Ei elämää, vaan koulua varten

[Kahvi]

Mutta tässä on kieltämättä se pointti, että sinähän tulit ylioppilaaksi joskus venäjänvallan aikana (vai oliko se ruåtsinvallan aikana?)

Niin siis tässä oli se pointti, että koska sait valolakkisi Vilhelm Valloittajan maihinnousun aikaan, ja me muut nykyaikana, niin edustat täysin eri viiteryhmää kuin me muut.

Ja sitähän kokee loukkaavaksi moitteen silloin, kun moitteen antaja on eri viiteryhmästä kuin itse on. Siksi minunkin ensimmäinen (virheellinen) tunneresponssi oli, että mitäs hevlettiä se PP nyt minua tyhmäksi haukkuu!

[Psykopatologia]

Kaikki kognitiiviset kyvyt sekä suoritukset ja positiiviset päämäärät
korreloivat positiivisesti - korrelaation suuruus vaihtelee.

[Mirri]

Sosioekonomia ei ainakaan ennen korreloinut älykkyyden kanssa. Elämässä menestymisen kanssa kyllä, kun "hyvästä perheestä" tulleet olivat aina etusijalla. Kuten ovat nykyäänkin.

Aivan.

Entisinä aikoina saattoi hyvin käydä niin, että älykäs työläiskersa suoritti kansakoulun sekä jatkoluokat ja meni töihin, kun taas tyhmä rikkaan tenava sai valkolakin, ja opiskeli ties miten pitkälle. Menneinä vuosikymmeninä älykkyydellä on ollut hyvin vähän tekemistä sen kanssa, että yhdelle opintie on ollut suljettu ja toiselle avoin. Päinvastoin käsittääkseni opiskeluhaluisen työläiskersan on pitänyt olla parempiosaisiin verrattuna älykkäämpi, jotta on onnistunut 'uimaan vastavirtaan' ja raivaamaan tiensä akateemiseksi vaatimattomasta perhetaustastaan huolimatta. Häntä kun ei ole kotona ja suvun keskuudessa tuettu, vaan päinvastoin on voitu tehdä kaikki mahdollinen, jottei alhaisen sosioekonomisen aseman omaava kasvuikäinen 'haihattelisi turhia' - eikä aiheuttaisi köyhälle perheelleen rahanmenoa tahtomalla oppikouluun...

Entisaikoina moni älykäs lapsi oli yhdenlainen alisuoriutuja, koska ei ollut mitään mahdollisuutta päästä käymään koulua ja opiskelemaan. Köyhien ja työläisperheiden älykkäät lapset ovat ennen loistaneet poissaolollaan oppikouluista ja lukioista; yliopistoista puhumattakaan. Pelkästään jo oppikouluun meneminen maksoi maltaita perheelle; se ei ollut ilmaista lystiä, ei mitään sinne päinkään. Kaksi lukukausimaksuista vapaata vapaaoppilaspaikkaa luokkaa kohti oli kuin hyttysen itku valtameressä, etenkin kun luokassa saattoi olla muutamia kymmeniä oppilaita; joskus 60-70 -lukujen vaihteessa neljäkymmentäkaksi.

[Psykopatologia]

Lyseoissa lukukausimaksu oli nimellinen; yhteiskouluissa hieman suurempi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu

[Riidankylväjä]

Sekin on köyhällle iso raha eikä siinä kaikki. Kirjat ja muut koulutarvikkeet piti ostaa ja maaseudulla oppikoulu saattoi olla kymmenien kilometrien päässä, jolloin pelkkä kouluun kulkeminen saattoi muodostaa ylivoimaisen esteen.

[Mirri]

Lyseoissa lukukausimaksu oli nimellinen; yhteiskouluissa hieman suurempi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu

Wikipedia kertoo näin:

Oppikouluun meneminen ei riippunut pelkästään oppilaan älynlahjoista. Erityisesti maaseudulla ja pikkukaupungeissa oppikoulu oli yksityinen ja sen maksut olivat yleiseen palkkatasoon nähden korkeat, joten vähävaraisilla perheillä ei ollut varaa laittaa lastaan sinne. Usein myös työläisperheissä haluttiin lapset mahdollisimman nopeasti työhön, mikä onnistui parhaiten käymällä pelkkä kansakoulu ja kenties sen jälkeen ammattikoulu. Valtion oppikouluissa lukukausimaksut olivat edullisemmat, mutta verrattuna ilmaiseen kansakouluun lapsen laittaminen oppikouluun merkitsi taloudellista uhrausta. Koulukirjat oli joka tapauksessa ostettava itse eikä ilmaista kouluruokailuakaan ollut. Valtionavun ehtona niin valtion kuin yksityisissäkin oppikouluissa oli kuitenkin vapaaoppilas- ja puolivapaaoppilaspaikkoja, joita myönnettiin vähävaraisten perheiden hyvin koulussa menestyneille lapsille. Tällä järjestelyllä pyrittiin turvaamaan, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan oppikouluihin.

Mainittu vapaaoppilaspaikka oli ainakin minun oppikouluaikanani kaksi paikkaa per luokka, ja luokassa sai enimmillään olla 42 oppilasta. Hyvään menestymiseen ainakaan tuolloin vapaaoppilaspaikat eivät olleet sidottu, sen sijaan vapaaoppilaspaikka oli mahdollista saada yhden kerran luokkaa kohti. Toisin sanoen luokalle jäämiseen ei saanut vapaaoppilaspaikkaa.

Ja tosiaan kouluruokailukin oli oppikoulussa maksullinen, toisin kuin kansa-, kansalais-, ja ammattikouluissa. Niinpä vähävaraisten perheiden oppivelvollinen jälkikasvu ilman muuta ohjattiin mieluiten oppilaitoksiin, joissa oppivelvollisuuden suorittaminen ei aiheuttanut perheelle kuluja.

[Psykopatologia]

Mutta miksi porukkaa, että ennen kaikki oli paremmin?

[Hilppa]

Itse käytin sanontaan "vanhaan hyvään aikaan...". Jotkut asiat olivat ennen paremmin toiset huonommin ja hyvinkin huonosti.

[Mirri]

Tämä puoltaa ajatusta, että entisaikojen oppikoulun suorittaneet oikeasti ovat olleet teoreettisesti lahjakkaita ja älykkäitä:

Oppikouluun pyrkiminen tapahtui kevään pääsykokeissa. Järjestelmän loppuaikoina kokeeseen kuuluivat ainekirjoitus ja matematiikan koe. Koska oppikouluun pääseminen oli ainoa tie korkeampaan koulutukseen, kokeet olivat melko vaativat ja stressaavat. Myös jatko oli raskas: luokalle jäänti oli yleistä eikä oppilaiden eroaminen huonon koulumenestyksen vuoksi ollut mitenkään tavatonta.

Oppikoulun opetussuunnitelmat olivat luonteeltaan pitkäikäisiä. Niitä uudistettiin vain muutamien vuosikymmenten välein ja samat perusoppikirjat kuluivat jopa useiden sukupolvien käsissä. Oppikouluja leimasi 1900-luvun alusta jako reaalikouluihin ja klassillisiin lyseoihin. Reaalilyseoissa luettiin "uusia" eli maailmankieliä sekä luonnontieteitä, kun taas klassillisissa lyseoissa keskeisiä oppiaineita olivat klassiset kielet (latina ja klassinen kreikka). Molemmissa koulutyypeissä opetettiin lisäksi matematiikkaa, joka oli luonteeltaan varsin teoreettista. Kielten opetuksessa kirjallinen kielitaito oli pääosassa. Opetus tähtäsi lähinnä virkamiesten kouluttamiseen.

Oppikoulun opettajat olivat kansakoulunopettajiin verrattuina korkeasti koulutettuja. Heillä oli pääsääntöisesti joko ylempi tai joissain tapauksissa alempi korkeakoulututkinto. Virkarakenne koostui nuoremman ja vanhemman lehtorin viroista, joihin päästiin muutaman vuoden ylimääräisenä opettajana toimimisen jälkeen. Naisille tyttölyseon tai yhteiskoulun lehtorina toimiminen muodosti erään harvoista akateemisista, sosiaalisesti hyväksyttävistä ammateista. Peruskouluun siirtymisen jälkeen oppikoulun opettajat muuttuivat joko lukioiden tai yläasteiden lehtoreiksi.

Oppikoulun suurimpana ongelmana oli opetettavan aineksen teoreettisuus. Opetussuunnitelmaan ei alkujaan sisältynyt lainkaan käsityötä, ja lukuaineiden opetus oli varsin teoriapainotteista. Kun 1950-luvulta alkaen yhä suurempi osa ikäluokasta siirtyi oppikouluun, alkoi käydä ilmeiseksi, että opetussuunnitelmaa olisi uudistettava vastaamaan paremmin käytännön elämän tarpeita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu

Raha ja perheen asema on auttanut oppikouluun pääsemisessä, mutta jos teoreettiseen opiskeluun tarvittavat älyn lahjat eivät ole riittäneet oppikoulussa pärjäämiseen, sieltä on auttamattomasti pudonnut pois ennemmin tai myöhemmin - niin rikkaan kuin köyhänkin mukula. Köyhän mukula tosin ennemmin kuin rikkaan, koska vapaaoppilaspaikoilla sinnitelleillä ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta jäädä luokalleen eikä muutenkaan tunaroida opinnoissaan; rikkaiden lapsilla on ollut paremmat mahdollisuudet epäonnistumisiin ja uudelleen yrittämisiin. Köyhien lapsilla ei yksinkertaisesti ollut varaa epäonnistua ja yrittää uudelleen oppikoulussa; oli pakko pärjätä tai keskeyttää, koska rahoitus oli iso ongelma.

[Illusia]

Näinä (nuoriso)työttömyyden aikoina olisi ihan järkevää opiskella. Nykyinen opintotukijärjestelmä on niin hieno, ettei vähävaraisuus ole este, ja iltaisin ja loma-aikoina voi tehdä työtä, jos jaksaa ja onnistuu saamaa työpaikan. Myös koulussa syntyvät sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, sillä ne voivat estää syrjäytymistä.

[Illusia]

Ei riitä, että osaa luetella nimet ulkomuistista. Eikös planeetat pidä myös tuntea? Se on yleissivistystä.

Korjaus: lisätty puuttuva t-kirjain.

[Riidankylväjä]

Mutta miksi porukkaa, että ennen kaikki oli paremmin?

Ne on niitä entisajan ylioppilaita, jotka kulkivat kesät ylioppilaslakki päässä ja mummot hyppäsivät tiensivuun ja niiasivat nöyrästi isolle herralle.

[Mirri]

minun aikanani ei päässyt edes 3. luokalta kansakoulussa jos ei tiennyt, ettei suomen kielessä ole sanoja "annam", "annap", "tulem", "tulep" ja niin edelleen.

Toisin kuin meidän aikanamme, nykyisin kouluissa opitaan ymmärtämään nettifoorumeiden kielen sijoittuvan jonnekin kirjakielen ja puhekielen välimaastoon:

Puhe- ja kirjakielen eroja

Kieli on sovittu, normitettu järjestelmä. Sen tehtävänä on mahdollistaa ihmisen oma ajattelu ja sosiaalinen kanssakäyminen sekä tiedon siirtäminen. Äidinkieli on lapsesta saakka omaksuttu kieli, lapsen ensimmäinen kieli. Kieltä käytetään eri tilanteissa eri tavoin; keskustelukumppani ja tilanne vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten puhutaan.

Kirjakieli on kielen virallinen, yleisesti hyväksytty normi, jota käytetään nimenomaan kirjoittamiseen. Se noudattaa sovittuja oikeakielisyyssääntöjä.

Yleiskieli on kaikkien ymmärrettävissä ja se noudattaa oikeakielisyyssääntöjä. Sitä käytetään kouluissa, työelämässä ja tiedotusvälineissä virallisena puhuttuna kielimuotona.

Puhekieli vaihtelee eri tilanteissa. Se ei ole samalla tavoin normitettua kuin kirjakieli ja yleiskieli.

Eräs keskeisimpiä puhutun ja kirjoitetun kielen eroja on se, että kirjoittaja voi muokata kirjoittamaansa tekstiä yhä uudelleen, kun taas puhujalla ei ole siihen mahdollisuutta. Kirjoittaja voi hioa tekstiään, pohtia parempia ilmauksia tai vaikkapa poistaa osan jo kirjoittamastaan tekstistä.Tähän ei puhujalla ole mahdollisuutta. Puhetilanne on toisenlainen; siinä on reagoitava nopeatempoisemmin puhekumppanin kommentteihin tai kysymyksiin. Ei ole aikaa jäädä pohtimaan vaihtoehtoisia ilmauksia.Tämän takia puhekielen lauseet ovat lyhyempiä ja rakenteeltaan yksinkertaisempia kuin kirjakielessä.

Puhekielen ominaispiirteitä:

- tilannesidonnaisuus
- lauseet epätäydellisiä ja lyhyitä
- runsaasti partikkeleja ja pronomineja
- paljon täytesanoja: pienet, merkityksettömät sanat
(just, tuota, se, yks)

- runsaasti vahvistussanoja: asioiden tehostaminen ja lieventäminen
- paljon toistoa
- aloitetun lauseen keskeyttäminen
- sisältää vähemmän tietoa kuin vastaavanpituinen kirjoitettu teksti

(lihavointi minun)
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2 ... =hNaO.g5je

Sanoppas muuta tai lueppa tämä eivät ole vapaamuotoisella ja puhekielimäisellä nettifoorumilla, jolla välillä keskustellaan jopa chattailutyyliin, vakavasti otettavia virheitä. Paitsi tietysti niille, joilla on taipumuksena kompuroida lillukanvarsiin ja jäädä jumiin siihen kohtaan mihin ovat rojahtaneet.

Etenkin, jos nettifoorumilla rajoitetaan tai vaikeutetaan tekstin muokkailua ja sanottavan hiontaa, kirjoittamalla käydyt keskustelut ovat lähellä puhekieltä ja puhumalla keskustelemista. Silloin pitäisi hyväksyä tämä asia: Puhekieli ei ole samalla tavoin normitettua kuin kirjakieli ja yleiskieli.
Puhekielessä on näitä sanoja: "annam", "annap", "tulem", "tulep"... Ei voida sanoa, että anna mulle ja tulepa tänne... Puhekielen konsonanttien ilmaantuminen nettifoorumilla kirjoitettuun keskusteluun ei ole yhtään sen virheellisempää kuin muukaan puhetyylinen keskustelu nettifoorumilla. Taitavat olla harvassa sellaiset vapaamuotoiset keskustelufoorumit, jotka eivät salli puhekielisiä ilmaisuja palstallaan, vaan pitävät puhekieltä virheellisenä ja sopimattomana.

[Psykopatologia]

puhelintekstiviestit myös opettavat käyttämään pieniä kirjaimia.

[Psykopatologia]

Minä taas en osaa.

Mutta todellakin täällä kirjakieltä lähestyvä kirjoittaminen
on yhtä vaivatonta kuin puhekielinenkin, jota ei tulisi turhaan
suosia. Pisteetkin on hyvä täällä panna virkkeen loppuun.

[Mirri]

On aivan yhtä vaivatonta kirjoittaa oikein kuin väärinkin, eikä ole mitään syytä katsoa sormien läpi selkeitä virheitä.

Pelkkä pienten kirjainten käyttäminen tuottaa ääärimmäisen raskasta katsottavaa ja luettavaa.
Kyllä minäkin kirjoitan tekstareita ja kirjoitusohjelma automaattisesti aloittaa pisteen jälkeen isolla alkukirjaimella, mutta jos pistettä ei ole (esimerkiksi nimet), osaan kyllä itsekin painaa oikeaa näppylää sitä varten.

(lihavointi minun)

Koska sinulle oikein kirjoittaminen on aivan yhtä vaivatonta kuin väärin kirjoittaminen, osannet korjata tekstissäsi olevat selkeät virheet.

[Psykopatologia]

Niin, kyllä myös pilkut ovat tärkeitä (varsinkin pitkissä virkkeissä).

Eikä mistään äärimmäisestä rasittavuudesta ole kyse.

[Mirri]

Niin, kyllä myös pilkut ovat tärkeitä (varsinkin pitkissä virkkeissä).

Eikä mistään äärimmäisestä rasittavuudesta ole kyse.

Päätit ryhtyä auttamaan ystävää hädässä...

Autanpa minäkin sen verran, että annan valmiiksi pilkun: , .

[Psykopatologia]

Kun suoritetaan vertailuja, se voidaan tehdä monella tavalla.

Esimerkiksi voidaan ottaa kaikki 1950-luvun automerkit ja erikseen 1950-luvun parhaat automerkit.
Voidaan ottaa 2000-luvun kaikki automerkit ja erikseen 2000-luvun parhaat automerkit.
Voidaan vertailla 1950 < = > 2000.

- 2000-merkkejä oli enemmän.
- Jakaumissa on päällekkäisyyttä.
- Suorassa vertailussa monet 2000 heikohkot olisivat 1950-parhaimmistoa.

Täten esimerkiksi vuoden 1965 IFA on huomattavasti parempi peli kuin vuoden 1900 Rollssi.

Näin Riidankylväjä ja Mirri ovat vertailleet eri vuosien ylioppilaita.

[Riidankylväjä]

Hölpön pölpön...