Ei elämää, vaan koulua varten

[Mirri]

On aivan yhtä vaivatonta kirjoittaa oikein kuin väärinkin, eikä ole mitään syytä katsoa sormien läpi selkeitä virheitä.

Pelkkä pienten kirjainten käyttäminen tuottaa ääärimmäisen raskasta katsottavaa ja luettavaa.
Kyllä minäkin kirjoitan tekstareita, ja kirjoitusohjelma automaattisesti aloittaa pisteen jälkeen isolla alkukirjaimella, mutta jos pistettä ei ole (esimerkiksi nimet), osaan kyllä itsekin painaa oikeaa näppylää sitä varten.

Korjaus klo 13:46: lisätty pilkku.
Mirrille papukaijamerkki huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta.

Nytkö tekstisi on mielestäsi virheetön?
Minusta silmille hyppivät selkeät huolimattomuusvirheet ovat äärimmäisen raskasta katsottavaa ja luettavaa, eikä tosiaankaan ole syytä katsoa sellaisia läpi sormien. Ne ovat paljon pahempia kuin, että joku kirjoittaisi vaikka näin: lueppas nyt tarkkaan mitä olet kirjoittanut, että huomaisit virheesi.

[Kahvi]

Presidenttien tai planeettojen luetteleminen on vähän sama asia, kuin pyydettäisiin luettelemaan ihmisen luut latinankielisin nimin. Eli sisältyykö moinen taito nykylukion oppimäärään ja kertooko se mitään mistään muusta kuin ulkoaoppimisen kyvystä.

Pressat ja planeetat tietty kuuluvat yleissivistykseen enemmän kuin ihmisen luiden latinankieliset nimet, mutta muuta eroahan ei noilla ole.

Kyllä, mutta minun aikanani ei päässyt edes 3. luokalta kansakoulussa jos ei tiennyt, ettei suomen kielessä ole sanoja "annam", "annap", "tulem", "tulep" ja niin edelleen.

Epäilemättä näin, eli myös lukiota edeltävien oppisisältöjen sisältö ja niiden painotukset ovat muuttuneet ajan saatossa. Mikä tietysti vaikuttaa siihen, että kuinka "tyhmiä" nykyiset ylioppilaat ovat wanhanajan ylioppilaisiin verrattuna.

Esim PP, joka sai valkolakin samaan aikaan Pontius Pilatuksen kanssa, tuskin saisi yhtä komeita arvosanoja nykyajan ylioppilaskokeista kuin teki aikanaan - ja hänen älykkyytensä on aikojen saatossa vain pysynyt ja parantunut kuin valion viili.

[Kahvi]

Minä taas en osaa.

Mutta todellakin täällä kirjakieltä lähestyvä kirjoittaminen
on yhtä vaivatonta kuin puhekielinenkin, jota ei tulisi turhaan
suosia. Pisteetkin on hyvä täällä panna virkkeen loppuun.

Minulle kirjakielen kirjoittaminen täälläkään ei ole yhtä vaivatonta kuin puhekielinen kirjoittaminen. Kun ei oikein ole ollut merkittävää tarvetta tuottaa nimenomaan kirjakielistä tekstiä, ja joskus silloin hävyttömän kauan sitten peruskoulussa ja lukiossa en juurikaan nähnyt mieltä panostaa eksaktiin kirjakieleen - äidinkielen ym arvosanat eivät silloin olleet minulle mitenkään erityisen tärkeitä. Eli minulla ei ole luonnollista kirjoittaa kirjakieltä, vaan se vaatii erityistä panostusta - eikä välttämättä onnistu silloinkaan täysin puhtaasti.

[Riidankylväjä]

Sillälailla 50-luvun oppikoulu oli erilainen kuin nykyinen peruskoulu, että sinne oli pääsykokeet.

[Psykopatologia]

17:57
En oikein ymmärrä, miksi näitä suoria vertailuja koko ajan tehdään.

Vuonna 1965 monet asiat olivat eri lailla kuin vuonna 2013.
Esimerkiksi kaikissa urheilulajeissa ennätykset olivat 1965 huonompia kuin nyt,
ja ero kasvaa ajan kuluessa.

Onko mielestänne Jesse Owens (1935; 813) huonompi pituushyppääjä kuin
Tommi Evilä (2005; 818), koska Evilä on hypännyt pitemmälle?

[Riidankylväjä]

Ainakin huonommat doping aineet.

[Mirri]

Bernerin kuvaama muutos johtuu enimmin siitä,
että nykyajan ylioppilaat ovat paljon tyhmempiä.

Tuossako ei ole suoraa vertailua?

[Psykopatologia]

Lueppas etc, on hirveää.

[Psykopatologia]

Kyllä minäkin kirjoitan tekstareita, ja kirjoitusohjelma aloittaa automaatistti pisteen jälkeen isolla alkukirjaimella.
Mutta jos pistettä ei ole (esimerkiksi nimet), osaan kyllä itsekin painaa oikeaa näppylää sitä varten.

[Mirri]

On aivan yhtä vaivatonta kirjoittaa oikein kuin väärinkin, eikä ole mitään syytä katsoa sormien läpi selkeitä virheitä.

Pelkkä pienten kirjainten käyttäminen tuottaa ääärimmäisen raskasta katsottavaa ja luettavaa.
Kyllä minäkin kirjoitan tekstareita, ja kirjoitusohjelma automaattisesti aloittaa pisteen jälkeen isolla alkukirjaimella, mutta jos pistettä ei ole (esimerkiksi nimet), osaan kyllä itsekin painaa oikeaa näppylää sitä varten.

Korjaus klo 13:46: lisätty pilkku.
Mirrille papukaijamerkki huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta.

Nytkö tekstisi on mielestäsi virheetön?
Minusta silmille hyppivät selkeät huolimattomuusvirheet ovat äärimmäisen raskasta katsottavaa ja luettavaa, eikä tosiaankaan ole syytä katsoa sellaisia läpi sormien. Ne ovat paljon pahempia kuin, että joku kirjoittaisi vaikka näin: lueppas nyt tarkkaan mitä olet kirjoittanut, että huomaisit virheesi.

Minua rasittaa enemmän nuo "lueppas" ja "meneppäs" kuin pilkkuvirheet joita teen.
En osaa pilkkusääntöjä kovin hyvin, mutta kaikki pilkut eivät puutu sen takia vaan siksi, että sormeni ovat nopeampia kuin ajatukseni.
Ja jos vielä näppis on outo, virheitä tulee takuuvarmasti.

Yhteenveto:

En kirjoita virheettömästi, kaukana siitä, mutta jos kirjoittaisin vain pieniä kirjaimia käyttäen tai "lueppas" -tyyliin - en kirjoittaisi lainkaan, niin äärimmäisen rasittavana koen kummatkin virhetyylit.

Jos joku haluaa minulle pilkkusäännöt kerrata, yritän mielelläni opetella käyttämään niitä oikein.

Menin sanattomaksi. Virheen merkkasin punaisella.

Yhteenveto kuulostaa kuitenkin nöyremmältä kuin tällainen pöyhkeä ylimielisyys:

On aivan yhtä vaivatonta kirjoittaa oikein kuin väärinkin, eikä ole mitään syytä katsoa sormien läpi selkeitä virheitä.

[Psykopatologia]

18:16

Bernerin kuvaama muutos johtuu enimmin siitä,
että nykyajan ylioppilaat ovat paljon tyhmempiä.

Tuossako ei ole suoraa vertailua?

On, mutta vertailu (tekstissäni) on tehty samanikäisten koko tasoon vuosina
1950 vrt. 2012.

Siis 1950 ylioppilaiden lahjakkuustaso (verrattuna samanikäisten koko tasoon)
oli vahvempi kuin 2012 (verrattuna samanikäisten koko tasoon).

[Kahvi]

Kyllä minäkin kirjoitan tekstareita, ja kirjoitusohjelma aloittaa automaatistti pisteen jälkeen isolla alkukirjaimella.
Mutta jos pistettä ei ole (esimerkiksi nimet), osaan kyllä itsekin painaa oikeaa näppylää sitä varten.

Po "automaattisesti"

[Psykopatologia]

Kaikkien mielestä. Mikä sitten olisi vähemmän rasittava?

[Kahvi]

Silloin kun oppikouluun, syystä tai toisesta, eivät päätyneet kaikki ne jotka olisivat pääsykokeet selvittäneet leikiten, oli ammattikoulujen oppilasmateriaali motivoitunutta ja "parempaa" ainesta kuin peruskoulun tulon jälkeen. Ja hekin jotka eivät ammattikouluunkaan päässeet vaan olivat itseoppineita työläisiä, olivat hekin työstään ja sen tuloksista ammattiylpeyttä tuntevia.
Nykyään nuorten pakko-opinnot ammattikorkeakoulussa usein vain nimellistä opiskelua, eikä hyviä ja työstään ylpeitä ammattilaisia sillä järjestelmällä valmistu.

Mielestäni tärkeämpää kuin ylioppilaskirjoitusten vaativuuden vertailu, olisi vertailla nykyisten ja vanhojen ammatti-ihmisten (kirvesmiesten, puuseppien, muurarien ym.) osaamista ja ammattitaitoa.

Tämä on hyvä pointti. Jossain vaiheessahan homma kääntyi niin, että sosioekonomisesta asemastaan riippumatta jokainen perhe halusi jälkikasvustaan ylioppilaan. Ja jotenkin sitten ammattikoulusta muotoutui pikkuhiljaa sellainen paikka, jota voi rumasti kuvailla tyhmien ja laiskojen surkimusten säilytyslaitokseksi. Tämä asia on ollut viimevuosina muuttumassa ja amiksen käymistä ei enää koettu epäonnistumisena tms - mutta veikkaan, että nuorisotakuu muuttaa asiaa taas väärään suuntaan - nuoria pakotetaan amikseen ja epämotivoituneena opiskelu todellakin on vain nimellistä/näennäistä.

Että kyllähän se opiskelu on aina yhteiskunnan kannalta hyvä juttu, mutta kyllä tässäkin maassa tarvitaan ammattitaitoisia timpureita ja muurareita - ja mieluummin niin, että heidän ammattitaitoaan arvostettaisiin.

[Riidankylväjä]

Että kyllähän se opiskelu on aina yhteiskunnan kannalta hyvä juttu, mutta kyllä tässäkin maassa tarvitaan ammattitaitoisia timpureita ja muurareita - ja mieluummin niin, että heidän ammattitaitoaan arvostettaisiin.

Nykyään otetaan työntekijät halvalta ulkomaiselta reppufirmalta ja kalliit suomalaiset työntekijät passitetaan kortistoon.

[Riidankylväjä]

Siis 1950 ylioppilaiden lahjakkuustaso (verrattuna samanikäisten koko tasoon)
oli vahvempi kuin 2012 (verrattuna samanikäisten koko tasoon).

Lahjakkuus ei korreloi koulutuksen kanssa, vaan on synnynnäinen ominaisuus.

Ylioppilaat tuolloin eivät olleet kovin paljon lahjakkaampia kuin ikäluokka keskimäärin.

[Mirri]

"Ääärimmäisen raskasta" oli tarkoituksellinen tyylikeino.

Ahaa... sinun tekemänäsi selkeä ja lukijan silmille hyppäävä virhe onkin tarkoituksellinen tyylikeino.

Mietippäs vähän; eikö ole outoa selittää omia virheitään tyylikeinoiksi ja samalla takertua toisten virheisiin, joita voidaan sanoa tyylikeinoiksi siinä kuin sinunkin virheitäsi. Liialliset vokaalit ovat vähintään yhtä ärsyttäviä virheitä kirjoitetussa tekstissä kuin kaksoiskonsonantit väärissä paikoissa. Tai oikeastaan ylimääräisten vokaalien tunkeminen paikkoihin, jonne ne eivät kuulu edes puhekielessä, on pahempi virhe kuin puhetyylimäinen ilmaisu kirjoitetussa tekstissä.

[Psykopatologia]

Siis 1950 ylioppilaiden lahjakkuustaso (verrattuna samanikäisten koko tasoon)
oli vahvempi kuin 2012 (verrattuna samanikäisten koko tasoon).

Lahjakkuus ei korreloi koulutuksen kanssa, vaan on synnynnäinen ominaisuus.

Ylioppilaat tuolloin eivät olleet kovin paljon lahjakkaampia kuin ikäluokka keskimäärin.

Korrelatiivisuudella ja synnynnäisillä ominaisuuksilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

[Mirri]

"Ääärimmäisen raskasta" oli tarkoituksellinen tyylikeino.

Ahaa... sinun tekemänäsi selkeä ja lukijan silmille hyppäävä virhe onkin tarkoituksellinen tyylikeino.

Mietippäs vähän; eikö ole outoa selittää omia virheitään tyylikeinoiksi ja samalla takertua toisten virheisiin, joita voidaan sanoa tyylikeinoiksi siinä kuin sinunkin virheitäsi. Liialliset vokaalit ovat vähintään yhtä ärsyttäviä virheitä kirjoitetussa tekstissä kuin kaksoiskonsonantit väärissä paikoissa. Tai oikeastaan ylimääräisten vokaalien tunkeminen paikkoihin, jonne ne eivät kuulu edes puhekielessä, on pahempi virhe kuin puhetyylimäinen ilmaisu kirjoitetussa tekstissä.

Lyön pääni pantiksi siitä, etteivät virheet "mietippäs" jne. ole tarkoituksellisia kuin korkeintaan ärsyttämistarkoituksessa.

Tietäisitpä miten minua ärsyttää nähdä tekstissä sellaisia typeryyksiä kuin kolme vokaalia peräjälkeen; kuten tässä: Ääärimmäisen raskasta. Ja vielä enemmän ärsyttää, kun tökerön virheen tekijä selittää virheensä muka tyylikeinoksi. Mutta ehkä kyseessä olikin tyylikeino, jonka nimenomaan oli tarkoitus ärsyttää.

[Psykopatologia]

Minua niin haauukotuttaaa.

Tällaisissa pidennys toimii.