Paljonko etelänmatka keskellä kaamosta vaikuttaa vireystilaa

[Riidankylväjä]

Viikon etelänmatkalla voi päästä oleskelemaan auringonpaisteessa monta tuntia päivittäin, minkä ansiosta vireystila voi parantua ja pysyä hyvänä. Kaamosmasentuneilla vaikutus säilyy matkan jälkeen vielä 1–3 viikkoa. Lievemmin oireilevilla tai terveillä ei vastaavaa ole tutkittu, mutta valo toiminee samaan tapaan heilläkin.

Silmille näkyvällä valolla on välitön virkistävä vaikutus. Se ei ole pelkästään lyhytkestoinen psykologinen tunnetila vaan myös mitattavissa oleva fysiologinen reaktio, joka kestää useita tunteja. Silmien kautta valo vaikuttaa nopeasti aivojen sähköiseen toimintaan talamuksen alueella sekä aineenvaihduntaan. Valossa oleskellut pysyy virkistyneenä vielä noin viisi tuntia jälkeenpäin.

Aivoja virkistävä vaikutus tehostuu, kun valossa oleskelee samaan kellonaikaan monena päivänä peräkkäin: sitä enemmän mitä useampana. Tehostuminen johtuu siitä, että valo tahdistaa aivojen hypotalamuksen alueella niiden hermosolujen toiminnan, jotka muodostavat elimistön sisäisen keskuskellon. Tätä kautta tahdistuvat myös lämpötilan vuorokausirytmi, uni-valverytmi ja päivänaikainen vireystilan vaihtelu.

Vaikutus on tehokkain, kun valossa oleskelun aloittaa heti aamusta.

http://www.tiede.fi/kysy_asiantuntijalt ... _vaikuttaa

PP 15.2.2013 12:12 lisäys
Vastaaja:
Timo Partonen
ylilääkäri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kyllä kai järkikin sanoo, että asiantuntijan nimen tulee olla lainauksessa mukana.

[Psykopatologia]

Efekti liittyy paljolti siihen, kuinka hysteerinen ao. on.

[Mirri]

Perustele.

[Psykopatologia]

Eihän Partonenkaan mitenkään perustele.

[Kahvi]

Efekti liittyy paljolti siihen, kuinka hysteerinen ao. on.

Hä?

[Riidankylväjä]

Riittääkö hysteria-diagnoosiin semmoinen, että virkistyy melkein välittömästi, kun aamulla menee kirkkaaseen auringonvaloon?

Aikaerorasituksiin erinomaista hoitoa.

[Psykopatologia]

Riittääkö hysteria-diagnoosiin semmoinen,
että virkistyy melkein välittömästi, kun aamulla menee kirkkaaseen
auringonvaloon?

Aikaerorasituksiin erinomaista hoitoa.

Saattaa "riittää", jos ao. tietää, että kirkkaasta valosta tulee piristyä.

Samalla tavalla monet ovat oppineet, että pimeämpänä aikana kuuluu masentua.

[Riidankylväjä]

Joo. Noin se varmaan menee.

Entäs esim D-vitamiinitason ponpsahdus? Huomaako sen vireystilan paranemisena?

[Psykopatologia]

Kukaan ei tiedä.

[Psykopatologia]

Aloitusviestissä on ohjaava lisäys.

[Mirri]

Saattaa "riittää", jos ao. tietää, että kirkkaasta valosta tulee piristyä.

Samalla tavalla monet ovat oppineet, että pimeämpänä aikana kuuluu masentua.

Ei pidä paikkaansa; valon vaihteluihin liittyvät reaktiot ovat paljon muutakin kuin oppimisen asioita. Puhut puppua, jos väität valoon ja sen vähyyteen liittyvien manioiden ja depressioiden olevan opittuja asioita.

Jos valoisuuden määrällä ei ole henkilöön vaikutusta, niin ei ole - ei hän kärsi depressiosta sen enempää kuin maniastakaan, vaikka miten tietää joidenkin toisten tekevän niin. Ja toisinpäin; jos on valoon voimakkasti reagoiva henkilö, minkäänlainen oppiminen ei auta. Lievittää toki voi oppimisen ja käyttäytymisen keinoin, mutta itse reaktio on ja pysyy.

Psykopatologia, miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että valon määrällä oikeasti on joidenkin ihmisten mielenterveydelle oleellista merkitystä? Asia, jonka lääkärit ovat tienneet jo vuosikausia, mutta sinä sinnikkäästi selität sen olevan 'hysteriaa'.

[Psykopatologia]

Kyllä "joidenkin".

Mutta miksi kaamosmasennus näyttää levinneen kulovalkean tavoin?

[Kahvi]

Valon määrässä lienee kuitenkin jotain perää, onhan se ohjannut meidän unirytmiämme kautta aikain. Niin ja alunperin mehän ollaan etelän hetelmiä - lajimme on syntynyt ja kehittynyt tienoilla, jossa päivänvaloa on ollut käytännössä puolet vuorokaudesta.

Etelänmatkailuun voi kyllä liittyä muutakin piristävää elementtiä kuin pelkkä valon määrä; lomailu kun yleensä piristää mieltä.

[Mirri]

Mutta miksi kaamosmasennus näyttää levinneen kulovalkean tavoin?

Onkohan se kuitenkaan lisääntynyt, vaikka näyttääkin levinneen? Ennen siitä ei puhuttu, päinvastoin siitä kärsivät ihmiset häpesivät; minä ainakin muistan hävenneeni, koska moisen ilmiön olemassaolosta ei tiedetty.

Sillä tavoin ilmiö on voinut 'levitä', että siitä on tullut eräänlainen muotivillitys; ehkä moni diagnosoi itsensä omin päin kaamosmasentuneeksi, vaikkei todellisuudessa olisi siitä kysymys. Valon vähenemisen mukanaan tuoma väsymys sun muu toimintatarmon väheneminen tulkitaankin depressioksi, vaikka on paljon depressiota lievempi ilmiö.
Kuitenkin meille, joille kaamosmasennus on tuttu jo vuosikymmenten takaa, on suuri helpotus, että nykyisin asiasta voidaan puhua - ei enää tarvitse syytellä itseään luulosairaudesta ja kärsiä kaikessa hiljaisuudessa... Ja ennen kaikkea on saatavissa hoitoa; voi lähteä vaikkapa pariksi viikoksi etelään, jos vain masennukseltaan pystyy järjestämään matkan ja saa itsensä liikkeelle. Myös depressiolääkitys voi auttaa lievittämään oireita, samoin kuin kirkasvalohoito.

Mutta jo pelkästään se, että voi suoraan sanoa kärsivänsä kaamosmasennuksesta, auttaa selviytymään ja etsiskelemään lievityskeinoja - helpottaa, kun tiedetään mistä on kysymys.

[Psykopatologia]

Meinaatko, että muuten terveille tulee talvisin tällainen erityinen masennussairaus?

[Kahvi]

Meinaatko, että muuten terveille tulee talvisin tällainen erityinen masennussairaus?

Itse olen hieman skeptinen koko kaamosmasennuksen suhteen, mutta voihan se olla niinkin, että "melkein-täysin-terveiden" osalta pimeä vuodenaika on se triggeri/tekijä, joka laukaisee masennuksen.

[Mirri]

En. Ei olla muutenkaan terveitä, vaan yksi- tai kaksisuuntaisesti masennusta sairastavia ihmisiä, joilla vointi huononee valon vähetessä. Sen sijaan muuten terveet toki voivat myös kärsiä jonkinlaisesta lievästä oireilusta; lisääntyneestä väsymyksestä ja muusta energian vähyydestä. Terveen ihmisen lievä oireilu on kuitenkin aika kaukana depressiota tai kaksisuuntaista sairastavan kaamosmasennuksen oireista, jotka hoitamattomina voivat olla aika invalidisoivia.

Sitä en usko, että ihminen vuodesta toiseen sairastuisi kaamosmasennukseen, ellei hänellä ole muuta depressiota, kaksisuuntaista, tai alttiutta niihin. Ennemminkin niin, että valon väheneminen toimii depressiojakson laukaisevana tekijänä; ei masennuksen aiheuttajana ja masennuksen syynä. Silti pimeä vuodenaika voi olla ainoa, jolloin depressio äityy niin pahaksi, että se vaatii hoitoa, jotta sen kanssa pärjäisi.

Minun kaamosmasennukseni on määritelty valon määrään liittyväksi mielialan aaltoiluhäiriöksi. Tuskin kärsisin mielialan aaltoiluhäiriöstä, jos asuisin maassa, jossa valon määrä olisi aina riittävä ja vakio; juuri tämä pohjoinen valon raju vaihtelu saa aikaan sen, että pitkäaikaisen ja toistuvan depressioni rinnalla ilmenee myös säännöllistä mielialan aaltoilua.

[Psykopatologia]

Mirri:
Minun kaamosmasennukseni on määritelty valon määrään liittyväksi mielialan aaltoiluhäiriöksi.

En usko. Sinussahan on masentunut persoonallisuus.

[Mirri]

Toinen on psykiatrin kertomaa - hänen suusanallinen määritelmänsä asiasta - toinen lääkärinlausuntoon kirjattu asia. Psykiatrin mielestä valon määrän mukaan nouseva ja laskeva mieliala viittaa mielialan aaltoiluhäiriöön. Niin vahva näkemys mielialan aaltoilusta pitkäaikaisen depression (depressiivisen persoonallisuuden) diagnosoineella psykiatrilla mielialan aaltoilu(häiriöstä) oli, että sen tasaamiseksi määrättiin kokeiltavaksi tasaava lääkitys.

Sulkevatko mielialan aaltoilu(häiriö) ja depressiivinen persoonallisuus toisensa pois?

[Riidankylväjä]

PP 15.2.2013 12:12 lisäys
Vastaaja:
Timo Partonen
ylilääkäri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kyllä kai järkikin sanoo, että asiantuntijan nimen tulee olla lainauksessa mukana.

Olen pikkuisen eri mieltä. Tässä tuli jo lainattua vähän liikaakin, kun lainasin koko jutun. Linkki on sitä varten, että asiasta kiinnostuneet voivat halutessaan hakea tarkentavaa tietoa.