Psykopatologia kirjoitti:Mirri kirjoitti:Toinen on psykiatrin kertomaa - hänen suusanallinen määritelmänsä asiasta - toinen lääkärinlausuntoon kirjattu asia.
Psykiatrin mielestä valon määrän mukaan nouseva ja laskeva mieliala viittaa mielialan aaltoiluhäiriöön. Niin vahva
näkemys mielialan aaltoilusta pitkäaikaisen depression (depressiivisen persoonallisuuden) diagnosoineella psykiatrilla
mielialan aaltoilu(häiriöstä) oli, että sen tasaamiseksi määrättiin kokeiltavaksi tasaava lääkitys.
Sulkevatko mielialan aaltoilu(häiriö) ja depressiivinen persoonallisuus toisensa pois?
Sulkevat
viewtopic.php?f=8&t=8292&hilit=depressiivinen
Ok.
Kaamosmasennukselle ei ole omaa diagnoosia, eikä se välttämättä sellaista vaadikaan; menee hyvin muunlaisen masennuksen piikkiin. Toistuva masennus ei kai sentään sulje depressiivistä persoonallisuutta pois? Siinäkin mieliala on epävakaa ja sekin diagnoosi minulla on (ollut). Lamotrigiinia en alkanut käyttää, vaikka psykiatri arveli, että se saattaisi tasata vuodenaikojen vaihteluun liittyviä depressio-oireita. Kävi niin, että samaan aikaan vaihdettiin depressiolääke toisenlaiseen, ja se yksistään riitti lievittämään synkimmän ajan oireita. Lisäksi psykoterapia (tai keskusteluhoito) kannattelee pimeimmän ajan ylitse niin, että
toistuvan depression diagnoosiin yltävä masennusoireiden paheneminen on ollut vältettävissä.
Tässä on mielestäni yksi hyvä diagnooseihin liittyvä asiantuntijavastaus:
Diagnoosinumero F34 tarkoittaa pitkäaikaisia mielialahäiriöitä, joiden oirekuva vaihtelee ja joiden yksittäiset sairausjaksot ovat usein lievempiä kuin varsinainen hypomania tai lievä tai vaikeampi masentuneisuus.Tähän mielialahäiriöiden ryhmään kuuluu mielialan aaltoiluhäiriö (F 34.0 syklotymia) ja pitkäaikainen masennus (F 34.1 dystymia), jotka voivat ilmetä varhain (alle 20 v iässä) tai myöhemmin. Oireita täytyy olla yhteensä 2 vuoden ajan ennen diagnoosien asettamista.
Syklotymiaan (F 34.0) liittyy jatkuva mielialan epävakaisuus, toistuvia lieviä masentuneisuuden tai mielialan kohoamisen jaksoja vuorotellen, ja alkaa usein varhaisessa aikuisiässä. Mieliala voi olla kuitenkin vakaa ja normaali useita kuukausia peräkkäin. Masennusvaiheessa voi esiintyä toimeliaisuuden ja itseluottamuksen alentumista, unettomuutta, keskittymisvaikeuksia, pessimimiä, kyky nauttia mielihyvää tuottavista asioista on alentunut. Mielialan kohoamisvaiheessa ilmenee päinvastaista. Pitkäaikaiseen masennukseen ( F34.1.) oireettomia ja lievän masennuksen jaksoja, jolloin päivittäinen toimintakyky säilyy hyvänä oireista huolimatta. Oireina väsymys, masentuneisuus ja voimattomuus ja kiinnostuksen puute. Henkilö miettii ja valittaa oireitaan, nukkuu huonosti ja kokee itsensä vaillinaiseksi, mutta kykenee sopeutumaan arkipäivän vaatimuksiin. Esiintyy toimeliaisuuden vähentymistä, unettomuutta, itseluottamuksen ja keskittymiskyvyn alentuista, itkuherkkyyttä, toivottomuutta, pessimismiä, sosiaalista välttelyä, vähäpuheisuutta.
Diagnoosikoodit ovat usein välttämättömiä monissa terveydenhuollon asiakirjoissa, ja usein joudutaan väkisin valitsemaan jokin asiin parhaiten sopiva koodi. Lääkäri kertoo potilaalle parhaiten suusanallisesti mitä hän diagnoosiehdotuksellaan tarkoittaa, sillä pelkkä numero ei kerro koko totuutta kaikissa tilanteissa. Diagnoosikoodisto on kovin byrokraattinen ja joskus potilaan ongelmaa on vaikea saada yhden koodin tai minkään koodin alle. Diagnoosit usein muuttuvat ja tarkentuvat. Väärinkäsitysten välttämiseksi ei kannata etsiä omaa tai toisen diagnoosia pelkästään näiden koodien avulla.
(lihavointi minun)
http://www.terve.fi/kysy-asiantuntijalt ... 2001-000-1