Psykopatologia kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Miten sinä tekisit erotusdiagnoosin?
Differentiaali tulee kyseeseen lähinnä paranoidisen psykoosin suuntaan.
Koetan palata asiaan laajemmin.
Paranoia vera vrt. (paranoidinen) skitsofrenia - oikeuspsykiatrisia vinjettejä1.1.2012 01:33
Pertti Luukkonen http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... izophrenic(- -)
ICD-9 (1975) kuvaa häiriötä ytimekkäästi:
297.1 Paranoia Harvinainen krooninen psykoosi, jossa loogisesti konstruoidut systematisoidut harhaluulot [deluusiot]
ovat kehittyneet vähitellen ilman että niihin liittyisi aistiharhoja [hallusinaatioita]
tai skitsofrenialle tyypillisiä ajattelun häiriötä. Harhaluulot ovat enimmin suuruusharhoja (paranoidinen profeetta tai uudistaja), vainoharhoja tai somaattista poikkeavuutta koskevia. (DSM-III 1980: 420; suomennos Luukkosen.)
Olennaista paranoiassa on siis (enemmän tai vähemmän oikea) fiksi-idea
(idée fix), jota tukemaan syntyy pseudo-looginen (harhainen) asiaa todentamaan pyrkivä ajatussysteemi. Paranoiassa harhaluulot ovat ei-bisarreja, so. sellaisia, joita voisi tapahtua elämässä oikeasti, esimerkiksi myrkyttämisiä. (Vastakohtana olisivat bisarrit harhaluulot, esimerkiksi että joku on avaruusolion hedelmöittämä.) Usein henkilö kääntää falsifioivatkin tekijät verifioiviksi tukemaan alkuperäistä fiksi-ideaa. - Paranoissa henkilön (muu) persoonallisuus on useimmiten sangen koostunut (ei hajanainen), ja varsinainen harhaluuloisuus on melko kapea-alaista (muuten "normaalit" kognitiot), joskin tunne-elämä on nuivaa. Harhaluuloisuus-psykoosin voidaan ehkä sanoa olevan paranoidisen persoonallisuus-häiriön "supermuoto". (Eronen ym. 2011, Luukkonen 2012, Manschreck 2000, Millon
et al. 2004.)
Paranoia-diagnoosi on kuitenkin monin tavoin problemaattinen (Fried 1981). - Yksi ongelma voi olla se, että harhaluuloksi arvioitu psyykkinen sisältö onkin tosi. Mistä sen voi tietää? Tai jos joku mielikuva arvioidaan deluusioksi (tai vääräksi) sen pohjalta, että suuri enemmistö arvoi asian olevan toisin. Jos esimerkiksi komppanian 150:tä miehestä 149 marssii tunnin marssin jälkeen eri tahdissa kuin 1, voi yksi (1/149) olla kuitenkin oikeassa, jos tahti on ajan kanssa muuttunut edessä olevan johtajahahmon alettua jossain vaiheessa askeltaa väärin muiden seuratessa. (Jos marssi olisi tarkasti videoitu, asia voisi selvitä.) - Onkin ilmeistä, että harha-luulon kriteeninä ei ainakaan yksinomaisesti voi olla pelkkä sisältö (sisällön harvinaisuusuus, outous yms.), vaan myös ja ennen kaikkea sisältöön liittyvä asian prosessointi (prosessoinnin loogisuus yms.):
Tyypillistä paranoidiselle on ensinnäkin, että hän tietää jo ikään kuin etukäteen ja ilman empiriaa, so. fiksi-ideat. "Kun astuin tähän huoneeseen, tiesin, että täällä on tapahtunut murha?" (?) "Minulla on niin tarkka vainu!" - Opponentti voi tähän todeta - aivan oikein - että erilaisia luulotteluja tai harhaluuloja on maailma täynnä. Esimerkiksi uskonnot tarjoavat monenlaisia bisarriuksia, ja mm. neitseestä syntymiseen uskovat miljoonat. Toisaalta voidaan todeta, että uskonnoissa kyse on kollektiivisista deluusioista, joita ei yleensä pidetä "sairaina". Toisaalta ei frekvenssi tee ilmiöstä "tervettä", joskin esimerkiksi hammasmätä voi olla "normaalia" mielenterveyden tilastollisen mallin mukaan. Paranoidiselle on tyypillistä, että vaikka hänen mielikuvansa olisi oikea, hän suurentaa ja liioittelee, tekee kärpäsestä härkäsen. Täten "totuuskaan" ei takaa sitä, että henkilö ei olisi paranoidinen. Mustasukkaisuus-paranoidinen voi todeta - yllätätettyään vaimonsa rysän päältä: "Siinä näitte, että olin oikeassa - ja te piditte minua sairaana!" - Toiseksi erityisen tyypillistä harhaluuloiselle on (jo mainittu) jääräpäisyys: oikea uusi tieto ei vaikuta korjaavasti fiksi-ideaan (kun taas esimerkiksi foobinen helpottuu; "huoleni oli turha"). Paranoidinen saattaa vain saada uutta vettä myllyyn ja tuumata, että kumoava tieto on sitä vain näennäisesti, että vastapuoli tällä kertaa vain harhauttaa ovelasti salatakseen oikean totuuden, joka on esimerkiksi laaja-alainen vainosysteemi. Täten kolmanneksi juuri tämä laaja-alainen harhasysteemi on paranoiassa tyypillistä.
Esimerkki: Kaksi miestä menossa kuselle. Toinen kuulee toisen sanovan: "Kyllä sun pitäis mennä lääkäriin." Miestä jää vaivaaman toisen puheet. Hän kysyy myöhemmin, että mitä tämä tarkoitti. "Ei, kun sanoin, että minun täytyy mennä lääkäriin, kun on aamusta lähtien ollut niin huono olo." Toinen helpottuu. Paranoidinen, joka fiksi-ideoittensa pohjalta ei pyrikään ennakkoluulottomaan falsifikaatioon, voi luulla että toinen kusettaa vaan lisää! (Luukkonen 2011 a: 40.)
"Sairaus"-luonne paranoiasssa tulee juuri siitä, että säilyttääkseen harhansa paranoidinen keksii uuden harhan.
(- -)
Delusionaalisia oireita omaava - kuten uskonnollinen - ei kuitenkaan välttämättä ole psykoottinen henkilö(nä). Se, mihin raja vedetään, on asiana avoin ja ratkaisematta. Esimerkiksi Pius XII kertoi taloudenhoitajattarelleen nähneensä yöllä Kristuksen. Kyseessä saattoi olla hallusinaatio, johon hän sitten "selvänä" kuitenkin uskoi. Tuskin häntä kuitenkaan henkilönä pidettäisiin psykoottisena.
(- -)
