Ei elämää, vaan koulua varten

Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 17:42

MATTI PIKKUJÄMSÄ
Kuva

Ei elämää, vaan koulua varten

Ylioppilaskirjoituksissa lukiolaiset valitsevat matalimman aidan.
Minkä ihmeen takia?


24.3.2013 | 15 | http://www.hs.fi/sunnuntai/Ei+el%C3%A4m ... 4010736907
Palstalla arvioidaan kotimaan ja maailman asioita kosketusetäisyydeltä.

Anna-Sofia Berner twitter.com/asberner _ Kuva

En muista kovin paljon siitä, mitä lukiossa opetettiin, mutta sen muistan, montako laudaturia sain. Neljä.

En ole koskaan tarvinnut niitä mihinkään. Yliopisto ei ollut niistä kiinnostunut, työnantajista puhumattakaan.
Yritän kyllä kertoa niistä aina, kun on pienikin mahdollisuus.

Tällä viikolla abiturientit on taas suljettu juhlasaleihin kaikkialla Suomessa. Koulu on järjestänyt saleihin
konseptipapereita, joihin on leimattu tai painettu lukion nimi. Kokelaat ovat pakanneet mukaan eväät,
pehmeän lyijykynän, tahraamattoman kuulakärkikynän ja viivoittimen, joiden avulla he vetävät papereihin
ylioppilastutkintolautakunnan vaatimat riittävät marginaalit.

Ne marginaalit muistan. Niistä oli turvallista aloittaa. Niitä oli harjoiteltu kaksi ja puoli vuotta.

Ylioppilaskirjoitukset on suuri kansallinen instituutio. Kuin kirkko tai eduskunta, mutta tahrattomampi
ja pysyvämpi.

Se johtuu siitä, että aikuiset eivät tiedä tai muista, miten ne suoritetaan. Heitä kiinnostavat arvosanat.
Laudaturit, eximiat, magna cum laudet. Ne ovat latinaa. Ne kuulostavat hienoilta. On tärkeää, montako
niitä on. Sillä ei ole niin väliä, mistä kokeesta ne ovat.

Lukiolaiset vastaavat aikuisten toiveisiin. He kirjoittavat englantia, lyhyttä matematiikkaa, ruotsia ja
terveystietoa. Helppoja aineita, joita he osaavat.

Taktikointi alkaa jo ensimmäisenä vuonna. 16-vuotiaat valitsevat kursseja, joista on hyötyä kirjoituksissa.
He laskelmoivat. He tietävät, että terveystiedon ylioppilaskokeeseen pitää opiskella kolme kurssia. Ja että
historian kokeeseen pitää opiskella kuusi, fysiikkaan kahdeksan ja pitkään matematiikkaan kolmetoista kurssia.
Miksi lukea montaa kieltä, kun yksikin riittää?

"Niin sanottuja harvinaisia kieliä kirjoitetaan vähän. Ne ovat tosin harvinaisia vain Suomen lukioissa",
Sirkku Kupiainen koulutuksen arviointikeskuksesta toteaa kuivasti.

Minä tein toisin. (Koska äiti vaati.) Valitsin lukiossa pitkää matematiikkaa, pitkää saksaa ja englantia, filosofiaa,
fysiikkaa, historiaa ja yhteiskuntaoppia. Ruotsi oli vielä pakko kirjoittaa, joten siitäkin luin ylimääräisen kurssin.

Kaikki nämä ovat aineita, joissa kursseja on paljon. Silti ylitin nipin napin lukion minimikurssimäärän.

Millä terveystiedon lukijat oikein täyttävät koulupäivänsä?

Kaltaiseni hikarit vääristävät ylioppilaskokeiden arvostelua. Vaikeina pidettyihin kokeisiin osallistuu paljon hyviä
opiskelijoita. Niinpä huonoinkin on usein aika hyvä. Siksi saksasta on vaikeampi saada magna kuin englannista.

Hallitusohjelmassa onneksi luvataan, että tähän puututaan. Gaussin käyrä saattaa olla pian historiaa.

Lukiolain toisessa pykälässä kerrotaan lukion tavoitteet. Siinä ei mainita sanallakaan laudatureita. Se alkaa näin:
Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi
ja yhteiskunnan jäseniksi.

Painan tämän mieleeni, kun lähden tapaamaan Kallion lukion filosofianopettajaa Ukri Pulliaista. Hän on opettanut
16 vuotta ja nähnyt, miten kirjoitukset ovat muuttuneet koulussa koko ajan tärkeämmiksi. Oppilaat valikoivat kurssinsa
kirjoituksia varten. "Saan usein kuulla, että filosofian pakollinen kurssi oli tosi kiva ja voi, kun voisin ottaa sitä lisää,
mutta en voi, koska tähtään kirjoituksiin. Ei kukaan ennen sanonut niin!"

Onko tavoitteellisuudessa sitten jotain pahaa? On, jos tavoitteena ei ole oppiminen vaan arvosana. Se syö yleissivistystä.
Lisäksi väärin ja hölmöin perustein tehtävät valinnat vaikuttavat oppilaiden tulevaisuuteen. Ne sulkevat ovia, joita on
myöhemmin vaikea avata.

Tyttöjen yleisin reaaliaineiden yhdistelmä on psykologia ja terveystieto. Poikien fysiikka ja kemia. Yhdeksännellä luokalla
tytöt ovat Pisa-tulosten mukaan poikia parempia luonnontieteissä. Silti pojat päätyvät hyväpalkkaisiin insinööritöihin ja
tytöt hoitoalalle.

Luulen, että tytöt pitävät fysiikkaa liian vaikeana tai tylsänä. Tai he haluavat mieluummin helpon ällän kuin oppia,
miten maailmankaikkeus toimii.

Opiskelin seitsemän kurssia fysiikkaa, vaikka en kirjoittanut sitä. Ei siitä ole ollut mitään mitattavaa hyötyä, mutta
sitä en voinut etukäteen tietää. Sitä paitsi saatoin jopa vähän sivistyä. Ainakin opin kärsivällisyyttä ja kestämään sitä,
että maailmassa on vaikeita asioita.

Filosofianopettaja Pulliainen kertoo tehtävästä, jota hänellä oli tapana teettää opiskelijoillaan. Hän jakoi opiskelijat
ryhmiin ja pyysi näitä miettimään, millaisen yhteiskunnan he loisivat, jos olisivat diktaattoreita.

"Ennen vastaukset olivat aivan hulluja ja mielettömiä!" opettaja nauraa.

Nyt hän on melkein luopunut tehtävästä, koska vastaukset ovat masentavia.

"Moni sanoo, että eikö tämä Suomi ole ihan hyvä."

Pulliainen lyö kasvonsa kämmeniin. "Kymmenen vuotta sitten en osannut edes kuvitella sellaista vastausta!"

Opettajan angsti tarttuu. Onhan se surullista, jos nuorten mielikuvitus ei riitä muuhun. Ei edes Kallion lukiossa,
jota käyvät tulevat taiteilijat.

Kuulostaa siltä, että lukio kasvattaa yhteiskunnan jäsenten sijaan alamaisia. Oppimisen ihanuus ja hulluus puuttuu.
Tilalla on suoritus, opiskelu vain koetta varten. Koetta, jonka arvosanalla ei välttämättä edes tee mitään.

Kallion lukion pääportaikossa ei saa kulkea. Tien sulkee kyltti, joka pyytää hiljaisuutta. Ylioppilaskirjoitukset ovat
käynnissä. Jännitys leijuu käytävillä. Siellä ne nyt ovat!

Neljännen kerroksen luokassa 44 alkaa Ukri Pulliaisen opettama elämänkatsomustiedon tunti. Istun vanhasta
tottumuksesta ikkunan viereen, takapulpettiin. Siinä on kylmä, koska patteri ei lämmitä. Ikkunasta näkyy Kallion
kirjaston katto, mutta minä näen Pyynikin kirkkopuiston Tampereella.

Kaikki on niin tuttua. Vihreä liitutaulu, keltainen taulusieni, Marimekon penaalit tyttöjen pulpeteilla.

Opettaja saa uneliaat lukiolaiset puhumaan siitä, mitä on hyvä elämä, ja siitä, onko suomalainen yhteiskunta
meritokraattinen. Kaikki ovat niin fiksuja ja avoimia! Aikuisena tällainen keskustelu vaatii ainakin kaksi viini-
lasillista alleen. Aamukymmeneltä sellaista ei käydä koskaan.

Knoppeja ja helppoja vastauksia ei ole. Elämänkatsomustiedon kirjoittaa 300 lukiolaista vuodessa.
_
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 18:11

Kaltaiseni hikarit vääristävät ylioppilaskokeiden arvostelua. Vaikeina pidettyihin kokeisiin osallistuu paljon hyviä
opiskelijoita. Niinpä huonoinkin on usein aika hyvä. Siksi saksasta on vaikeampi saada magna kuin englannista.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 18:14

Filosofianopettaja Pulliainen kertoo tehtävästä, jota hänellä oli tapana teettää
opiskelijoillaan. Hän jakoi opiskelijat ryhmiin ja pyysi näitä miettimään, millaisen
yhteiskunnan he loisivat, jos olisivat diktaattoreita.

"Ennen vastaukset olivat aivan hulluja ja mielettömiä!" opettaja nauraa.

Nyt hän on melkein luopunut tehtävästä, koska vastaukset ovat masentavia.

"Moni sanoo, että eikö tämä Suomi ole ihan hyvä."

Pulliainen lyö kasvonsa kämmeniin. "Kymmenen vuotta sitten en osannut edes
kuvitella sellaista vastausta!"
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 19:47

Ylioppilaiden määrä, Hanna Nori, Turku 2011
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 (s. 20, Taulukko)

1950. 4 000
1960. 8 000
1970 18 500
1980 28 000
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 19:48

Bernerin kuvaama muutos johtuu enimmin siitä,
että nykyajan ylioppilaat ovat paljon tyhmempiä.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.03.2013 20:27

Kannattaisi käydä lukio ja suorittaa yo-tutkinto vasta aikuisiällä, eikä missään teini-iän päätösvaiheessa. Aikuisuudessa kaiken muun aikuiselämän tiimellyksen ohella suoritetusta yleissivistävästä koulusta ja sen tarjoamasta arvokkaasta elämänkokemuksesta voisi olla iloa koko loppuelämäksi - tavalla ja toisella.
Onneksi yhä useampi aikuinen on hoksannut, ettei milloinkaan ole liian myöhäistä, ja aikuisena hyvin voi pitää lukion suorittamista sekä yo-tutkintoa elämään iloa tuovana tavoitteena sinänsä. Aikuinen opiskelee yleissivistävässä opinahjossa elämää varten ja jopa silkasta oppimisen riemusta.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Koulutusastejaottelu - määritelmät

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 20:47

Koulutusastejaottelu - määritelmät
http://www.stat.fi/meta/luokitukset/_li ... astem.html

0 Esiaste
Koulutus annetaan päiväkodissa tai peruskoulussa pääsääntöisesti 3 - 6-vuotiaille lapsille. 3 - 6-vuotiaat päiväkotilapset luetaan esiopetuksen piiriin sillä perusteella, että päiväkodit ovat laitoksia, joiden henkilöstöön kuuluu ammattikoulutuksen saanut opettajisto.

1 Alempi perusaste
Alemman perusasteen koulutus käsittää kansakoulun suoritukset.

2 Ylempi perusaste
Ylemmän perusasteen koulutukseen sisältyvät peruskoulun suoritus sekä aikaisempi keskikoulun suoritus. Ylemmän perusasteen oppimäärän suoritus antaa jatko-opintokelpoisuuden lukio-opintoihin tai ammatilliseen koulutukseen.

3 Keskiaste
Keskiasteen pohjakoulutusvaatimuksena on ylemmän perusasteen oppimäärän suorittaminen. Koulutus kestää pääsääntöisesti 2 - 3 vuotta eli yhteensä 11 - 12 vuotta peruskoulun alusta. Se antaa ammattipätevyyden ja mahdollistaa opintojen jatkamisen ammattikorkeakouluissa ja tietyin ehdoin yliopistoissa.
Keskiasteen koulutuksiksi luetaan mm. ylioppilastutkinnot, 1 - 3-vuotiset ammatilliset tutkinnot, ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot (esim. lähihoitaja, sähköasentaja).

5 Alin korkea-aste
Koulutus kestää pääsääntöisesti 2 - 3 vuotta keskiasteen jälkeen eli yhteensä 13 - 14 vuotta peruskoulun aloittamisesta lukien.
Alimman korkea-asteen koulutuksiksi luetaan mm. teknikon, agrologin, hortonomin, artenomin ja sairaanhoitajan tutkinnot, jotka eivät ole ammattikorkeakoulututkintoja.

6 Alempi korkeakouluaste
Koulutuksen suorittaminen vaatii 3 - 4 vuotta päätoimista opiskelua keskiasteen jälkeen. Alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaminen antaa kelpoisuuden siirtyä ylemmälle korkeakouluasteelle, mutta ei tieteelliseen jatkokoulutukseen.
Alempaan korkeakouluasteeseen luetaan ammattikorkeakoulututkinnot ja yliopistojen alemmat korkeakoulututkinnot sekä mm. insinööri, metsätalousinsinööri ja merikapteeni.

7 Ylempi korkeakouluaste
Ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaminen vaatii pääsääntöisesti 5 - 6 vuotta päätoimista opiskelua keskiasteen jälkeen. Tutkinnon suorittaminen antaa valmiudet tieteelliseen jatkokoulutukseen tutkijakoulutusasteella tai valmistaa korkean vaatimustason ammatteihin.
Ylempään korkeakouluasteeseen luetaan ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja yliopistojen ylemmät korkeakoulututkinnot (maisteritutkinnot) sekä lääkäreiden erikoistumistutkinnot.

8 Tutkijakoulutusaste
Koulutuksen suorittaminen edellyttää itsenäisen ja julkaisukelpoisen tutkimustyön tai väitöskirjan tekemistä. Tutkinnot ovat tieteellisiä lisensiaatin ja tohtorin tutkintoja.

9 Koulutusaste tuntematon
_
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.03.2013 21:55

'Opinpolut' ovat jo vuosia olleet niin monipuolisia, ettei ole mitään järjellistä syytä panna kaikkia teinejä lukion yleissivistävään oppiin, josta nämä pyrkivät ulos mahdollisimman helpolla ja aitojen matalimmista kohdista. Aivan hyvin voitaisiin keskenkasvuisia ohjata ammattiopintojen pariin, ja kenties myös työelämään nykyistä nopeammin, ja jättää keskenkasvuisista puisevalta ja tylsältä tuntuva lukio aikaan, jolloin ollaan vanhennuttu ja viisastuttu niin, että yleissivistävästä opiskelusta tuleekin ilo.
En ymmärrä mitä siinä menetettäisiin; ja mitä hyödytään siitä, että teinit menevät massoittain lukioon, kun olisi vaikka mitä hyviä ja kenties malttamattomia teinejä paremmin palvelevia vaihtoehtoja peruskoulun jälkeiseen opiskeluun ja työelämään pyrkimiseen.

Jostakin juuri luin, että nykyinen yo-tutkinnon ainereaalikoe opettaa teinit lähinnä taktikoimaan ja entisestäänkin kaventamaan opiskelemaansa ainevalikoimaa, vaikka lukio-opintojen tarkoituksena on tarjota mahdollisimman laaja yleissivistys ja poikkitieteellinen katsaus monenlaisiin asioihin 'valmiiksi kootussa paketissa'. Mitä järkeä on siinä, että laajaan yleissivistykseen tarkoitettu lukio suoritetaan ikään kuin välitavoitteena ja mahdollisimman kapea-alaisesti tähtäimessä jonkin tietyn alan ammatti- ja jatko-opinnot - kun monessa tapauksessa olisi paljon tehokkaampiakin väyliä jonkin tietyn ammattipätevyyden saavuttamiseksi?

Nykyisessä opiskelusysteemissä lukio yo-tutkintoineen voisi hyvin palvella yleissivistävänä kouluna silloin, kun ihminen alkaa syystä tai toisesta kaipailla lisää yleissivistystä; lukion ei olisi pakko olla lähes itsestäänselvyys peruskoulun jälkeisenä opinahjona. Moni teini on aivan liian nuori ja kypsymätön pystyäkseen käyttämään lukion kaltaisen yleissivistävän koulun tarjoamia mahdollisuuksia täysipainoisesti hyödykseen. Eikä tällä asialla ole tyhmyyden kanssa mitään tekemistä...
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Koulutusastejaottelu - määritelmät

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.03.2013 21:59

Psykopatologia kirjoitti:
5 Alin korkea-aste

Koulutus kestää pääsääntöisesti 2 - 3 vuotta keskiasteen jälkeen eli yhteensä 13 - 14 vuotta peruskoulun aloittamisesta lukien.
Alimman korkea-asteen koulutuksiksi luetaan mm. teknikon, agrologin, hortonomin, artenomin ja sairaanhoitajan tutkinnot, jotka eivät ole ammattikorkeakoulututkintoja.

Vieläköhän tuo viitoskohta mahtaa olla olemassa? Ainakin sairaanhoitajatutkinto kai nykyisin on ammattikorkeakoulututkinto, joten olisikohan sama muutos amk-tutkinnoiksi tapahtunut muidenkin alimman korkea-asteen tutkintojen kohdalla.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 22:01

21:02
Psykopatologia kirjoitti:Ylioppilaiden määrä, Hanna Nori, Turku 2011
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 (s. 20, Taulukko)

1950. 4 000
1960. 8 000
1970 18 500
1980 28 000

Ylioppilaiden luku on 60 vuodessa yli kymmenkertaistunut, ja se näkyy.
Esimerkikiksi yliopistoissa kursseja on täytynyt helpottaa ym.

Kun rahvaalle riittäisi, että osaa lukea, kirjoittaa ja laskea.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.03.2013 22:07

Psykopatologia kirjoitti:Kun rahvaalle riittäisi, että osaa lukea, kirjoittaa ja laskea.

Luulet vain.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.03.2013 22:11

4 Ylempi keskiaste on poistettu vuonna 1997 ja tapaukset siirretty 5 Alimpaan korkea-asteeseen.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Hilppa » 25.03.2013 22:45

Psykopatologia kirjoitti:21:02
Psykopatologia kirjoitti:Ylioppilaiden määrä, Hanna Nori, Turku 2011
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 (s. 20, Taulukko)

1950. 4 000
1960. 8 000
1970 18 500
1980 28 000

Ylioppilaiden luku on 60 vuodessa yli kymmenkertaistunut, ja se näkyy.
Esimerkikiksi yliopistoissa kursseja on täytynyt helpottaa ym.

Kun rahvaalle riittäisi, että osaa lukea, kirjoittaa ja laskea.

Ei se riitä. Lisäksi pitää osata äidinkielen lisäksi ainakin yhtä vierasta kieltä, joka useimmiten on englanti. Pitää osata käyttää tietokoneita ja tekstinkäsittelyn, taulukkolaskennan ja muita soveltavia ohjelmistoja. Pitää osata yksinkertainen kirjanpitotekniikka ja laatia muistioita, ansioluettelo, työhakemus sekä hallita kokoustekniikka, verotuksen perusteet, ymmärtää työelämän sopimuasiapaperien tarkoitus sekä osata laatia yksinkertaiset asiakirjat, kuten kauppakirja, perukirjat ja veroilmoitukset. Pitää tietää, mistä tietoa voi hankkia ja osata arvioida tiedon luotettavuutta. Pitää tuntea Suomen perustuslaki, osata tieliikennesäännöt ja muut arkipäivään liittyvät lait. Pitää hallita oman osaamisen markkinointi ja kyetä esittelemään asiansa kokouksissa ja palavereissa.
Hilppa
 

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Kahvi » 26.03.2013 10:35

Omista lukioajoistani on hävyttömän paljon aikaa, mutta muistan silloinkin ihmetelleeni -ja olleeni ainakin lievästi vittuuntunut- kun käytännössä kaikki opettaminen tähtäsi YO-kokeisiin, eikä käytännön elämään saati jatko-opiskeluihin.

Erityisesti tämä korostui ruotsin kielessä, jossa opettaja ei pyrkinyt mitenkään siihen, että pystyisi vaikka Tukholman reissullaan käyttämään ruotsia puhekielenä. Tavoite oli hänellä vain ja ainoastaan se, että porukka pärjäisi mahdollisimman hyvin YO-kokeessa. Mikä sitten realisoituikin yhdellä Tukholman reissulla: ruotsissa kymppejä saanut luokkakaverini ei osannut ostaa edes metrolippuja på svenska!
Kahvi
 

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Kahvi » 26.03.2013 10:44

Psykopatologia kirjoitti:21:02
Psykopatologia kirjoitti:Ylioppilaiden määrä, Hanna Nori, Turku 2011
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 (s. 20, Taulukko)

1950. 4 000
1960. 8 000
1970 18 500
1980 28 000

Ylioppilaiden luku on 60 vuodessa yli kymmenkertaistunut, ja se näkyy.
Esimerkikiksi yliopistoissa kursseja on täytynyt helpottaa ym.

Kun rahvaalle riittäisi, että osaa lukea, kirjoittaa ja laskea.

Lukiohan on nykyään käytännössä ihan puhtaasti vain peruskoulun jatke: yleissivistävä oppilaitos. Tai yliopistojen esikoulu, ihan miten päin vaan. Mitään konkreettista hyötyä ei ylioppilalle ole hänen lukion suorittamisesta, se ei pätevöitä mihinkään ammattiin eikä tarjoa edes mitään merkittävää etua seuraavaan kouluasteeseen. Joskus muinoinhan YO-kokeet olivat samalla yliopiston pääsykoe, mutta noista ajoista on jo kauan.

Mutta toisaalta jotainhan pitää kyllä olla esim yliopiston ja peruskoulun välissä. Semmoinen juuri peruskoulun päättänyt 16vee teini kun ei oikein vielä ole kypsä mitenkäänpäin korkea-asteen kouluun.

Niin ja muuten nykyäänhän ammattikoulut ovat todella suosittuja paikkoja. Enää ei ole elämää tärkeämpi asia saada valkolakki vain valkolakin itsensä vuoksi, vaan aina vaan enemmän nähdään, että on mielekkäämpää valmistua ammattiin kuin takoa päätään seinään lukion kurssien kanssa.
Kahvi
 

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Mirri » 26.03.2013 21:14

Kahvi kirjoitti:Niin ja muuten nykyäänhän ammattikoulut ovat todella suosittuja paikkoja. Enää ei ole elämää tärkeämpi asia saada valkolakki vain valkolakin itsensä vuoksi, vaan aina vaan enemmän nähdään, että on mielekkäämpää valmistua ammattiin kuin takoa päätään seinään lukion kurssien kanssa.

Hyvä juttu, jos on niin, että ammattikoulutus on lisännyt suosiotaan nuorten ja heidän vanhempiensa keskuudessa. Mielestäni oikea ja järkevä suuntaus. Turha pitää 'puisevaa' ja teoreettista lukiota itsestään selvänä peruskoulun jälkeisenä opinahjona; kun se ei kertakaikkiaan ole kaikille sopiva paikka, eikä etenkään siinä elämäntilanteessa ja iässä. On takana jo yhdeksän vuoden pakollinen yleissivistävä opintoputki, joten loppuunpalamistakin voi ilmetä peruskoulun päättötodistuksen suorittamisen jälkeen.
Käytännönläheisempi ja ammattiin valmistava koulu voi siinä vaiheessa olla oikein hyvä vaihtoehto; kolmessa vuodessa ammattiin ja työelämään siinä kun kolmevuotisen ja työlään lukion kautta ei tulla 'hullua hurskaammiksi' ammatillisessa mielessä ja työelämän kannalta.

Tässä asiassa mielestäni vanhemmat voisivat olla ymmärtäväisiä ja 'armahtavaisia'; he voisivat käsittää, ettei lukio ja opiskeluputki suoraan yliopistotutkintoon ole läheskään aina nuorelle ihmiselle paras vaihtoehto. Niin hienolta ja auvoiselta kuin vanhemmista voikin näyttää se, että heidän kullanmurunsa väittelee tohtoriksi ja mieluiten mahdollisimman varhain...
Ja kun nämä nykyiset opiskeluväylätkin ovat sillä tavoin monipuoliset, että tohtorinhattuun voi päästä käsiksi muitakin polkuja pitkin; lukioon meneminen ja 'toivottoman' pitkään opiskeluputkeen sukeltaminen parhaassa/pahimmassa teini-iässä heti peruskouluvuosien päätteeksi ei ole ainoa vaihtoehto.

Minä olen suorittanut aikuislukion, ja meillä aikuisilla oli hyvä opinto-ohjaaja, joka kertoili koulumaailman kiemuroista silläkin mielellä, että ryhmässä oli monia vanhempia, joilla oli kouluikäisiä lapsia. Muistan miten hän aina teroitti sitä, että muistakaa kertoa lapsillenne, ettei lukio ole ainoa vaihtoehto eikä ollenkaan välttämättömyys korkea-asteen opintoihin... Hän usein puhui siitä, että lukio menee monen kohdalla tavallaan hukkaan, koska peruskoulusta suoraan lukioon tulevat eivät välttämättä ole riittävän kypsiä ottamaan ja saamaan lukiosta irti kaikkea mitä tällä olisi tarjottavanaan aktiivisille ja tiedonhaluisille oppijoille. Minusta tuossa ajatuksessa on vinha perä.
Tuskin menetettäisiin paljon siinä, että nuoret lisääntyvässä määrin alkaisivat hakeutua peruskoulun jälkeen ammattiopintoihin, ja yleissivistävän lukion vuoro olisikin jossakin myöhemmässä elämänvaiheessa. Menisivätkin lukioon suoraan peruskoulusta vain ne, jotka ovat vahvasti motivoituneita juuri lukion suorittamiseen.

Nykyisin lukioon hakeudutaan myös siitä syystä, että saadaan kolme vuotta lisäaikaa miettiä ammatinvalintoja. Mutta onkohan tuo oikein hyvä syy mennä lukioon, jos ei muuta motiivia lukion suorittamiseen ole? Pitäisi lukion rinnalla olla jokin käytännönläheisempi ja vähemmän teoreettinen koulu, johon voisi mennä miettimään ammattivaihtoehtoja; vaikkapa koulu, joka tavalla tai toisella tarjoaisi mahdollisuuden kokeilla erilaisia ammatteja käytännössä.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Mirri » 26.03.2013 21:55

Kahvi kirjoitti:Omista lukioajoistani on hävyttömän paljon aikaa, mutta muistan silloinkin ihmetelleeni -ja olleeni ainakin lievästi vittuuntunut- kun käytännössä kaikki opettaminen tähtäsi YO-kokeisiin, eikä käytännön elämään saati jatko-opiskeluihin.

'Kypsemmällä' iällä tuokin asia näyttää toisenlaiselta. Aikuislukiolaisena joskus mietin, että olisiko parempi vaihtoehto, jos lukio-opettajat eivät valmentaisi oppilaitaan kolmen opiskeluvuoden aikana yo-tutkintoon. En usko, että opettajia kiiteltäisiin, jos he jättäisivät opetuksesta valmennuksen ja yo-kirjoituksista muistuttelemisen pois, koska lukio-opintojen tavoitteena on nimenomaan yo-tutkinnon suorittaminen.

Sellaista en huomannut, että kaikki opettaminen käytännössä olisi tähdännyt yo-kokeisiin, sen sijaan opettajat valmensivat läpi koko lukioajan. Mitä jos he eivät olisi tehneet niin, olisivat jättäneet valmentamatta?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 27.03.2013 00:00

Mutta relevantti vertailuryhmä ovat s a m a n ikäiset toisiinsa.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 27.03.2013 22:05

Jos nykyään (liki) puolet ikäluokasta kirjoittaa ylioppilaaksi
ja vuonna 1950 alle 10 prosenttia, on ilmeistä, että vuoden
1950 ylioppilaat olivat lahjakkaampia koko ko. ikäluokasta
kuin ylioppilaat vuoden 2012 ikäluokasta.

Eroa tasoittaa hieman se, että vuonna 1950 köyhät lahjakkaat
eivät välttämättä päässeet oppikouluun ja edelleen lukioon
kun taas vuonna 1950 osa rikkaiden lahjattomista kakaroista
pääsi a:n ylioppilaaksi.

Tyypillistä entiselle oppikoululle oli, että keskikoulun ahkerat
mutta tyhmät putosivat lukiossa. Luokalle jäi ainakin kerran
ehkä jopa puolet koululaisista. Esimerkiksi vieraiden kielten
koulu-kokeissa arvosana 1- oli sangen tavallinen. Nykyään ei
kukaan jää luokalle eikä saa ehtoja.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ei elämää, vaan koulua varten

ViestiKirjoittaja Riidankylväjä » 27.03.2013 22:09

Ei pidä paikkaansa. Vuonna 1950 yliopistoihin ei suinkaan valikoitunut lahjakkain osa kansasta, vaan eliitin jälki kasvu. Suuri määrä lahjakkuutta jäi käyttämättä ja huippuviroissa istui rikkaan eliitin lahjaton jäkikasvu, kuten asia on varsin usein nykyäänkin.
Riidankylväjä
 

Seuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa

cron