Identifioituminen omaan viiteryhmäänsä

[Kahvi]

Eri keskusteluissa on noussut otsikon asia esiin. Tuolla siis tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että omaan viiteryhmäänsä (tai sen edustajaan) osoitetut kehut/haukut koetaan ikäänkuin ne olisivat suoria haukkuja/kehuja omaan itseään kohtaan.

Esimerkkinä vaikka tämä oma tunneresponssini toisesta ketjusta:

Mutta tässä on kieltämättä se pointti, että sinähän tulit ylioppilaaksi joskus venäjänvallan aikana (vai oliko se ruåtsinvallan aikana?)

Niin siis tässä oli se pointti, että koska sait valolakkisi Vilhelm Valloittajan maihinnousun aikaan, ja me muut nykyaikana, niin edustat täysin eri viiteryhmää kuin me muut.

Ja sitähän kokee loukkaavaksi moitteen silloin, kun moitteen antaja on eri viiteryhmästä kuin itse on. Siksi minunkin ensimmäinen (virheellinen) tunneresponssi oli, että mitäs hevlettiä se PP nyt minua tyhmäksi haukkuu!

viewtopic.php?f=8&t=8857&start=50#p112612

Oleellista tuossa siis oli se, että identifoiduin tuossa yhteydessä nykyajan ylioppilaaksi, ja PP taas viiteryhmäni ulkopuoliseksi, jonka takia PP:n totemus tuntui henkilökohtaiselta. Olettaisin, että jos saman asian olisi sanonut joku nykyajan ylioppilas (siis oman viiteryhmäni sisällä oleva henkilö), niin en olisi kokenut asiaa olleenkaan niin voimakkaasti moitteeksi tahi en olisi sitä ottanut henkilökohtaisena.

[Kahvi]

Olen tässä noin viikon aikana saanut seurata ihan aitiopaikalta taas akkojen parkkeerauskäyttäytymistä. Eipä voi kuin päätä pyöritellä. Joku siinä toimituksessa on vain niin hemmetin hankalaa sisäistää, kun näyttäisi siltä, että se vähäinenkin maalaisjärki ja logiikka katoaa oitis, kun se hemmetin kiesi pitää saada parkkiin tai parkista pois. Joka viimeksimainittu on ällistyttänyt meikäläistä vieläkin enemmän.

Kuinka hemmetin vaikeaa se voi olla eukoille peruuttaa kelkka pois ruudusta ja kääntää rattia. Tai ohjata auto kahden valkoisen viivan väliin. Äärimmäisen vaikeaa, sanoisin näkemäni perusteella. Josta syystä pikkasen huolestuttaa ajatus, että mitä jos nämä naiset ovat sellainen perusotos kaikista tuolla liikenteessä sompailevista Kerttu Ruuspereista. Ei ehkä pidä moisia ajatella, tehdä vaan oma - täydellinen - suoritus.

http://nollavaimonpaluu.blogspot.fi/201 ... ivoja.html

Tuon kirjoittaja on siis nainen ("Nollavaimo"). Aika rankkaa tekstiä tuossa, ihan jo käytetyn retoriikankin kannalta. Mutta kommenteissa ei ole sellaisia suuria vastalauseita, kuten voisi olettaa siinä tapauksessa, että kirjoittaja olisikin mies.
Tässä tapauksessa ryhmät, joihin identifioidumme, menevät sukupuolemme mukaan. Kommentoijat ovat naisia ja siis identifoituvat naisiin - joita tuossa suureen ääneen moititaan. Eivät kuitenkaan kommentoi ns "haisevia vastalauseita".

Lienee siis niin, että ankaraankin moittimiseen suhtaudutaan suopeammin silloin, kun se tulee oman viiteryhmän sisältä.

[Kahvi]

Tätä aihetta ei ole kommentoitu - pitäisikö provosoida että saisi keskustelua aikaiseksi?

[Mirri]

Ei kannata provosoida; menee vain provosoinnin tuloksena syntynyt keskustelu herkästi sivuraiteille. Ehkä kukaan ei osaa sanoa aiheeseen ja viesteihisi mitään. Jospa tässä tapauksessa vaikeneminen on myöntymisen - tai myöntämisen - merkki?

[Kahvi]

Ei kannata provosoida; menee vain provosoinnin tuloksena syntynyt keskustelu herkästi sivuraiteille. Ehkä kukaan ei osaa sanoa aiheeseen ja viesteihisi mitään. Jospa tässä tapauksessa vaikeneminen on myöntymisen - tai myöntämisen - merkki?

Kirjoitin siis niin tyhjentävästi, että kukaan ei oikein osaa kommentoida asiaa muuta kuin vaikenemalla myöntämisen merkiksi. Hyvä minä!

[Golden flower]

En oikein hahmota tässä mistä tässä aloituksessa on tarkoitus keskustella. Omista identifioutumisen kokemuksista omaan viiteryhmään vai siitä, mistä kyseinen ilmiö johtuu vai? No yritän sanoa kuitenkin jotain. Jos perustaa minuutensa ulkoisiin statussymboleihin kuten valkolakkiin tai parkkeeraustaitoihin tai ylipäätään muiden taholta tulevaan kommentointiin niin silloin kommentointi horjuttaa minuutta ja syntyy kaiketi jonkinlainen loukkaantumis/puolustautumisreaktio. Se taas, kannattaako minuuttaan kytkeä moisiin ulkoisiin asioihin tai sisäisiin omiin ajatuskiemuroihinkaan, on tietenkin jokaisen oma asia.

[Riidankylväjä]

Naisten "parkkeeraamisongelmat" jos niitä on johtuvat a. koko-ongelmasta kuten Kultsi mainitsi ja b. siitä, että naiset ajavat keskimäärin vähemmän kuin miehet. Eli harjoituksen puutetta.

[Kahvi]

En oikein hahmota tässä mistä tässä aloituksessa on tarkoitus keskustella. Omista identifioutumisen kokemuksista omaan viiteryhmään vai siitä, mistä kyseinen ilmiö johtuu vai?

Vaikka noistakin. Tai vaikka siitä, mihin kyseinen ilmiö johtaa. Sana on vapaa.

[Kahvi]

Jos perustaa minuutensa ulkoisiin statussymboleihin kuten valkolakkiin tai parkkeeraustaitoihin tai ylipäätään muiden taholta tulevaan kommentointiin niin silloin kommentointi horjuttaa minuutta ja syntyy kaiketi jonkinlainen loukkaantumis/puolustautumisreaktio. Se taas, kannattaako minuuttaan kytkeä moisiin ulkoisiin asioihin tai sisäisiin omiin ajatuskiemuroihinkaan, on tietenkin jokaisen oma asia.

Hyvin sanottu!

[Kahvi]

Näkisin, että eri asiayhteyksissä voi identifioitua eri viiteryhmiin. Esim minä voin (jopa samanaikaisesti) indentifoitua suomalaisiin, miehiin, nykyajan ylioppilaisiin jne. Näin ollen voisin kokea jopa henkilökohtaisena loukkauksena, jos joku loihe sanomaan "nykyajan suomalaiset miespuoliset ylioppilaat ovat tyhmiä".

Toisaalta taas identifioituminen voi vaihdella tilanteesta. Tämä ilmeisesti johtunee siitä, että kuinka lähelle jokin asia osuu omaa itseään. Olettaisin, että Kyllästyneen esiin tuomassa asiassa hän idenfioitui "surkeisiin autoilijoihin" eikä esimerkkini mukaisesti "naisiin".

Semmoinen negatiivinen puoli viiteryhmäänsä identifioitumisesta taitaa olla, että jos sen takia kokee henkilökohtaisia loukkaantumisen tunteita, niin oma responssi keskusteluun voi olla vääränlainen tms.

[Kahvi]

Näkisin, että eri asiayhteyksissä voi identifioitua eri viiteryhmiin. Esim minä voin (jopa samanaikaisesti) indentifoitua suomalaisiin, miehiin, nykyajan ylioppilaisiin jne. Näin ollen voisin kokea jopa henkilökohtaisena loukkauksena, jos joku loihe sanomaan "nykyajan suomalaiset miespuoliset ylioppilaat ovat tyhmiä".

Toisaalta taas identifioituminen voi vaihdella tilanteesta. Tämä ilmeisesti johtunee siitä, että kuinka lähelle jokin asia osuu omaa itseään. Olettaisin, että Kyllästyneen esiin tuomassa asiassa hän idenfioitui "surkeisiin autoilijoihin" eikä esimerkkini mukaisesti "naisiin".

Semmoinen negatiivinen puoli viiteryhmäänsä identifioitumisesta taitaa olla, että jos sen takia kokee henkilökohtaisia loukkaantumisen tunteita, niin oma responssi keskusteluun voi olla vääränlainen tms.

Oletit taas väärin; samastuin nimenomaan naisiin, meihin joita kirjoituksessa pilkattiin.

Ah, sori!

[Kahvi]

Mitäs mieltä arvon kanssapalstalaiset olette siitä, että tuntuuko omasta viiteryhmästä tuleva kritiikki vähemmän pahemmalta kuin viiteryhmän ulkopuolelta tuleva kritiikki?

[Helmenkalastaja]

Mitäs mieltä arvon kanssapalstalaiset olette siitä, että tuntuuko omasta viiteryhmästä tuleva kritiikki vähemmän pahemmalta kuin viiteryhmän ulkopuolelta tuleva kritiikki?

Siis minun omaksi kokemastani viiteryhmästä tuleva, minuun kohdistuva kritiikki vai johonkin toiseen ryhmään kohdistuva kritiikki?

Minä koen oman viiteryhmäni sisältä tulevan, minuun kohdistuvan kritiikin pahemmaksi kuin sen ulkopuolelta tulevan.

Tähän vaikuttaa kyllä sekin, kuinka yleisluontoinen (esim. nainen) tai spesifi (esim. ammattini) kyseinen viiteryhmä on. Oman identifioitumisen taso vaikuttaa siten, että mitä läheisempi (esim. perheenjäsenen) kritiikin esittäjä on, sitä pahemmalta kritiikki tuntuu (vrt. toisen, tuntemattoman naisen esittämä kritiikki). Toisaalta vaikkapa oman perheenjäsenen esittämässä kritiikissä pitäisi olla lieventävänä tekijänä uskon kritiikin esittäjän hyvään tarkoitukseen, kritiikin esittämiseen rakentavassa tarkoituksessa.

Oman viiteryhmäni esittämän, jotakin toista ryhmää koskevan kritiikin kommentoiminen on vaikeaa, vaikka olisi eri mieltä (lojaalisuuskysymys?).

[Psykopatologia]

Ja mahdollisesti Tukholman syndrooma.

[Kahvi]

Mitäs mieltä arvon kanssapalstalaiset olette siitä, että tuntuuko omasta viiteryhmästä tuleva kritiikki vähemmän pahemmalta kuin viiteryhmän ulkopuolelta tuleva kritiikki?

Siis minun omaksi kokemastani viiteryhmästä tuleva, minuun kohdistuva kritiikki vai johonkin toiseen ryhmään kohdistuva kritiikki?

Ah, kirjoitin näemmä vajavaisesti. Tarkoitin omaan viiteryhmään kohdistuvaa kritiikkiä.

[Kahvi]

Ja mahdollisesti Tukholman syndrooma.

Tässä siis kidnapatun viiteryhmä vaihtuu kaappaajien viiteryhmäksi?
Ikäänkuin ensin kaapparit on "he" ja kaapatut + muu maailma on "me". Sitten syndrooma tekee temppunsa ja tämän jälkeen kaapparit kuuluvat ryhmään "me" ja muu maailma ryhmään "he".

[Kahvi]

Minä koen oman viiteryhmäni sisältä tulevan, minuun kohdistuvan kritiikin pahemmaksi kuin sen ulkopuolelta tulevan.

Tähän vaikuttaa kyllä sekin, kuinka yleisluontoinen (esim. nainen) tai spesifi (esim. ammattini) kyseinen viiteryhmä on. Oman identifioitumisen taso vaikuttaa siten, että mitä läheisempi (esim. perheenjäsenen) kritiikin esittäjä on, sitä pahemmalta kritiikki tuntuu (vrt. toisen, tuntemattoman naisen esittämä kritiikki). Toisaalta vaikkapa oman perheenjäsenen esittämässä kritiikissä pitäisi olla lieventävänä tekijänä uskon kritiikin esittäjän hyvään tarkoitukseen, kritiikin esittämiseen rakentavassa tarkoituksessa.

Oman viiteryhmäni esittämän, jotakin toista ryhmää koskevan kritiikin kommentoiminen on vaikeaa, vaikka olisi eri mieltä (lojaalisuuskysymys?).

Nämä asiat voin kyllä huomata itsestänkin. Allekirjoitan siis ylläolevan.

[Kahvi]

Toisaalla tuli puhetta yli-identifoitumisesta omaan viiteryhmäänsä. Tämä lienee ilmiö, joka koskee lähinnä vain asiaansa (so viiteryhmäänsä) enempivähempi fanaattisesti tms suhtautuvia henkilöitä.

En nyt keksi sopivaa, asiaa yleisellä tasolla käsittelevää esimerkkiä. Siis sellaista, joka ei ajaisi tätä ketjua henkilökohtaisten asioiden setvimiseen tms. Ilmiö kuitenkin lienee yleinen, joskin ehkä marginaalinen, vähän jokaisessa yhteiskunnassa.

[Kahvi]

Toisaalla tuli puhetta yli-identifoitumisesta omaan viiteryhmäänsä. Tämä lienee ilmiö, joka koskee lähinnä vain asiaansa (so viiteryhmäänsä) enempivähempi fanaattisesti tms suhtautuvia henkilöitä.

En nyt keksi sopivaa, asiaa yleisellä tasolla käsittelevää esimerkkiä. Siis sellaista, joka ei ajaisi tätä ketjua henkilökohtaisten asioiden setvimiseen tms. Ilmiö kuitenkin lienee yleinen, joskin ehkä marginaalinen, vähän jokaisessa yhteiskunnassa.

Kuka päättää tai määrittelee sen, mikä on yli-identifioitumista?

En tiedä, ehkä me Psykopatologia-foorumilaiset voisimme yrittää määrittelyä ym.

Kyse on myös alkeellisista käytöstavoista; lauseet kuten "ei vitussa", eivät mielestäni kuulu korrektiin käytökseen missään yhteydessä.

Korrekti käytös (tai sen puute) ei nähdäkseni liity suoraan idenfioitumiseen mitenkään - epäsuorasti ehkä silloin, kun se indikoi (yli-)idenfioitumista tms.

[Kahvi]

Liian vaikeaa Psykopatologialaisille, I'm afraid.