Psykopatologia.munfoorumi.com

Tarinan mukaan pikkuinen kala ui Tyynellä merellä ja
kysyi kaikilta vastaantulijoilta: "Missä on se suuri meri,
josta olen niin paljon kuullut puhuttavan?"

Pikku juttu - suuri opetus?

En tiedä opetuksesta, mutta vastaus on: "Se on tässä".

Arvaan (Pelkään), että mielessäsi on joku suurempi viisaus.

Suuri valtameri symboloi feministien vellova massaa...

Minä taas tunsin pienen omantunnon vihlaisun: sovinistiporsas ei näe sovinismia vaikka ui sovinimimeressä.

Riidankylväjä kirjoitti:En tiedä opetuksesta, mutta vastaus on: "Se on tässä".

Arvaan (Pelkään), että mielessäsi on joku suurempi viisaus.

Minä luulen, ettei tuota suurempaa viisautta voi olla olemassa.

Mutta pystyisiköhän joku selittämään, millainen länsimaisen psykologian suhde on tuohon viisauteen? Kuinkahan yleistä mahtaa olla, että asian ymmärtäminen nähdään jonkinlaisena oireena sairaudesta tms. ja mistä se taas voisi johtua?

Joskus taannoin oli muotia "etsiä itseään". Olisiko tuossa se pikkukalan ongelma?

^Itsensä etsiminen tavallaan kyseessä kyllä, mutta se ei kai normatiivisuudessaan ole psykologialle ongelma. Mutta miksi se on ongelma, jos "huomaa uivansa meressä". Muuttuuko yksilö jotenkin uhkaksi tms.? Miten se vaikuttaa esim. projektiivisten testien tuloksiin vai vaikuttaako mitenkään? En ole saanut selville, mitä niissä tarkalleen ajatellaan nähtävän vai pohjaavatko pelkästään tilastoihin?

Golden flower kirjoitti:Mutta pystyisiköhän joku selittämään, millainen länsimaisen psykologian suhde on tuohon viisauteen? Kuinkahan yleistä mahtaa olla, että asian ymmärtäminen nähdään jonkinlaisena oireena sairaudesta tms. ja mistä se taas voisi johtua?

Itse taas näkisin, että oireena pikemminkin nähdään se, että ei ymmärrä jotain muille päivänselvää asiaa itsessään - tai ymmärtää sen merkittävän virheellisesti.

Toisaalta pikkukala ei nähnyt metsää puilta.

Kahvi kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:Mutta pystyisiköhän joku selittämään, millainen länsimaisen psykologian suhde on tuohon viisauteen? Kuinkahan yleistä mahtaa olla, että asian ymmärtäminen nähdään jonkinlaisena oireena sairaudesta tms. ja mistä se taas voisi johtua?

Itse taas näkisin, että oireena pikemminkin nähdään se, että ei ymmärrä jotain muille päivänselvää asiaa itsessään - tai ymmärtää sen merkittävän virheellisesti.

Nyt en tavoita, mitä ajat takaa. Ehkä ymmärrämme tuon viisauden jotenkin eri tavoin? Itse käsitän sen niin, että minulla on kaikki se, mitä tarvitsen tässä ja nyt, enkä tarvitse muuta.

Golden flower kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:Mutta pystyisiköhän joku selittämään, millainen länsimaisen psykologian suhde on tuohon viisauteen? Kuinkahan yleistä mahtaa olla, että asian ymmärtäminen nähdään jonkinlaisena oireena sairaudesta tms. ja mistä se taas voisi johtua?

Itse taas näkisin, että oireena pikemminkin nähdään se, että ei ymmärrä jotain muille päivänselvää asiaa itsessään - tai ymmärtää sen merkittävän virheellisesti.

Nyt en tavoita, mitä ajat takaa. Ehkä ymmärrämme tuon viisauden jotenkin eri tavoin? Itse käsitän sen niin, että minulla on kaikki se, mitä tarvitsen tässä ja nyt, enkä tarvitse muuta.

Hyvin sanoitettu, Golden flower!

Mutta, jos kala haluaisi nähdä oikein suuren meren?

Golden flower kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:Mutta pystyisiköhän joku selittämään, millainen länsimaisen psykologian suhde on tuohon viisauteen? Kuinkahan yleistä mahtaa olla, että asian ymmärtäminen nähdään jonkinlaisena oireena sairaudesta tms. ja mistä se taas voisi johtua?

Itse taas näkisin, että oireena pikemminkin nähdään se, että ei ymmärrä jotain muille päivänselvää asiaa itsessään - tai ymmärtää sen merkittävän virheellisesti.

Nyt en tavoita, mitä ajat takaa. Ehkä ymmärrämme tuon viisauden jotenkin eri tavoin? Itse käsitän sen niin, että minulla on kaikki se, mitä tarvitsen tässä ja nyt, enkä tarvitse muuta.

Totta tuokin. Ja taidamme tosiaan ymmärtää eri näkövinkkelistä tuota pikkukalaa.

Koitan selventää omaa näkövinkkeliäni:
Pikkufisu on jo siellä, mitä etsii - hän ei itse näe muille päivänselvää asiaa.

Riidankylväjä kirjoitti:Mutta, jos kala haluaisi nähdä oikein suuren meren?

Tällöin pikkufisulle Tyyni Valtameri ei olisi "oikein suuri meri" - ja kun suurempaa merta ei maapallolla ole, niin hän haluaisi nähdä jotain mahdotonta, tai ei ymmärrä Tyynen Valtameren suuruutta tms.

Kalasta se näyttää samalta kuin esim. Saimaa paitsi on suolaisempi.

Kahvi kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:Mutta pystyisiköhän joku selittämään, millainen länsimaisen psykologian suhde on tuohon viisauteen? Kuinkahan yleistä mahtaa olla, että asian ymmärtäminen nähdään jonkinlaisena oireena sairaudesta tms. ja mistä se taas voisi johtua?

Itse taas näkisin, että oireena pikemminkin nähdään se, että ei ymmärrä jotain muille päivänselvää asiaa itsessään - tai ymmärtää sen merkittävän virheellisesti.

Nyt en tavoita, mitä ajat takaa. Ehkä ymmärrämme tuon viisauden jotenkin eri tavoin? Itse käsitän sen niin, että minulla on kaikki se, mitä tarvitsen tässä ja nyt, enkä tarvitse muuta.

Totta tuokin. Ja taidamme tosiaan ymmärtää eri näkövinkkelistä tuota pikkukalaa.

Koitan selventää omaa näkövinkkeliäni:
Pikkufisu on jo siellä, mitä etsii - hän ei itse näe muille päivänselvää asiaa.

Kyllä minulle tämäkin ajatus kyseisestä kertomuksesta tuli. Ja mietin myös 'ei näe metsää puilta' -aspektia.
Kummassakin tapauksessa fisu etsii jotakin enemmän. Ero lienee siinä, missä roolissa todellisuuden osoittaminen on.
Onko tarkoitus kehottaa fisua tyytymään siihen, mitä on, vaiko vain osoittaa, ettei se tunnista todellisuutta.

Pitäisi nousta lintu perspektiiviin, että näkisi miten suuri meri on.

Surullisen inhimmillinen pikku kala.

Golden flower kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:En tiedä opetuksesta, mutta vastaus on: "Se on tässä".

Arvaan (Pelkään), että mielessäsi on joku suurempi viisaus.

Minä luulen, ettei tuota suurempaa viisautta voi olla olemassa.

Mutta pystyisiköhän joku selittämään, millainen länsimaisen psykologian suhde on tuohon viisauteen? Kuinkahan yleistä mahtaa olla, että asian ymmärtäminen nähdään jonkinlaisena oireena sairaudesta tms. ja mistä se taas voisi johtua?

Huomaan nyt epäselvyteni kysymyksen asettelussa. Tarkoitin siis sitä, että ihminen/asiakas tiedostaa tuon "Se on tässä" osuuden omassa elämässään. Eli tiedostaminen koetaan jonkinlaiseksi oireeksi. Onko koulupsykologia lopulta itse tuo tiedostamaton pikkukala? Koen itse törmänneeni asian tiimoilta jonkinlaiseen "ahdasmielisyyteen/ymmärtämättömyyteen", jonka takia koen tulleeni kohdelluksi tavalla, joka minun näkökulmastani on vähintään mielipuolisen paradoksaali. Kasvattavahan tuo kokemus on toki ollut, mutta henkisesti heikommalle olisi saattanut käydä ohraisesti.

Kalan mielikuva isosta valtamerestä oli erilainen kuin ympäröivä todellisuus. Tavallaan hän oli oikeassakin isossa valtameressä on monenlaisia asioita eikä hän pysty näkemään niitä kaikkia.

Golden flower kirjoitti:Huomaan nyt epäselvyteni kysymyksen asettelussa. Tarkoitin siis sitä, että ihminen/asiakas tiedostaa tuon "Se on tässä" osuuden omassa elämässään. Eli tiedostaminen koetaan jonkinlaiseksi oireeksi.

Vaikea sanoa. Voisi kuvitella, että ammattilainen, jonka ajatukset pyörivät oireissa ja diagnooseissa voisi tulkita normaalejakin juttuja oireina jostain.

Olen havainnut dementikkoja hoitavissa hoitajissa runsaasti virheellisiä tulkintoja. Mummujen fyysiset ongelmat tulkitaan dementiasta johtuviksi ja jäväät ilman hoitoa.