Tiivistelmä (p. 9 - 10)
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1Jonna Perälä. Epidemiology of Psychotic Disorders [Psykoottisten häiriöiden epidemiologia].
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tutkimus 97/2013. 130 sivua. Helsinki, Finland 2013.
ISBN 978-952-245-825-4 (painettu); ISBN 978-952-245-826-1 (pdf)
Skitsofrenia ja muut psykoottiset häiriöt kuuluvat vaikeimpiin ihmiskuntaa
kohtaavista sairauksista. Häiriöihin liittyy usein elinikäinen toimintakyvyn
heikkeneminen, suuri fyysinen sairastavuus ja lyhentynyt elinikä. Psykoottisten
häiriöiden esiintyvyydestä on tehty vain vähän väestötutkimuksia. Tutkimuksiin
liittyy monia menetelmällisiä ongelmia. Useimmat epidemiologiset tutkimukset ovat
keskittyneet skitsofrenian ja tyypin I kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Monista
muista psykoottisista häiriöistä on vain vähän väestötason tietoa.
Tässä väitöskirjassa selvitettiin psykoottisten häiriöiden elämänaikaista esiintyvyyttä
ja esiintyvyyteen liittyviä piirteitä suomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimusaineisto
perustuu kattavaan Terveys 2000 väestötutkimukseen yli 30 -vuotiaiden
suomalaisten terveydentilasta ja toimintakyvystä (N = 8028). Psykoosit Suomessa -
jatkotutkimukseen seulottiin 746 osallistujaa käyttämällä tutkimusta varten
kehitettyä psykoosiseulaa. Heidät kutsuttiin tarkempaan mielenterveyshaastatteluun.
Mielenterveyshäiriöt diagnosoitiin DSM-IV -tautiluokituksen mukaisia diagnostisia
kriteereitä käyttäen, hyödyntäen sekä haastattelu- että potilaskertomustietoja.
Kaikkien psykoottisten häiriöiden elämänaikainen esiintyvyys Suomessa oli 3.5 %.
Yleisin psykoosi oli skitsofrenia. Ei-mielialaoireiset psykoosit olivat yleisempiä
kuin mielialaoireiset psykoosit. Päihdepsykoosit olivat yleisiä työikäisillä miehillä ja
yleissairauteen liittyvät psykoosit yli 65-vuotiailla naisilla. Psykoottiset häiriöt olivat
yhteydessä matalaan sosioekonomiseen asemaan. Erityisesti ei-mielialaoireiseen
psykoosiin sairastuneet olivat useammin naimattomia, työttömiä ja eläkeläisiä tai
alhaisten peruskoulutuksen ja tulotason omaavia kuin yleisväestö. Psykoottisten
häiriöiden alueellisia eroja tarkasteltiin viiden yliopistosairaala-alueen sekä
kaupunki- että maaseutuympäristön välillä. Häiriöitä esiintyi eniten Pohjois- ja
Itä-Suomessa ja vähiten Lounais-Suomessa. Syntymäpaikka oli asuinpaikkaa tai
kaupunki- tai maaseutuympäristöä tärkeämpi psykoottisen häiriön ja erityisesti
skitsofrenian riskiin vaikuttava tekijä.
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin tarkemmin tiettyjen psykoottisten häiriöiden
piirteitä. Alkoholiin liittyvä psykoottinen häiriö oli erityisen yleinen keski-ikäisillä
miehillä. Matala sosioekonominen asema, runsas samanaikaissairastuvuus, runsas
terveyspalvelujen käyttö ja korkea kuolleisuus olivat yleisempiä alkoholipsykoosin
sairastaneilla kuin muilla alkoholiriippuvaisilla. Harhaluuloisuushäiriö erosi
skitsofrenian alatyypeistä. Sille oli ominaista myöhäinen sairastumisikä, vähäinen
muiden oireiden kuin harhaluulojen esiintyvyys ja suhteellisen hyvä ennuste.
Hajanaisoireiseen skitsofreniaan liittyi varhainen sairastumisikä, miessukupuoli,
krooninen kulku, pitkät sairaalahoidot sekä huono ennuste. Paranoidinen ja
erilaistumaton skitsofrenia sen sijaan muistuttivat toisiaan.
Tämän tutkimuksen perusteella psykoottiset häiriöt ovat yleisempiä kuin useissa
viimeaikaisissa väestötutkimuksissa on arvioitu. Psykoottisten häiriöiden korkea
esiintyvyys haastaa vanhan tulkinnan maailmanlaajuisesti tasaisesti jakautuneesta
psykoottisten häiriöiden esiintyvyydestä. Tulokset psykoottisten häiriöiden
esiintyvyyden alueellisesta vaihtelusta voidaan hyödyntää terveydenhuollon
järjestelmiä kehitettäessä. Psykoottisiin häiriöihin liittyvät haitat tulisi minimoida
tarjoamalla parasta mahdollista yksilöllistä hoitoa ja kuntoutusta.
Avainsanat: Psykoottiset häiriöt, skitsofrenia, alkoholipsykoosi, harhaluuloisuus-
häiriö, esiintyvyys, väestötutkimus, alueelliset erot, epidemiologia.