Väitös: Masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi

[Psykopatologia]

UUTISET >> KOTIMAA http://www.hs.fi/kotimaa/V%C3%A4it%C3%B ... 3574693069

Väitöstutkimus: Masennuspotilaita ei lääkitä riittävästi
18.3.2013 13:16 | 12 |

Vain runsas puolet vakavasta masennuksesta kärsivistä potilaista saa tuoreen tutkimuksen mukaan ylläpitolääkehoitoa.
Lääketieteen lisensiaatti Irina Holman tutkimuksesta selviää myös, että ylläpitohoitoa saavien potilaiden hoitojaksot
kestivät vähemmän kuin viidenneksen suositellusta ajasta.

Holman masennuspotilaiden hoidon toteutumista käsittelevä väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 22. maaliskuuta.
Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 269 potilasta. Seuranta kesti viisi vuotta.

Vakava masennus on sekä yleinen että pitkäaikainen ja toistuva mielenterveyden häiriö. Maailman terveysjärjestön WHO:n
ennusteen mukaan masennus on vuoteen 2030 mennessä suurin toimintakyvyttömyyden aiheuttaja ja kuormittavin sairaus
iskeemisen sydänsairauden ja liikenneonnettomuuksien jälkeen.

Holma havaitsi, että potilaiden asenne sekä lääkehoitoon että psykoterapeuttiseen hoitoon oli alkuvaiheessa myönteinen,
mutta asenteet tulivat ajan myötä kriittisemmiksi.

"Hoitomyöntyvyys psykososiaaliseen hoitoon tuli paremmaksi, kun taas asenne lääkehoitoon pysyi ennallaan", Holma toteaa
Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Työelämässä mukana olevien potilaiden asenteet lääkehoitoon olivat myönteisempiä, ja suuri sosiaalinen verkosto ennusti
hyvää hoitomyöntyvyyttä.

Sen sijaan epävakaat, epäsosiaaliset tai huomionhakuiset persoonallisuudet tai narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät
potilaat olivat asenteeltaan kielteisiä ja heillä oli huonompi hoitomyöntyvyys.

Viidesosalle tutkimukseen osallistuneista masennuspotilaista myönnettiin työkyvyttömyyseläke seurannan aikana. Eläkkeelle
siirtymistä ennustivat muun muassa korkeampi ikä, masennuksen pitkä kesto, samanaikaiset fyysiset sairaudet ja ammatti-
koulutuksen puute.

Kolmannes masennuspotilaista tupakoi säännöllisesti koko seurannan ajan. Tupakoivilla potilailla esiintyi enemmän alkoholi-
häiriötä sekä persoonallisuushäiriöitä ja neuroottisuutta kuin tupakoimattomilla potilailla. Tämä vaikeuttaa Holman mukaan
tupakoinnin ja masennuksen välisen yhteyden tutkimista.

[Psykopatologia]

Väitöstilaisuus: Irina Holma: Lääketieteellinen tiedekunta
Tapahtumaluokka: Väitöstilaisuus http://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi ... 04&id=5889
Aika: pe 22.3.2013 klo 12:00-16:00
Paikka: HYKS:n Psykiatriakeskuksen Christian Sibelius -sali, Välskärinkatu 12 A, 1 krs

LL Irina Holma väittelee 22.3.2013 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta
"Long-Term Follow-Up Study Focusing on MDD Patients’ Maintenance Treatment, Adherence, Disability and Smoking
- "(Vakavaa masennusta sairastavien potilaiden ylläpitohoidossa puutteita ). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa
HYKS:n Psykiatriakeskuksen Christian Sibelius - sali, Välskärinkatu 12 A, 1 krs. [Hesperia]

Vastaväittäjänä on professori Matti Joukamaa, Tampere, ja kustoksena on professori Erkki Isometsä.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa THL Research. Väitöskirjaa myy On.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa. http://www.julkari.fi/handle/10024/104390

Väittelijän yhteystiedot:
Irina Holma irina.holma@hus.fi

[Psykopatologia]

T i i v i s t e l m ä

Irina Holma. Long-Term Follow-Up Study Focusing on MDD Patients’ Maintenance Treatment, Adherence, Disability and Smoking.
[Pitkäaikaistutkimus liittyen masennuspotilaiden ylläpitohoitoon, hoitomyöntyvyyteen, työkykyyn ja tupakointiin] Tutkimus 98. 139 sivua.
Helsinki, Suomi 2013. ISBN 978-952-245-836-0 (painettu); ISBN 978-952-245-837-7 (verkkojulkaisu)

Tämä tutkimus on osa Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen Mielenterveys- ja päihdepalvelut – osaston ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Peijaksen sairaalan psykiatrian tulosyksikön vakavan masennustilan prospektiivista, naturalistista seurantatutkimusta, Vantaan Depressioprojektia (VDS), jossa on tutkittu 269
DSM-IV luokituksen mukaista vakavaa masennustilaa sairastavaa psykiatrista avohoito- ja sairaalapotilasta.

Tutkimuksen alussa seulottiin 1.2.1997 lähtien 806 aikuista potilasta (ikä 20 – 59 vuotta) masennusoireiden suhteen; alun perin tutkimukseen suostuivat 542
potilasta. Tutkimukseen valikoitui seulontavaiheen jälkeen 269 potilasta, jotka täyttivät ajankohtaisen vakavan masennustilan oirekriteerit; heitä tutkittiin puolistrukturoiduin haastattelumenetelmin sisäänottovaiheessa ja 6- ja 18-kk seurannoissa SCAN-haastattelulla sekä viiden vuoden seurannassa SCID-I- haastattelulla. Poissulkutekijöitä olivat DSM-IV kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi I ja II, skitsoaffektiivinen häiriö, skitsofrenia tai muu psykoosi, sekä orgaaninen tai kemiallisen aineen aiheuttama mielialahäiriö. Viisivuotisseurantahaastattelut suoritettiin 12.4.2002 – 27.4.2004 Vantaan psykiatrisilla poliklinikoilla ja HYKS psykiatrian poliklinikalla; 182 potilasta osallistui haastatteluihin.

Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli tutkia masennuslääkityksen ylläpitohoidon toteutumista, kestoa ja ennustetekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin. mm
graafista elämänjana-menetelmää, jonka avulla ylläpitohoidon toteutumista pystyttiin tutkimaan ajan suhteen. Indikaationa ylläpitohoidolle pidettiin hoitosuositusten mukaisesti kolmea elinaikaista vakavan masennustilan jaksoa ja uutta masennusjaksoa vähintään kaksi kuukautta kestäneen oireettoman vaiheen jälkeen. Täydellä remissiolla tarkoitettiin masennuksen suhteen täysin oireetonta tilaa. Osittaisessa remissiossa sai olla 1 - 4 yhdeksästä oireesta. Masennustilassa oli viidestä yhdeksään oiretta. Ylläpitohoito laskettiin alkaneeksi jatkohoitovaiheen jälkeen, kun toipuminen oli jatkunut vähintään neljä kuukautta. Totesimme, että seurannan aikana vain 57 % potilaista, joille ylläpitohoito olisi ollut indisoitu, saivat sitä ja vain hyvin lyhyen (16 %) ajan indisoidusta ajasta. Hyvä lääkehoitomyöntyvyys hoidon akuutissa vaiheessa ennusti toteutunutta ylläpitohoitoa.

Seurannan aikana tutkittiin myös hoitoasenteita ja -myöntyvyyttä. Suurimmalla osalla potilaista oli positiivinen asenne sekä lääkehoitoa, että psykoterapeuttista hoitoa kohtaan, mutta asenteet tulivat ajan kuluessa jonkun verran kriittisemmiksi. Hoitomyöntyvyys psykososiaaliseen hoitoon tuli paremmaksi, kun taas lääkehoitomyöntyvyys pysyi samanlaisena. Työssäolo ennusti positiivista asennetta ja laaja sosiaalinen verkosto hyvää lääkehoitomyöntyvyyttä. Asenne ja myöntyvyys psykososiaalisen hoidon suhteen liittyivät persoonallisuudenhäiriöihin: ryhmä B persoonallisuushäiriö ennusti negatiivista asennetta ja huonoa hoitomyöntyvyyttä, kun taas ryhmän C ennusti positiivista asennetta. Yksin asuminen taas ennusti hyvää hoitomyöntyvyyttä psykososiaalisen hoidon suhteen.

Seurannan aikana tutkittiin myös masennuspotilaiden riskitekijöitä työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen suhteen. Viiden vuoden seurannassa viidesosa potilaista,
jotka kuuluivat työvoimaan ennen tutkimuksen alkua, jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Korkeampi ikä, introversio, oma käsitys työkyvyttömyydestä, ammattikoulutuksen puute ja somaattinen oheissairaus ennustivat eläkkeelle jäämistä. Lähes kaikilla (95,7 %) oli vakava masennustila ensisijaisena syynä työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Lisäksi tutkittiin vakavan masennustilan ja tupakoinnin pitkäaikaisyhteyksiä, alkoholihäiriötä mahdollisena sekoittavana tekijänä ja niiden keskinäisiä suhteita
ajan kuluessa. Tupakointi oli tutkimuskohortissamme hyvin yleistä: vain neljäsosa potilaista ei ollut koskaan polttanut. Tupakoivat potilaat erottuivat tupakoimattomista merkitsevästi iän, alkoholihäiriön, persoonallisuudenhäiriön, itsemurhayritysten, temperamentin ja koetun sosiaalisen tuen osalta. Masennustilalla ja tupakoinnilla oli kummallakin itsenäinen kulku, jonka vaikutukset toisiinsa välittyivät alkoholinkulutuksen kautta.

Avainsanat: vakava masennustila, ylläpitohoito, hoitoasenteet, hoitomyönteisyys, työkyvyttömyys, tupakointi, persoonallisuushäiriöt, alkoholihäiriö.
_

[Kuutar]

Olisi oikeampaa sanoa, että masennuspotilaat eivät itse lääkitse itseään riittävästi.

Kuinkahan monta sataa kertaa olen näillä palstoilla lukenut viestin jossa masennusta sairastava saarnaa masennuslääkkeiden käyttöä vastaan ja väittää, että niitä määrätään aivan liian löyhin perustein, että syy miksi lääkärit niitä hanakasti kirjoittavat on halu lihottaa lääkeyhtiöitä.

On myös näyttö vaahdossa paasattu, ettei masennuspotilasta saa painostaa (pakottamisesta puhumattakaan) käyttämään masennuslääkkeitä, koska kyseinen masennuspotilas on niitä kokeillut (joskus jopa viikon ajan) eikä ole saanut niistä apua.

Uskon jokseenkin täysin tuon tutkimuksen lopputulokseen; lääkkeiden vähäinen käyttö on kuitenkin potilaiden oma valinta, eikä suomalaisen terveynhuollon/lääkärikunnan valitsema linja.

Masennusta sairastava? Minä olen kritisoinut täällä SSRI-lääkkeitä, mutta en ole koskaan ollutkaan masennusta sairastava. Ihmettelen myös tuota artikkelia, siinä puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mistä lähtien se on ollut masennusta.

Jos potilaat olivat alkuun positiivisia, mutta tulivat ajan myötä kriittisemmiksi, sehän kertoo siitä, ettei kyse ole ainakaan ennakkoluuloista.

Artikkelissa puhuttiin ylläpitolääkehoidosta, ei siis edes hoitoannoksista. Kuinka kauan " ylläpitolääkehoitoa" pitäisi jatkaa?
Varmaan lopun elämää, jos lääkeyhtiöt saisivat päättää, vaikka potilas olisi parantunut aikoja sitten.

[Mirri]

Olisi oikeampaa sanoa, että masennuspotilaat eivät itse lääkitse itseään riittävästi.

Kuinkahan monta sataa kertaa olen näillä palstoilla lukenut viestin jossa masennusta sairastava saarnaa masennuslääkkeiden käyttöä vastaan ja väittää, että niitä määrätään aivan liian löyhin perustein, että syy miksi lääkärit niitä hanakasti kirjoittavat on halu lihottaa lääkeyhtiöitä.
On myös näyttö vaahdossa paasattu, ettei masennuspotilasta saa painostaa (pakottamisesta puhumattakaan) käyttämään masennuslääkkeitä, koska kyseinen masennuspotilas on niitä kokeillut (joskus jopa viikon ajan) eikä ole saanut niistä apua.

Uskon jokseenkin täysin tuon tutkimuksen lopputulokseen; lääkkeiden vähäinen käyttö on kuitenkin potilaiden oma valinta, eikä suomalaisen terveynhuollon/lääkärikunnan valitsema linja.

Aika tavalla olen Kyllästyneen kanssa samaa mieltä. Minullakin on sellainen käsitys, että vakavista/vaikeista masennustiloista kärsivät ihmiset sinnittelevät ilman lääkehoitoa niin pitkälle kuin vain suinkin pystyvät. Aivan liian kauan.

Mutta myös lääkäriin menemistä vältellään ja sinnitellään viimeiseen asti ilman lääkärin apua. Lääkäreiden välttely voi osaltaan aiheuttaa sen, että depressio kehittyy pahaksi ennen kuin lääkäri pääsee hoitamaan sitä.

[Hilppa]

- -

Artikkelissa puhuttiin ylläpitolääkehoidosta, ei siis edes hoitoannoksista. Kuinka kauan " ylläpitolääkehoitoa" pitäisi jatkaa?
Varmaan lopun elämää, jos lääkeyhtiöt saisivat päättää, vaikka potilas olisi parantunut aikoja sitten.

Niin kauan kuin relapseja tulee. Masennus on niin kettumainen sairaus, että sillä on taipumus uusiutua.

[Kuutar]

- -

Artikkelissa puhuttiin ylläpitolääkehoidosta, ei siis edes hoitoannoksista. Kuinka kauan " ylläpitolääkehoitoa" pitäisi jatkaa?
Varmaan lopun elämää, jos lääkeyhtiöt saisivat päättää, vaikka potilas olisi parantunut aikoja sitten.

Niin kauan kuin relapseja tulee. Masennus on niin kettumainen sairaus, että sillä on taipumus uusiutua.

Vaan narsistinen persoonallisuushäiriö tai muut jutussa luokitellut persoonallisuushäiriöt eivät ole masennusta. Tutkimustulos osoittaa, että hoitomyöntyvyys masennuslääkkeisiin ei ole yhtä hyvä niiden kohdalla, joiden diagnoosi ei ole vakava masennus. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska masennuslääkkeiden teho on tutkimusten mukaan hyvä vain vakavasti masentuneiden kohdalla. Osaatko sinä Psykopatologia vastata, miksi nykyään kaiken maailman ongelmia kutsutaan ja diagnosoidaan masennukseksi, jotka eivät sitä ole? Juuri puhuttiin televisiossa, että monet joiden oikea diagnoosi olisi alkoholismi, diagnosoidaankin masennuspotilaiksi, eikä heidän alkoholinkäytöstään lääkäri edes keskustele potilaan kanssa.

[Kuutar]

Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mukaan jopa 10 000 alle 19-vuotiasta syö niin sanottuja SSRI-lääkkeitä, jotka vahvistavat aivojen serotoniinin vaikutusta. 20-24-vuotiaista SSRI-lääkkeitä käyttää jopa yli 20 000 nuorta. Lääkintöneuvos pitää nuorten suurta määrää erittäin huolestuttavana.

Sipilän mukaan lääkkeiden käytön kasvu johtuu siitä, että nykyään masennusdiagnoosi annetaan liian helposti.

– Masennusta nähdään vähän kaikkialla. Mielipahasta, surusta ja alakuloisuudesta aloitetaan hyvin herkästi masennuslääkitys, näin ei tehty ennen. Masennus ei ole lisääntynyt, mutta masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt hurjasti. Samoin muu masennuksen hoito on lisääntynyt.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... 02/1714273

[Kuutar]

... Jos potilaat olivat alkuun positiivisia, mutta tulivat ajan myötä kriittisemmiksi, sehän kertoo siitä, ettei kyse ole ainakaan ennakkoluuloista...

Kyllästynyt: Asenteet voivat muuttua monesta syystä; sivuvaikutukset, ylimitoitetut odotukset lääkkeiden tehosta, läheisten ennakkoluulot ja pelottelu "mömmöistä" jne.

Kyllä oma kokemus lääkkeen vaikutuksista on varmasti suurin syy siihen, suhtautuuko lääkkeeseen myönteisesti vai kielteisesti.
Kokemus ei johdu vain asenteesta, sillä lääke joka ei ole plaseboa, vaikuttaa positiivisesti potilaan asenteesta riippumatta. Geenit voivat ratkaista sen, kuuluuko potilas lääkkeistä hyötyjiin vai eikö kuulu.

Masennuslääkkeistä tiedetään olevan merkittävää hyötyä vain kolmannekselle potilaista. Saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijat havaitsivat, että eräs geeni vaikuttaa kahden yleisen masennuslääkkeen, sitalopraamin ja venlafaksiinin tehoon.

Tutkijoiden mukaan geenitesti voisi auttaa selvittämään, ketkä masennuspotilaista hyötyvät lääkkeistä. Uusia keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä kehitettäessä olisi myös syytä tutkia, kuinka tehokkaasti P-gp kuljettaa niitä.

http://www.tiede.fi/uutiset/3141/geeni_ ... keen_tehon

Toivottavasti tuollainen geenitesti tulisi pian käyttöön.

Kyllästynyt: Eivät masennuslääkkeet mitään onnellisuuspillereitä ole, eivätkä ihmelääkkeitä muutenkaan. Oma kokemukseni kuitenkin on, että niistä on hyötyä, etenkin silloin kun olo on niin huono, että söisi vaikka pieniä kiviä jos se jotakin auttaisi.

Se, että masennuslääkkeitä vastaan propagoidaan niin tarmokkaasti kuin olen nähnyt tehtävän, on karhunpalvelus masennusta sairastaville.

Se on vielä suurempi karhunpalvelus vakavasti masentuneille, että masennukseksi väitetään asioita jotka eivät ole sitä. Eikö sinua loukkaa se, että vakava masennus rinnastetaan alkoholismiin, persoonallisuushäiriöihin tai vaikkapa ADHD:n, joskus vain elämänkriisi tulkitaan depressiosairaudeksi. Kun erotusdiagnostiikkaa ei hoideta kunnolla, se juuri tekee masennusdiagnoosista epäuskottavan, kun sitä aletaan jakelemaan milloin milläkin perusteella. Osalla masennusdiagnoosin saaneista on ollut fyysinen sairaus, mitä ei ole osattu tunnistaa.

Kyllästynyt: Olen lyhyitä taukoja lukuun ottamatta käyttänyt eri masennuslääkkeitä (liki koko repertuaarin) viimeiset 14 vuotta. Olen pari kertaa kokeillut pärjätä ilman niitä, mutta kokeiluni ovat päättyneet masennuksen pahenemiseen.

Sinulla on masennusdiagnoosi, joten sinun kohdalla hoito on siinä mielessä perusteltua. Minun lääkekokemukseni oli huono, en ollut silloin masentunut, enkä ole ollut masentunut sen jälkeen.

[Kuutar]

Lasten ja nuorten masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt hälyttävästi. Erityisen suurta kasvu on ollut viime vuosina 10-14 -vuotiaiden ikäryhmässä. Masennuslääkkeitä on määrätty Kelan tilaston mukaan alle 4–vuotiaillekin.

Jo lähes puoli miljoonaa eli 448 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Masennuslääkkeiden käyttö on kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa - kasvua on ollut etenkin lasten, nuorten ja iäkkäiden kohdalla. Lääkkeiden vaikutuksia lapsiin ja nuoriin on kuitenkin tutkittu hyvin vähän.

– Lääkkeet on tutkittu vain aikuisilla ja siellä tutkimustulosten loppulitaniasa sanotaan, että ei ole riittävää näyttöä ja tai riittävää kokemusta lasten ja nuorten kohdalla. Tämä ei ole myöskään ilmeisesti lääketehtaiden intresseissä tutkia lääkkeitä kasvuikäisille, kritisoi Kaivosoja.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... n-lapsille

[Kuutar]

... Sinulla on masennusdiagnoosi, joten sinun kohdalla hoito on siinä mielessä perusteltua. Minun lääkekokemukseni oli huono, en ollut silloin masentunut, enkä ole ollut masentunut sen jälkeen.

Ei ole masennuslääkkeiden vika jos ne eivät auta muihin ongelmiin kuin masennukseen.

Lääkkeiden vähäinen käyttö on eri ongelma kuin se, että masennusdiagnoosin saavat nekin jotka eivät masennusta sairasta.

Kumma juttu tuo sinun kokemuksesi lääkemääräyksestä jota et edes tarvinnut, minä kun en meinannut millään saada masennuslääkereseptiä vaikka itse sitä toistuvasti eri lääkäreiltä pyysin. Oman kokemukseni takia minun onkin vaikea uskoa, että masennuslääkkeitä tyrkytetään väkisin muillekin kuin masennusta sairastaville.

Olen ihmetellyt samaa asiaa, meidän kokemuksemme ovat päinvastaiset. Minun diagnoosini ei tosiaan ollut masennus. Sillä lienee suuri merkitys, missä ja kenen lääkärin hoidossa on. Eräs tuttavani passitettiin työterveydenhuollosta psykologille, koska hän oli terveystarkastuksen kyselyyn vastannut nukkuvansa joskus huonosti. Jonkun kaavakkeen pisteitysjärjestelmän mukaan hänellä olisi tämä takia ollut depressio. Häntä lähinnä huvitti tuo ja psykologi kyllä totesi hänet terveeksi, ihmetteli että aika herkästi lähetettiin jatkohoitoon.

Linkittämässäni jutussa lääkintöneuvos Tapani Sipilä myös puhui siitä, kuinka masennusta nähdään kaikkialla, voi olla että osa lääkäreistä tosi herkästi diagnosoi epämääräiset oireet masennukseksi, toiset taas eivät.

[Hilppa]

- -

Artikkelissa puhuttiin ylläpitolääkehoidosta, ei siis edes hoitoannoksista. Kuinka kauan " ylläpitolääkehoitoa" pitäisi jatkaa?
Varmaan lopun elämää, jos lääkeyhtiöt saisivat päättää, vaikka potilas olisi parantunut aikoja sitten.

Niin kauan kuin relapseja tulee. Masennus on niin kettumainen sairaus, että sillä on taipumus uusiutua.

Vaan narsistinen persoonallisuushäiriö tai muut jutussa luokitellut persoonallisuushäiriöt eivät ole masennusta. Tutkimustulos osoittaa, että hoitomyöntyvyys masennuslääkkeisiin ei ole yhtä hyvä niiden kohdalla, joiden diagnoosi ei ole vakava masennus. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska masennuslääkkeiden teho on tutkimusten mukaan hyvä vain vakavasti masentuneiden kohdalla.
- -

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei sulje pois mahdollisuutta yhtäaikaiseen masennusdiagnoosiin. Kaikilla heillä, joilla on diagnosoitu vakava masennus, pitäisi olla mahdollisuus ja oikeus saada tehokasta masennusta lievittävää lääkitystä.

[Hermes]

Huvittavaa. Suomen virallisen valtion oppaissa lukee, että pitää jatkaa lääkkeitä näin kauan, eli vähintään viisi vuotta. Tuodaan jo ilmi niitä huonoja persoonallisuuden piirteitä, jotka estävät lääkkeiden jatkamisen. Tutkimuksessa itsessään kerrotaan, miten suuri määrä verrattuna placeboon lopetti lääkkeen. Eli he lopettivat lääkkeen, koska sen lääkkeen vaikutukset olivat huonommat kuin placebon? Luin vain tutkimuksen abstraktin, siinä oli kai vertailtu noin viittä eri tutkimusta, pituudeltaan noin 12 kuukautta? Saman henkilön samalla teemalla pari vuotta sitten kirjoitettu artikkeli kertoi myös, miten kansallisissa ohjeissa käskettiin jatkamaan ylläpitolääkitystä ja ongelma oli se, että potilaat eivät suostuneet syömään lääkkeitään. Hän oli muistaakseni itse tehnyt sen tutkimuksen ja siinä seurattiin potilaita useamman vuoden ajalta. Lopun ongelmat-kohdassa kerrottiin yhdellä lauseella, että ne lääkkeettömät potilaat eivät voineet yhtään huonommin kuin lääkkeitä syöneet.

Ei ole edelleenkään mitään osoitusta pitkäaikaisemmasta masennuslääkkeiden käytön (esimerkiksi useamman vuoden) hyödyistä. Nykyiset tieteelliset todisteet lähinnä kertovat, että vaikeasta masennuksesta kärsiville niistä on jonkin verran apua ainakin alkuvaiheessa. Se voi liittyä jonkin verran esimerkiksi niiden lääkkeiden aiheuttamaan neuroplastisuuteen, tms.

Eivät ne samat näiden palstojen vakiopotilaatkaan yleensä mihinkään suuntaan kehity vuosien varrella. Terapiassa juostaan vuodesta toiseen ja lääkkeitä muutellaan, muu pysyy samana.

[Hermes]

Ja kaikista huvittavin kohta tuossa uutisessa oli se, miten siinä yhdistettiin lääkkeistä kieltäytyminen kaikenlaisiin negatiivisiin luonteenpiirteisiin. Pitää kai etsiä tuo alkuperäinen artikkeli, mutta sen perusteella mitä luin aikaisemmasta hänen artikkelistaan, niin en pidättele henkeäni.

[Hermes]

Siis: tässä tutkimuksessakin taas otettiin oletukseksi se Suomen virallinen kanta, että masennuslääkkeitä pitää syödä jatkuvasti, ja sitten etsittiin sellaisia vakavasti masentuneita ihmisiä, jotka eivät suostu syömään masennuslääkkeitä jatkuvasti. Missään ei kuitenkaan ole tutkittu sitä, että miksi niitä pitää syödä jatkuvasti tai enemmän.

Lääkkeitä itse kroonisesti napsivat henkilöt (eli suurin osa näiden palstojen kirjoittajistakin) tietysti tahtovat uskoa siihen, että se pilleri on itsessään parantava. Se on tavallaan hyvin houkutteleva ajatus. Palautetaan vähän serotoniinin ja dopamiinin tasoja ja säädellään lääkkeitä, kunnes löydetään tasapaino. Tai vähitellen säädellään lääkkeitä, kunnes löytään se tyypillisen mt-ongelmaisen "tasapaino". Se ei ole hyvä lähestymistapa, se on väärä ajattelutapa. Lääkkeistä voi olla joskus hyötyäkin, mutta tuollainen puusilmäinen ajattelutapa kuin mitä tuossakin väitöskirjassa ajetaan ei kerro mitään hyödyllistä tai uutta esimerkiksi siitä, että kannattaako syödä lääkkeitä vai ei, jos kannattaa niin miten kauan ja millä annoksella, jne.

[Kuutar]

Huvittavaa. Suomen virallisen valtion oppaissa lukee, että pitää jatkaa lääkkeitä näin kauan, eli vähintään viisi vuotta. Tuodaan jo ilmi niitä huonoja persoonallisuuden piirteitä, jotka estävät lääkkeiden jatkamisen. Tutkimuksessa itsessään kerrotaan, miten suuri määrä verrattuna placeboon lopetti lääkkeen. Eli he lopettivat lääkkeen, koska sen lääkkeen vaikutukset olivat huonommat kuin placebon? Luin vain tutkimuksen abstraktin, siinä oli kai vertailtu noin viittä eri tutkimusta, pituudeltaan noin 12 kuukautta? Saman henkilön samalla teemalla pari vuotta sitten kirjoitettu artikkeli kertoi myös, miten kansallisissa ohjeissa käskettiin jatkamaan ylläpitolääkitystä ja ongelma oli se, että potilaat eivät suostuneet syömään lääkkeitään. Hän oli muistaakseni itse tehnyt sen tutkimuksen ja siinä seurattiin potilaita useamman vuoden ajalta. Lopun ongelmat-kohdassa kerrottiin yhdellä lauseella, että ne lääkkeettömät potilaat eivät voineet yhtään huonommin kuin lääkkeitä syöneet.

Ei ole edelleenkään mitään osoitusta pitkäaikaisemmasta masennuslääkkeiden käytön (esimerkiksi useamman vuoden) hyödyistä. Nykyiset tieteelliset todisteet lähinnä kertovat, että vaikeasta masennuksesta kärsiville niistä on jonkin verran apua ainakin alkuvaiheessa. Se voi liittyä jonkin verran esimerkiksi niiden lääkkeiden aiheuttamaan neuroplastisuuteen, tms.

Eivät ne samat näiden palstojen vakiopotilaatkaan yleensä mihinkään suuntaan kehity vuosien varrella. Terapiassa juostaan vuodesta toiseen ja lääkkeitä muutellaan, muu pysyy samana.

Tutkimus oli plasebokontrolloitu, mikä tarkoittaa, että potilaat eivät tienneet saivatko oikeaa lääkettä vai plaseboa. Näin ollen ei voi väittää, että kyse olisi potilaiden ennakkoasenteista. Ne jotka söivät masennuslääkettä, eivät tienneet kumpaa se on, mutta alkoivat suhtautumaan hoitoon kielteisemmin.

[Hermes]

Huvittavaa. Suomen virallisen valtion oppaissa lukee, että pitää jatkaa lääkkeitä näin kauan, eli vähintään viisi vuotta. Tuodaan jo ilmi niitä huonoja persoonallisuuden piirteitä, jotka estävät lääkkeiden jatkamisen. Tutkimuksessa itsessään kerrotaan, miten suuri määrä verrattuna placeboon lopetti lääkkeen. Eli he lopettivat lääkkeen, koska sen lääkkeen vaikutukset olivat huonommat kuin placebon? Luin vain tutkimuksen abstraktin, siinä oli kai vertailtu noin viittä eri tutkimusta, pituudeltaan noin 12 kuukautta? Saman henkilön samalla teemalla pari vuotta sitten kirjoitettu artikkeli kertoi myös, miten kansallisissa ohjeissa käskettiin jatkamaan ylläpitolääkitystä ja ongelma oli se, että potilaat eivät suostuneet syömään lääkkeitään. Hän oli muistaakseni itse tehnyt sen tutkimuksen ja siinä seurattiin potilaita useamman vuoden ajalta. Lopun ongelmat-kohdassa kerrottiin yhdellä lauseella, että ne lääkkeettömät potilaat eivät voineet yhtään huonommin kuin lääkkeitä syöneet.

Ei ole edelleenkään mitään osoitusta pitkäaikaisemmasta masennuslääkkeiden käytön (esimerkiksi useamman vuoden) hyödyistä. Nykyiset tieteelliset todisteet lähinnä kertovat, että vaikeasta masennuksesta kärsiville niistä on jonkin verran apua ainakin alkuvaiheessa. Se voi liittyä jonkin verran esimerkiksi niiden lääkkeiden aiheuttamaan neuroplastisuuteen, tms.

Eivät ne samat näiden palstojen vakiopotilaatkaan yleensä mihinkään suuntaan kehity vuosien varrella. Terapiassa juostaan vuodesta toiseen ja lääkkeitä muutellaan, muu pysyy samana.

Tutkimus oli plasebokontrolloitu, mikä tarkoittaa, että potilaat eivät tienneet saivatko oikeaa lääkettä vai plaseboa. Näin ollen ei voi väittää, että kyse olisi potilaiden ennakkoasenteista. Ne jotka söivät masennuslääkettä, eivät tienneet kumpaa se on, mutta alkoivat suhtautumaan hoitoon kielteisemmin.

Niinpä. Hyvin yleisesti, informaatiosta voi tehdä vaikka mitä tulkintoja. Tietysti psykiatri tekee siitä omanlaisiaan tulkintoja vuosia kestäneen 'psykiatrian kiltaan' johtaneen tutkinnon päätteeksi. Hän uskoo kaikkeen tuohon, mutta ei edelleenkään osaa objektiivisesti arvioida, että mitä hänen tuloksensa tarkoittavat. Hänellä siis ei ole mitään tuloksia tai syitä siihen, että miksi pitää syödä säännöllisemmin lääkkeitä, hän on lähinnä ottanut oletukseksi sen, että pitää syödä säännöllisemmin lääkkeitä ja sitten ... en oikein vieläkään tiedä, että mitä hän on väitöskirjassaan keksinyt. Pitää selailla sitä väitöskirjaa varmaan ... jos tätä päätä kiristävältä vanteelta siihen kykenen.

[Kuutar]

Joku viittasi HS:n keskustelussa viime viikonlopun tv-uutisiin, joissa olisi uutisoitu, että masennuslääkkeitä käytetään liikaa. Tietääkö joku linkkiä uutiseen.

[Hermes]

Ei tiedä, mutta sekin on todennäköisesti yhtä typerää kuin tämä uutisointi.

[Kuutar]

Tässä on hyvä juttu Suomen Kuvalehdessä:

Erityisen huolestuttava on nuorimpien tilanne. Masennuksen perusteella työkyvyttömyyseläkettä sai viime vuonna jo yli 1 300 alle 30-vuotiasta. Vielä kymmenen vuotta sitten luku oli 332. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön vuoksi eläkkeelle joutuu joka päivä neljä alle 30-vuotiasta nuorta.

Luvut ovat hätkähdyttäviä, vaikka Suomessa ei kärsitä masennuksesta eikä käytetä lääkkeitä sen enempää kuin muissa Pohjoismaissa. Mutta mistä ne kertovat?

Turun yliopiston pitkäaikaisen psykiatrian professorin Raimo K. R. Salokankaan mielestä vakavien masennustapausten määrä ei välttämättä ole kasvussa. Masennustapaukset ovat ehkä lisääntyneet asteikon lievemmässä päässä.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... ita-liikaa