin feminismin kumpuavan akateemisesta nais-tutkimuksesta.
Perspektiivi on aina myös jonkinlainen entrée.

Toisaalta feminismin kritiikki kohdistuu - ei naisliikkeeseen - vaan juuri feminismiin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naistutkimuksen_kritiikki

Naisliike on suhteellisen neutraali historallinen termi kun taas feminismi on -ismi,
johon sisältyy - kuten kaikkin ismeihin - dogmi ja mahdollisesti myös idealistinen
tai ideaali-malli. Naisliikkeeseen ei ole koskaan sisältynyt mitään dogmeja; nais-
liike on pohjannut patriarkaalisen yhteiskunnan todellisiin vääryyksiin ilman mitään
queer-hömpötyksiä yms.

Samalla tavalla markkinatalous on talousoppi (yleiskäsite), kun taas kapitalismi
- siis ismi dogmeineen - on markkinatalouden johdannainen. Emme sano
Suomen taloudesta, että se on kapitalistinen vaan että kyseessä on markkina-
talous.

Täten ei ole aivan sama, miten asioita lähestytään.

[Mirri]

Mirri on uskomattuman uppi niskainen änkyrä. Mieluumin kuin uskoo tosiasioita, hän kirjoittaa ikioman historian, johon uskoo kuin pässi sarviinsa.

Riidankylväjä on uskomattoman uppiniskainen änkyrä. Mieluummin kuin uskoo tosiasioita, hän kirjoittaa ikioman historian, johon uskoo kuin pässi sarviinsa. Tai pukki sarviinsa; mieluummin puhuisin sarviinsa uskovasta pukista. Mutta samapa tuo, pässi hoitaa asian yhtä hyvin.

Sinulla oli jokunen kirjoitusvirhe, jotka korjasin - muuten viestisi sopii täsmälleen minun käsitykseeni sinusta. Tässä asiassa.

[Riidankylväjä]

Olet ehkä tahallasi jättänyt mainitsematta feminismin lesboluonteen. Sellaista ei esiintynyt varsinaisessa naisasialiikkeessä.

Lesbous ja feminismi

Jo vuonna 1970 varoitti Atkinson asettamatta liian yksinkertaisesti yhtäläisyysmerkkejä sanojen lesbous ja feminism väliin ja tämä kritiikki on tullut tavallisemmaksi 1980-luvulla. Mutta samanaikaisesti Janice Raymond, Julia Penelope ja Sheila Jeffreys, jotka kaikki ovat S/M:n ja seksuaaliliberalismin voimakkaita vastustajia, ovat sitä mieltä, että lesboilla ovat aineelliset ja henkiset mahdollisuudet erityisen kautta olla erityisen näkemyksellisiä ja voimakkaita feministejä ja siksi lesbous on ratkaisevan tärkeä tekijä feminismissä.

Lesbouden kriteerit vaihtelevat paljon. Richin mukaan tarvitsee vain olla syvästi tunteiden tasolla yhteydessä toiseen naiseen sijoittuakseen lesbolaiselle jatkumolle. Tällä tavoin lähes kaikki naiset jo ovat lesboja, siinä mielessä, että heillä on lämpimiä tunnesuhteita naisiin. Jos nainen lisäksi pidättäytyy seksuaalisista suhteista miesten kanssa, samalla kun hänellä on lämpimiä suhteita ystävättäriin, ja nainen on feministi, on hän lesbo Leedsin vallankumouksellisen naisryhmän mukaan, ja poliittinen lesbo Atkinsonin mukaan; poliittinen lesbo on sama, kuin naisiin samaistuva nainen, jolla ei ole seksiä miesten kanssa.

http://feminismi.tripod.com/lesbous.htm

[Riidankylväjä]

Lesbouden suorin strateginen vastarintastrategia, niin kuin minä käsitän, on miesten rakastamisen lopettaminen ja miesten vihaaminen.

http://feminismi.tripod.com/strategiamme.htm

[Mirri]

Olet ehkä tahallasi jättänyt mainitsematta feminismin lesboluonteen. Sellaista ei esiintynyt varsinaisessa naisasialiikkeessä.

Ei feminismissä ole lesboluonnetta, ei ole ikinä ollut, kuten ei ole ollut halua tai tarvetta leikellä palleja. Äärisuuntaukset ovat oma juttunsa, mutteivät ne ole yhtä kuin feminismi.

Miksi sinä haluat sinnikkäästi nähdä feminismin samana kuin feministiset ääri-ilmiöt, joita on ollut läpi koko feminismin historian ja aina tulee olemaan?

Beth näköjään kertoi samaa asiaa kuin minä yritän tässä selittää sinulle - suorastaan rautalangasta vääntäen.