Väitös: Masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi

[Mirri]

Irina A. K. Holman habitus oli tyrmäävä: venäläinen tai virolainen tausta (puutteellinen suomi),
vaalea lyhyeksi leikattu suora tukka, erittäin hoikka, ainakin 175. Hänellä oli smokkipuku;
tynnyrihame ulottui vain puolireiteen. (Kun oikein mittasin, oli 15 cm polven keskikohdasta.)

Psykopatologia, miksi halusit täällä selvittää kaiken tuon? Päätit siirtää keskustelun väittelijän ulkoiseen olemukseen ja persoonaan. Sellaista kai pidetään henkilökohtaisuuksiin menemisenä.

Tuskin osoitit kunnioitusta kyseistä henkilöä kohtaan kirjoittamalla tuon viestin. Jos olisit halunnut osoittaa kunnioitusta väittelijää kohtaan, olisit jättänyt hänen habituksensa rauhaan; et olisi kajonnut siihen millään lailla, etkä ainakaan väittelijälle kielteisellä tyylillä.

[Kuutar]

Oliko hän muuten itse haastatellut tai tutkinut tutkimuksen potilaita?

[Kuutar]

Irina A. K. Holman habitus oli tyrmäävä: venäläinen tai virolainen tausta (puutteellinen suomi),
vaalea lyhyeksi leikattu suora tukka, erittäin hoikka, ainakin 175. Hänellä oli smokkipuku;
tynnyrihame ulottui vain puolireiteen. (Kun oikein mittasin, oli 15 cm polven keskikohdasta.)

Psykopatologia, miksi halusit täällä selvittää kaiken tuon? Päätit siirtää keskustelun väittelijän ulkoiseen olemukseen ja persoonaan. Sellaista kai pidetään henkilökohtaisuuksiin menemisenä.

Tuskin osoitit kunnioitusta kyseistä henkilöä kohtaan kirjoittamalla tuon viestin. Jos olisit halunnut osoittaa kunnioitusta väittelijää kohtaan, olisit jättänyt hänen habituksensa rauhaan; et olisi kajonnut siihen millään lailla, etkä ainakaan väittelijälle kielteisellä tyylillä.

Oliko tuo kielteistä?

[Hermes]

Tässä jonkun Ossi Ojutkankaan mielipide uutisesta. En tunne henkilöä ennestään. Kuvasta ja tekstistä päätellen hän on juuri ehkä joku sanotaan että tietojenkäsittelytiedettä ehkä opiskellut ja sen opiskelupiireissä liikkunut henkilö, ehkä hän tykkää roolipelaamisesta, larppaamisesta ja sen kaltaisesta toiminnasta. Tai jotain sen kaltaista.

Tässä kuitenkin hänen blogi-kommenttinsa uutisesta, 'Yksi lensi yli käenpesän'.

http://ossiojutkangas.puheenvuoro.uusis ... -kaenpesan

[Mirri]

Irina A. K. Holman habitus oli tyrmäävä: venäläinen tai virolainen tausta (puutteellinen suomi),
vaalea lyhyeksi leikattu suora tukka, erittäin hoikka, ainakin 175. Hänellä oli smokkipuku;
tynnyrihame ulottui vain puolireiteen. (Kun oikein mittasin, oli 15 cm polven keskikohdasta.)

Psykopatologia, miksi halusit täällä selvittää kaiken tuon? Päätit siirtää keskustelun väittelijän ulkoiseen olemukseen ja persoonaan. Sellaista kai pidetään henkilökohtaisuuksiin menemisenä.

Tuskin osoitit kunnioitusta kyseistä henkilöä kohtaan kirjoittamalla tuon viestin. Jos olisit halunnut osoittaa kunnioitusta väittelijää kohtaan, olisit jättänyt hänen habituksensa rauhaan; et olisi kajonnut siihen millään lailla, etkä ainakaan väittelijälle kielteisellä tyylillä.

Oliko tuo kielteistä?

Ulkoiseen olemukseen kajoaminen ja sen ruotiminen tällaisessa yhteydessä ja tällaisessa tilanteessa (tohtorinväitöstilaisuus) on kaikessa asiattomuudessaan kielteistä kohteelle. Alentavaa ja loukkaavaa.

Toivottavasti Psykopatologia kertoo miksi hän tunsi tarvetta esitellä väittelijän ulkoisen olemuksen pukeutumisineen, ruumiinrakenteineen ja hiustyyleineen täällä.

[Psykopatologia]

Väittelijän olemus on osa väitöstä, tässä tapauksessa jopa kiinnostavin osuus.

Holma oli itse haastatellut kai suurimman osan potilaista.

[Hermes]

Sitä samaahan psykiatrit tekevät, he melkein jo mittaavat, että miten monta sekuntia potilas katsoi silmiin. Sitten he kirjoitavat halventavan raporttinsa kansallisiin tietokantoihin, jotka seuraavat potilasta loppuelämän ja voivat esimerkiksi vaikeuttaa potilaan työn saantia.

Se on mielestäni hyvä asia, että herätetään sosiaalista keskustelua ja mietintää siitä, että mitä psykiatrit oikeasti tekevät ja onko heidän toimistaan edelleenkään hyötyä nettona vai ei ole hyötyä vai onko jopa nykyään enemmän haittaa nettona? Tai että onko tämä järjestelmä kehittymässä hyvänlaiseen suuntaan vai huononlaiseen.

[Hermes]

Hermes nykyään itse tarkastelee eniten juuri sitä, että miten kauan psykiatri katsoo häntä silmiin samalla kun hän tunkee psykiatrian valheita kurkusta alas. Kestääkö katsekontakti pidempään kuin kymmenen sekuntia, alkaako hän änkyttää, hermostuuko hän selvästi? Alkaako iho punoittaa niskassa, se voi merkitä sympaattisen hermoston aktivoitumista.

[Mirri]

Väittelijän olemus on osa väitöstä, tässä tapauksessa jopa kiinnostavin osuus.

Unohdit kertoa kyseessä olevan sinun subjektiivisen mielipiteesi. Väitöstilaisuudessa tarkastelun ja arvioinnin kohteena on väitöskirjan sisältö, ei väittelijän olemus; noin ainakin ehdottomasti pitäisi olla. Huonompi juttu, jos väittelijän olemus vaikuttaa väitöstilaisuudessa jollakin tavoin väitöskirjan sisällön arvosteluun. Lihavuus, laihuus, tukan malli, hameen pituus...

Ollaan lähellä seksismiä siirryttäessä miettimään väittelijän olemusta, koska miesten pukukoodi on tiukka vailla mitään persoonallisuutta, ja heidän kohdallaan oikeastaan voit kertoa täällä ainoastaan pituuden, leveyden sekä hiusmallin. Ehkä siksi et olekaan esitellyt miesväittelijöiden ulkoista olemusta foorumilla; ainakaan en muista sinun tehneen niin.

[Psykopatologia]

En, mutta olen kehunut (Tarja Melartin).

Nyt opponentti oli aika räjähtäneen näköinen.

[Hermes]

Tässä on hieman aikaisempi, paljon lyhempi ja hieman eri asioita mainitseva kirjoitus samoista tutkimuksista. Se julkaistiin British Journal of Psychiatryssa.

http://m.bjp.rcpsych.org/content/193/2/163.full

Alussa oli 806 ehdokasta tutkimukseen. 542 heistä lopulta antoi kirjoitetun suostumuksen tutkimukseen, eli suuri osa "hointomyöntymättömistä" jäi ulos tutkimuksesta jo alussa. Lopulta niistä potilaiden ryhmästä löydettiin 269 potilasta, joilta diagnosoitiin vakava masennus. Eli esimerkiksi Kirsch väittää, että SSRI-lääkkeistä voi olla placeboa enemmän hyötyä lähinnä vakavasti masentuneiden joukossa ja tähän lopulliseen tutkimukseen on valikoitu juuri se todennäköisimmin vakavasti masentuneiden ryhmä. Siitäkään ryhmästä ei ole tutkittu kuitenkaan sitä, että pärjäsikö hoitomyöntyväisten vai -kielteisten ryhmä lopulta paremmin, vaan sitä, että kumpi ryhmistä seurasi paremmin kansallisia sääntöjä.

Major depressive disorder is usually recurrent. National practice guidelines recommend maintenance pharmacotherapy for most patients with a history of three or more major depressive episodes or who are vulnerable to future recurrences.1–4 Maintenance treatment is an effective tertiary preventive intervention.5 However, to our knowledge, there are no studies that have examined how successfully these recommendations are implemented. We investigated, in a 5-year prospective follow-up study of psychiatric patients with major depressive disorder in a Finnish city,6 the prevalence, duration and predictors of maintenance treatment.

Masennuslääkkeet eivät ole nekään välttämättä kovin tehokas hoito edes niiden vakavasti masentuneiden keskuudessa, ainakaan vuosien jälkeen, voi olla että ne jopa vievät lopulta osan potilaista tilan huonompaa suuntaan tai se johtaa bipolariin ,tms. Se on kuitenkin jotenkin kontrolloivaa, noin lievästi sanottuna, että ei etsitä esimerkiksi ennustavia tekijöitä jonkinlaiseen paranemiseen vaan etsitään ennustavia tekijöitä hoitokielteisyyteen. Entä jos ne hoitokielteiset voivat lopulta paremmin tai niille hoitokielteisille ei olisi kannattanutkaan väkisin antaa lääkettä? Eiköhän lääkettä jo ole mainostettu heille ihan tarpeeksi. Irinan "hoitomyöntyväiset" olivat juuri se joukko, joka koki saavansa lääkkeestä edes jotain hyötyä hoidon alussa. Ehkä he tosiaan hyötyivät jollain tavalla lääkkeestä ja he olivat sen vuoksi "hoitomyöntyviä". Ehkä he oikeasti hyötyivät lääkkeestä jonkin verran hoidon alussa, ehkä he vain tahtovat uskoa lääkkeen toimivuuteen, kuka tietää. Pitäähän heilläkin olla oikeus lääkkeiden syöntiin, jos he itse niitä tahtovat syödä. Tavallaan siis jos löydetään yksi ryhmä, joka tahtoo syödä lääkettä ja itse kertoo hyötyvänsä siitä, niin ei siitä voi päätellä, että sille toiselle ryhmälle pitää myös syöttää lääkettä. Tavallaan jos löydetään toinen ryhmä niitä lääkkeistä kieltäytyneitä ja he lopulta pärjäävät paremmin, niin voidaanko siitä päätellä, että paras asia on olla hoitokielteinen? Tavallaan psykiatrien pitäisi ehkä kertoa nykyisiä juttujaan, mutta rivien välistä vihjata, että ei kannata uskoa ja kannattaa mieluummin toimia enemmän oman logiikan mukaan (locus of control, jne). Ei voi. Mutta päättely on samankaltaista.

Of 269 participants initially included in the cohort, 198 participated in the 18-month interview and 182 (67.7%) in the 5-year interview. In all, information on 218 participants, followed for up to 60 months or until they left the study, was analysed. We defined an indication for maintenance treatment to exist after a major depressive episode among patients having already had more than three lifetime major depressive episodes and then achieving full remission for more than 2 months. Treatment was to commence 4 months after onset of full remission (i.e. after the continuation treatment phase).

Eli lopussa ilmeisesti oli mukana 182 kappaletta eli 67.7% alun perin tutkimukseen valituista 269 henkilöstä. Ehkä se toinen osa oli kaikista eniten hoitokielteisiä, oman elämänsä McMurphyja tai jotain sellaista? Ehkä he eivät kokeneet hyötyneensä hoidosta? Tai tutkimuksesta?

However, limitations also exist. Those participants who left the study did not differ in their outcome, at least during the time they participated, from those who remained in the follow-up.

Eli lopun keskustelussa mainitaan yhdellä lauseella, että on myös sellainen ongelma, että ne tutkimuksen jättäneet henkilöt eivät eronneet lopputuloksissa, ainakaan hoidon aikana, niistä jotka jatkoivat tavallaan koko viiden vuoden tutkimukseen loppuun. Tietysti tutkimuksen jättäneiden elämästä ei tiedetä enää sen jälkeen, kun jättivät tutkimuksen. Ehkä he olivat tavallaan samaan aikaan hoitokielteisiä että tutkimuskielteisiä? Ehkä he pärjäsivät lopulta paremmin?

[Kuutar]

Sitä samaahan psykiatrit tekevät, he melkein jo mittaavat, että miten monta sekuntia potilas katsoi silmiin. Sitten he kirjoitavat halventavan raporttinsa kansallisiin tietokantoihin, jotka seuraavat potilasta loppuelämän ja voivat esimerkiksi vaikeuttaa potilaan työn saantia.

Se on mielestäni hyvä asia, että herätetään sosiaalista keskustelua ja mietintää siitä, että mitä psykiatrit oikeasti tekevät ja onko heidän toimistaan edelleenkään hyötyä nettona vai ei ole hyötyä vai onko jopa nykyään enemmän haittaa nettona? Tai että onko tämä järjestelmä kehittymässä hyvänlaiseen suuntaan vai huononlaiseen.

Ei kai työnantajat sentään saa lukea Kanta -arkiston tietoja, eikä työterveyslääkärit, jos on tehnyt luovutuskiellon?

[Hermes]

Sitä samaahan psykiatrit tekevät, he melkein jo mittaavat, että miten monta sekuntia potilas katsoi silmiin. Sitten he kirjoitavat halventavan raporttinsa kansallisiin tietokantoihin, jotka seuraavat potilasta loppuelämän ja voivat esimerkiksi vaikeuttaa potilaan työn saantia.

Se on mielestäni hyvä asia, että herätetään sosiaalista keskustelua ja mietintää siitä, että mitä psykiatrit oikeasti tekevät ja onko heidän toimistaan edelleenkään hyötyä nettona vai ei ole hyötyä vai onko jopa nykyään enemmän haittaa nettona? Tai että onko tämä järjestelmä kehittymässä hyvänlaiseen suuntaan vai huononlaiseen.

Ei kai työnantajat sentään saa lukea Kanta -arkiston tietoja, eikä työterveyslääkärit, jos on tehnyt luovutuskiellon?

Kun mennään työtarkastukseen minkään parempaan paikkaan, niin siihen työhönkokeilujaksoon kuuluu yleensä myös työterveystarkastus esimerkiksi Mehiläisessä tai Terveystalossa, jotka voivat sanoa testiensä jälkeen työnantajalla lähinnä sen, että soveltuuko heidän mielestään potilas kyseiseen työhön vai ai. Jos hakee esimerkiksi vaativaan älylliseen tai vastuulliseen työhön työhön ja siellä lukee skitsofrenia, bipo, vakava masennus, psykoosi ja niin edelleen samoissa papereissa samalla henkilöllä, niin arvaatkaa tekeekö satunnainen psykologi tai hoitaja sellaisen perusteella myönteistä päätöstä? Tavallaan jos vaikka hakisi Nokialle töihin Elopin paikalle, niin siinä työhöntulotarkastuksessa voi tavalla tai toisella tulla esiin, että on ollut esimerkiksi sairauslomalla. Sen jälkeen he kysyvät, että miksi. Jos sanoo vaikka masennus, niin sitten he kysyvät lupaa niiden psyk. polin raporttien tilaamiseen. Jos sanoo, että ei, niin he sanovat työnantajalle oman tulkintansa. Jos myöntyy, niin he tilaavat ne raportit ja ne saatuaan edelleen kertovat työnantajalle oman tulkintansa siitä, kannattaako tuota ihmistä ottaa töihin.

[Kuutar]

Sitä samaahan psykiatrit tekevät, he melkein jo mittaavat, että miten monta sekuntia potilas katsoi silmiin. Sitten he kirjoitavat halventavan raporttinsa kansallisiin tietokantoihin, jotka seuraavat potilasta loppuelämän ja voivat esimerkiksi vaikeuttaa potilaan työn saantia.

Se on mielestäni hyvä asia, että herätetään sosiaalista keskustelua ja mietintää siitä, että mitä psykiatrit oikeasti tekevät ja onko heidän toimistaan edelleenkään hyötyä nettona vai ei ole hyötyä vai onko jopa nykyään enemmän haittaa nettona? Tai että onko tämä järjestelmä kehittymässä hyvänlaiseen suuntaan vai huononlaiseen.

Ei kai työnantajat sentään saa lukea Kanta -arkiston tietoja, eikä työterveyslääkärit, jos on tehnyt luovutuskiellon?

Kun mennään työtarkastukseen minkään parempaan paikkaan, niin siihen työhönkokeilujaksoon kuuluu yleensä myös työterveystarkastus esimerkiksi Mehiläisessä tai Terveystalossa, jotka voivat sanoa testiensä jälkeen työnantajalla lähinnä sen, että soveltuuko heidän mielestään potilas kyseiseen työhön vai ai. Jos hakee esimerkiksi vaativaan älylliseen tai vastuulliseen työhön työhön ja siellä lukee skitsofrenia, bipo, vakava masennus, psykoosi ja niin edelleen samoissa papereissa samalla henkilöllä, niin arvaatkaa tekeekö satunnainen psykologi tai hoitaja sellaisen perusteella myönteistä päätöstä? Tavallaan jos vaikka hakisi Nokialle töihin Elopin paikalle, niin siinä työhöntulotarkastuksessa voi tavalla tai toisella tulla esiin, että on ollut esimerkiksi sairauslomalla. Sen jälkeen he kysyvät, että miksi. Jos sanoo vaikka masennus, niin sitten he kysyvät lupaa niiden psyk. polin raporttien tilaamiseen. Jos sanoo, että ei, niin he sanovat työnantajalle oman tulkintansa. Jos myöntyy, niin he tilaavat ne raportit ja ne saatuaan edelleen kertovat työnantajalle oman tulkintansa siitä, kannattaako tuota ihmistä ottaa töihin.

Miten olet omat työasiasi järjestänyt?

[Hermes]

Olen edelleen samassa työpaikassa. En tiedä jatkosta. Jos esimerkiksi vaihdan työpaikkaa ja siellä on sama Terveystalo tekemässä tarkastusta, niin siellä on samat raportit tai siellä olevien tietojen perusteella voidaan pyytää psyk. polilta se raportti, josta tavallaan paljastuu se koko hulluus. En tiedä mitä sille enää voi tehdä! Ehkä Terveystaloon voi soittaa ja estää se vapaa kommunikointi heidän ja psyk. polin kanssa, johon joskus tavallaan formaalisti suostuin.

[Hermes]

Itse asiassa olen miettinyt, että jos vielä työpaikkaa vaihtaessa tästä tulee vielä lisää ongelmia, niin sitten suurin piirtein haastan jonkun heistä oikeuteen samalla tavalla kuin se Hesarin feministi-kikkarapää haastoi Lapin sanomat oikeuteen lesbouteen liittyvien asioiden vuoksi. Tai no, huono idea, varmaan tuolla diagnoosien historialla tuomari ei ota todesta. Jos tahtoo muutta maailmaa, niin ehkä parempi idea on esimerkiksi etsiytyä siihen Hesarin palstaan, jossa kerrotaan esimerkiksi mt-ongelmaisista. Vähän aikaa sittenhän siellä oli juttu joistain äijistä, jotka olivat sitä mieltä, että se lääke on heille vähän vähän kuin insuliinia diabetekseen. Ehkä sama toimittaja suostuu ottamaan toisen näkökulman, että se ei ole (ollut) kuin insuliinia diabetekseen ainakaan kaikille. Muuten ei voi kuin miettiä jotain omia artikkeleita, kirjoituksia, jne. Onhan niitä vaikutuksen tapoja monia erilaisia.

Se on kuitenkin varmaa, että jos tuosta psyk. polin sekoilusta seuraa vielä lisää ongelmia, niin siitä nousee vielä lisää hälyä!

[Kahvi]

Hermeksen kommenteista voisi päätellä, että ilmeisesti on olemassa jonkinnäköinen salaliitto, tai ainakin jokin mystinen taho, jonka päämääränä on syöttää ihmisille turhaan masennuslääkkeitä. Ja tuo taho sitten vaikuttaa tutkimuksiin esim niin, että tutkittavien joukkoon valitaan vain em päämäärää tukevia potilaita.

Varmasti masennuslääkkeitä määrätään silloin, kun joku muu hoito olisi sopivampi (ja tietty myös toisinpäin), mutta moiseen salaliittoon en oikein näe perusteita. Tai oikeastaan tietty se perinteinen lääkefirmojen rahapussin lihottaminen - missä tapauksessa lääkeyhtiöillä on joitain maagisia taikakykyjä, joilla he ohjaavat tieteellistä tutkimusta.

Kait tuommoisia taikakykyjä on olemassa, kuulemma viimeaikoina on nähty noitiakin paljon liikenteessä.

[Psykopatologia]

Ilmeisesti kuitenkin lääkeyhtiöt ovat jättäneet julkaisematta
masennuslääkkeiden suhteen epäedullisia tutkimuksia yms.

[Kahvi]

Ilmeisesti kuitenkin lääkeyhtiöt ovat jättäneet julkaisematta
masennuslääkkeiden suhteen epäedullisia tutkimuksia yms.

Joo, muistelen kanssa että tämmöisestä ovat kärähtäneet. Julkaistuissa ei kaiketi ole huomattu vilppiä?

[Kuutar]

Kyllästynyt:Hermes, Mitä sinä ehdotat hoidoksi masennusta sairastaville, jos kerran lääkehoito on niin perseesta ja perkeleestä kuin se sinun mielestäsi on?

Minä ehdottaisin, että ei määrätä masennuslääkkeitä muille kuin vakavasta masennuksesta kärsiville. Tämä olisi jo hyvä alku. Ehdotan myös että ennen lääkkeen määräämistä pitää tutkia kunnolla potilaan terveydentila mm. DEPS-seulalla tai vastaavilla diagnostisilla menetelmillä ja ottaa huomioon lääkityksen mahdolliset vasta-aiheet, sekä erotusdiagnostiikka.

Kyllästynyt: Kyllähän se yleisesti tiedetään ja tunnustetaan, että paras ja tehokkain hoito masennukseen on psykoterapia yhdistettynä lääkehoitoon, mutta koska psykoterapiaa ei pystytä riittävää määrää tarjoamaan, mitä sinä lääkehoidon sijaan järjestäisit.
Sähköhoidon nimiiinkin jotkut vannovat, mutta myös sen käyttöön on monia kontraindikaatioita (kuten esim. epilepsia ja migreeni)niin, ettei esimerkiksi minulle (migreenitaipumukseni) takia ole sitä suositeltu.

Kaikki eivät ole lähtökohtaisesti niin sairaita, että tarvitsisivat noin voimakasta hoitoa. Tämä on ollut oman kritiikkini pointtini. Monet heistä eivät lähtökohtaisesti tarvitse lääkkeitä, joille niitä kirjoitellaan.

Kyllästynyt: Minulle masennuslääkkeet ovat olleet tarpeen ja hyödyksi, tosin psykoterapia vielä sitäkin tärkeämpää.
On kuitenkin mahdotonta sanoa, olisinko päässyt hengissä psykoterapiaan asti ilman masennuslääkkeitä, ja vieläkin, 12 vuoden jokseenkin yhtäjaksoisen käytön jälkeen, aion niitä käyttää niin kauan kuin niistä minulle apua ja hyötyä on.

Minulle niistä oli pelkkää haittaa, olen kokeillut muitakin lääkkeitä ja saanut vain haittoja. Olen selvinnyt mainiosti ilman mitään lääkityksiä, en oikein ymmärrä mikä se hyöty edes on, mitä niistä voi saada. Mikä on se hyvä, mitä lääkkeistä saa, sitä en ole kokenut. Olet kertonut, että sinulle SSRI-lääkkeistä tuli jollain tavalla parempi olo. Voisitko kuvailla tarkemmin, millainen olo se on?

Kyllästynyt: En ymmärrä miksi saarnaat masennuslääkkeitä vastaan noin innokkaasti kuin teet. Oletko ajatellut kuinka paljon vahinkoa teet sillä, että vahvistat ihmisten ennakkoluuloja masennuksen lääkehoitoa kohtaan sekä vaikeutat niiden masentuneiden tilannetta joiden läheiset tai perhe eivät ymmärrä kuinka tärkeää lääkehoito masentuneelle on?

Tiedäkö sinä miten paljon haittaa on väärästä lääkityksestä? En usko että tiedät. Puhumattakaan jos edes diagnoosi ei ole masennus, mutta lääkärit eivät osaa tehdä mitään muuta, kuin kirjoitella kaikille potilaille masennuslääkkeitä.

Kyllästynyt: Kuten jo aiemmin on ollut puhetta, minulle ei yksikään lääkäri ole koskaan tuputtanut, tyrkyttänyt tai painostanut -saati komentannut käyttämään mitään lääkettä, enkä ymmärrrä miksi puhut "lääkärien tottelemisesta" - kun kyse ei ole tottelemisesta vaan lääkärin ammattitaitoon ja osaamiseen luottamisesta.

Minä luotin ensin, hyötyä siitä luottamuksesta ei ollut.

Kyllästynyt; Ja vaikka olenkin väitellyt, kiistellyt ja taistellut psykiatrien kanssa hoidostani (tai sen puutteesta) enemmän kuin moni muu, luotan silti enemmän lääkärin osaamiseen ja farmakologian tuntemukseen enemmän kuin netin itse-oppineisiin pelottelijoihin. Sinä spekuloit tutkimuksen lopputuloksella "entäs jos lääkkeettömän pärjäätkin paremmin", mutta mistä sitä voisi kukaan tietää. Ihmiset eivät ole rottia vaan pystyvät itse arvioimaan ja kertomaan mistä he hyötyvät ja mistä eivät. Miksi sinun pitäisi päästä päättämään mitä lääkkeitä kukakin syö tai on syömättä? Ennakkoluulojen lietsomisessa en näe olevan mitään järkeä - ellei sitten katso ennakkoluulojen lisääntymistä hyväksi ja hyödylliseksi asiaksi.

Sinä kirjoitat oman kokemuksesi perusteella, niin me muutkin. Toisilla täällä on huonoja kokemuksia lääkkeistä.
Jokaisella on oikeus kertoa kokemuksistaan, myös huonoista. Minäkin luota farmakologiaan, joka on osoittanut, että tietty geeni ratkaisee masennuslääkkeen tehon.

Manfred Uhrin johtama tutkimusryhmä huomasi, että masennuslääkkeiden pitoisuudet aivoissa kasvoivat tavallista suuremmiksi hiirillä, joilla niin kutsutun P-glykoproteiini (P-gp) molekyylikuljettimen geeni oli hiljennetty. Seuraavaksi tutkijat selvittivät masennuslääkkeitä syövien koehenkilöiden avulla, liittyivätkö tietyt muodot geenistä lääkkeiden huonoon tehoon. Tällaisia geenimuotoja löytyi 11.

http://www.tiede.fi/uutiset/3141/geeni_ ... keen_tehon

Ne joilla on tuo geenimuoto, eivät hyödy masennuslääkkeistä niin kuin muut. Mistä tiedät, jos vaikka minulla on tuo geeni?

Pahimmillaan masennuslääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia kuten hikoilua, seksuaalista haluttomuutta, ummetusta, pahoinvointia, päänsärkyä, säpsähtelyjä ym.
Yksikään noista sivuoireita ei ole hengenvaarallinen, mutta vaikea masennus on.

Luettelit lieviä sivuvaikutuksia. Et näytä uskovan, että osa on saanut niin vakavia sivuvaikutuksia, että lääkitystä ei ole voinut jatkaa. Nämä sivuvaikutukset on myös mainittu lääkkeiden tuoteselosteissa. Esimerkiksi:

Tärkeimmät Seroxat-hoidon yhteydessä nähdyt haittavaikutukset

Jotkut Seroxatia saavat potilaat saavat akatisiaksi kutsutun tilan, jolloin he ovat levottomia eivätkä pysty istumaan tai seisomaan paikallaan. Toiset potilaat voivat saada serotoniinisyndroomaksi kutsutun tilan, jolloin heillä on joitakin tai kaikki seuraavista oireista: sekavuus, levottomuus, hikoilu, tärinä, vapina, harha-aistimukset (oudot näyt tai äänet), äkilliset lihasnykäykset tai sydämen nopealyöntisyys. Jos havaitset jonkun näistä oireista, ota yhteys lääkäriin. Lisätietoa näistä ja muista Seroxatin haittavaikutuksista on tämän pakkausselosteen kohdassa 4. "Mahdolliset haittavaikutukset".

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m ... NE_SEROXAT

Citalopram:

Yleiset haittavaikutukset (esiintyy useammalla kuin 1 potilaalla 100:sta)
Painon lasku, ruokahaluttomuus, unihäiriöt, keskittymishäiriöt, epänormaalit unet, muistin menetys, ahdistus, seksuaaliset häiriöt (vähentynyt seksuaalinen halukkuus tai kyky, impotenssi, ejakulaatiohäiriöt, poikkeava orgasmi tai orgasmikyvyttömyys naisilla), kivuliaat kuukautiset, ahdistuneisuus, hermostuneisuus, apatia, sekavuus, migreeni, vapina, epänormaalit aistimukset (pistely), heitehuimaus, keskittymiskyvyn häiriöt, korvien soiminen, kohonnut tai alentunut verenpaine, nenän ja nenän sivuonteloiden tulehdus, ripuli, ummetus, ruuansulatushäiriöt, oksentelu, vatsakipu, ilmavaivat ja lisääntynyt syljeneritys, kutina, lihas- tai nivelsärky, virtsaamishäiriöt tai lisääntynyt virtsaneritys, uupumus, haukottelu.

Melko harvinaiset haittavaikutukset (esiintyy harvemmalla kuin 1 potilaalla 100:sta)
Ruokahalun lisääntyminen, painon nousu, aggressiivisuus, persoonallisuuden häviäminen, aistiharhat, euforia (liiallinen hyvänolon tunne), lisääntynyt seksuaalivietti, pyörtyminen, silmän mustuaisten laajentuminen, hidas syke, nopea syke, yskä, maksaentsyymiaktiivisuuden lisääntyminen, allergiset reaktiot (esim. ihottuma), hiustenlähtö, lisääntynyt herkkyys auringonvalolle, virtsaumpi, runsaat kuukautiset, pyörtyminen, huonovointisuus.

Harvinaiset haittavaikutukset (esiintyy harvemmalla kuin 1 potilaalla 1000:sta)
Pieni veren natriumpitoisuus, kouristuskohtaukset, liikehäiriöt, makuaistin häiriöt, epätavalliset verenvuodot, lievä maksan toimintahäiriö, kuume.

Erittäin harvinaiset haittavaikutukset (esiintyy harvemmalla kuin 1 potilaalla 10 000:sta)
Sydämen kammion ja kammion yläpuoliset rytmihäiriöt, maidonvuoto.

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m ... PRAM+ORION

Yleisetkin haitat olivat tuossa pahempia, kuin mitä sinä mainitsit.
Kun masennuslääkkeitä määrätään nykyisin niin paljon, niin joku aina saa näitä harvinaisempiakin haittavaikutuksia. Ymmärrän hyvin, ettei ihmiset jaksa kärsiä tuollaisia haittoja, etenkin jos lähtökohtaisesti eivät ole vakavasti masentuneita. Jos alun perin on fyysisesti terve, ja saa vakavia haittoja, se ei todellakaan ole sen arvoista.