Tänä aamuna laitoin Ylen kakkosen päälle, lukeakseni teksti-tv:ta ja kuuntelin ihmeissäni kanavalta kuulunutta radiolähetystä. Siinä joku mieshenkilö pilkalliseen sävyyn kritisoi sitä, että kirkko uskoo johonkin luonnolliseen moraaliin ja siihen, että olisi jokin luonnon kautta tuleva yksi, oikea moraalijärjestys.
Mietinpä tässä, että jos kirkko noin virallisesti uskoo, niin silloinhan se on oikeassa. Moraali on juuri matemaattisesti todistetusti subjektista riippumaton, luonnonjärjestykseen liittyvä asia. Ihmettelen sitä, että joidenkin henkilöiden pitää mennä kirkon, tai uskonnonvastustuksessaan niin pitkälle, että vastustus muuttuu jo itsessään pahemmin epätodelliseksi ja epätoteen meneväksi, kuin kirkon opetukset ovat pahimmillaan menneet. Voisi sanoa, että nykypäivän akateeminen ateismi on samalla tasolla, kuin keskiajan inkvisitio. Tai, että se itseasiassa on sama kielellinen ja pragmaatinen järjestelmä eri nimellä.
Jos moraali ei olisi luonnonjärjestykseen liittyvä asia, mehän tuolloin toimisimme moraalittomasti, jos erehdymme kritisoimaan vaikkapa pedofiilisarjaraiskaajaa touhuistaan. Kaikilla kun on oma, samanarvoinen totuutensa ja jokainen määrittää itse moraalinsa.
Nykyajan akateemisessa moraalikäsityksessä jokaisen oma totuus on alkanut tarkoittamaan sitä, että pikku-ukkojen näkeminen on yhtä tervettä, kuin lapsen siittäminen ja sitä, että oman moraalin luominen tarkoittaisi sitä, että henkilö on täysin vapaa moraalisista velvoitteista ja voi määrittää kaiken tekemänsä moraalisesti oikeaksi. Alas on menty, kun akateeminen filosofia on pelkkää skitsofrenian ja rajatilanarsismin peräaukkona olemista.
Moraalin määrittäminen itse ei tarkoita sitä, mitä Suomen akateemiset filosofit sen esittävät tarkoittavan, eli moraalittomuutta ja toisten alistamista omalle sadismilleen ja harhoilleen, vaan moraalin itse määrittäminen tarkoittaa filosofiassa sitä, että ihminen löytää moraalin itse luonnosta. Tähän tulokseen ovat kaikki huippufilosofit päässeet, myös ne, jotka ovat kritisoineet kirkon moraalioppeja, mutta silti meidän filosofit elävät jossain omassa pienessä nurkassaan, omissa totuuksissaan. Hehän ovat luoneet järjestelmän, jossa huippufilosofienkin kirjoitukset voi ymmärtää miten tahansa, koska "jokaisella on oma totuus".
Suomen akateemisten filosofien ajattelu on sitä, että jokaisen tulee saada olla ja kuuluu olla kirkko.