Identifikaatio aggressoriin

Identifikaatio aggressoriin

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 09.02.2013 23:33

11. Identifikaatio aggressoriin

Identifikaatio aggressoriin on samastumista ulkoiseen uhkaan.

Identifikaatio aggressoriin – tunnetaan myös nimellä defensiivinen identifikaatio – on Anna Freudin (1936: 84 – 94) oma keksintö: samastuminen hyökkääjään, joka on usein ad hoc -defenssi.

Samastuminen voi tapahtua ainakin:

1) Aktuaaliin todellisen teon pohjalta hyökkääjään. Esimerkki: Poika kaataa maitolasin ja alkaa huutaa äidilleen.

2) Kokemuksen pohjalta: Poika kaataa maitolasin ja alkaa huutaa äidilleen, kun äiti tulee kotiin.

3) Pelätyn mahdollisen teon pohjalta: Emäntä sanoo vierailleen: "Kahvi taitaa olla liian laihaa." Tai nuorukaisen on terapiassa vaikea puhua itsetyydytyksestä. Hän alkaa moittia terapeuttia puritaaniseksi (myös transferenssia!).

4) Kuvitellun uhan pohjalta: Tyttö kulkee yöllä hallin halki viuhtoen merkillisesti käsillään ja jaloillaan; hän on muuttunut kummitukseksi.

5) Hyökkääjään, jolloin samastujan teot voivat olla siirtymää: Poika on saanut koulussa opettajalta karttakepistä sormilleen. Kotona hän alkaa leikkiä koulua ja opettaa pienempiä sisaruksiaan – toivottavasti lempeään ja ystävälliseen tyyliin!

Identifikaatiossa aggressoriin defenssin käyttäjä pyrkii kääntämään passiivisuuden aktiivisuudeksi ja täten pääsemään ahdistuneisuuden herraksi. Kyseessä voi kuitenkin myös olla enemmän vain sopeutuminen ja mukautuminen, mikä voi lapsilla organisoida persoonallisuutta. Anna Freud ja René Arpad Spitz (1887 – 1974) pitävät identifikaatiota aggressoriin tärkeänä lapsen yliminän muodostumisessa: Aluksi lapsi ei ota vanhempien opetuksia yms. osaksi itseään vaan "hyökkää" ne pois. Mutta kun prosessi toistuu, rupeaa lapsi introjisoimaan tämän kasvatukseksikin kutsutun.
_______________________________________________________________________________________________________________________________

Tukholman syndrooma

Identifikaatio aggressoriin -prosessi on ollut mukana mm. kaappausdraamoissa. Myös nimitykset hostage identification syndrome ja survival identification syndrome ovat olleet käytössä. – Tukholman syndrooman tarkastelussa on apuna tapahtumista tehty Håkan Lindhén (s. 1965) draama-elokuva Norrmalmstorg (2003) ja Mikael Hylinin (s. 1962) TV-dokumentti Mitä tapahtui Norrmalmstorgilla? (TV2 5.7.2004).

23. elokuuta 1973 vankikarkuri Jan-Erik (Janne) Olsson (s. 1941) meni konepistoolilla aseistautuneena Sveriges Kreditbankenin konttoriin Tukholman Normalmstorgilla ja ilmoitti (englanniksi), että "juhlat ovat alkaneet!". Hän otti neljä panttivankia (kolme naista ja yhden miehen) ja vaati paikalle entisen vankitoverinsa, paraikaakin tuomiota kärsivän Clark Olofssonin (s. 1947). Olofsson selitti taustoja, että aiemmin vankilassa hän oli kertonut Jannelle, "Plösölle", hurjia juttuja jotka kiihottivat Plösöä niin, että kerran tämän täytyi heti päästä "paskalle". Jannen mukaan he taas olisivat sopineet tällaisesta yhteisestä keikasta sitten, kun hän itse olisi vapaa.

Panttivankidraama kesti 5½ vuorokautta (131 tuntia), jona aikana panttivangit samastuivat hyökkääjiin. Tätä on myös selitetty siten, että he kokivat poliisiin uhkana, mihin toki oli aihettakin! Esimerkiksi pääministeri Olof Palme (1927 – 1986) höpötti puhelimessa panttivanki Kristin Ehnmarkille (23-v.) suunnilleen niin, että eikö olisi hienoa kuolla työnsä ääressä! Kuitenkin panttivankien käytös oli tuntuvan myönteistä, ja Sven Safstrom (25) tarjoutui Olssonille reiteen ammuttavaksi, jotta poliisit uskoisivat, että nyt on tosi kyseessä. Myöhemmin Ehnmark ja Olafsson ovat pitäneet yhteyttä.
________________________________________________________________________________________________________________________________

Rikas perijätär Patty Hearst (s. 1954) oli ollut pari kuukautta kateissa, kunnes hän 15.5.1974 oli Symbionese Liberation Armyn (SLA) riveissä tekemässä pankkiryöstöä San Franciscossa. Ilmeisesti identifikaatio aggressoriin oli ollut helpottamassa aivopesua vankeusaikana.

Bruno Bettelheim (1903 – 1990) on kuvannut omien vajaan vuoden keskitysleirikokemustensa (1938 – 1939) pohjalta (The Informed Heart, 1960), että leireillä jotkut vangitut samastuivat SS-vartijoihin. David Leanin Kwai-joen sillassa (1957) eversti Nicholson (Alec Guinness) samastui japanilaisiin siinä määrin, että vaivoin rakennettu silta meinasi jäädä räjäyttämättä!

32-vuotias yhdysvaltalainen päällikkö-psykiatri majuri Douglas McGlashan Kelley (1912 – 1958) - Rorschach-ekspertti - saapui keväällä 1945 Luxenburgin Mondorf-les-Brains’ iin, jossa säilytettiin natsien sotarikosepäiltyjen huippuja. Seuraavan puolen vuoden aikana hän työtovereineen (mm. psykologi Gustave Mark Gilbert, 1911 – 1977) testasi(vat) natsijohtajia mm. Rorschachilla. 52-vuotias Reichsmarschall Göring (1893 – 15.9.1946) pahoitteli, ettei heillä Luftwaffessa ollut noin erinomaisia testaustekniikoita. Kelley – myöhemmin tunnettu kriminologi Berkeleyssä – ystävystyi Göringin kanssa ja samastui hänen niin, että hänkin puraisi syanidi-kapselin uudenvuodenpäivänä 1958. Vaikka Kelley oli ”vartija” eikä vangittu, on mekanismi sama: identifikaatio ”aggressoriin”. (Luukkonen 2008: 205; El-Hai 2011.)

Luukkonen (2004, 2006] 2011): 50+ defenssiä http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=11334
_
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Identifikaatio aggressoriin

ViestiKirjoittaja Kuutar » 10.02.2013 01:45

Mitä se on, jos toinen kaataa vahingossa maitolasin ja alkaa pyyhkiä jälkiään, niin toinen tulee silloin paikalle huutamaan ja raivoamaan maitolasin kaatumisesta? Miksi se huutaja ei tajua, että kyseessä oli toiselle sattunut vahinko, joka varmasti harmittaa lasin kaatajaa itseään vielä enemmän?
Kuutar
 

Re: Identifikaatio aggressoriin

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 10.02.2013 14:46

Primitiiviresponssi, jolloin kaikki "hienostelu" jää taka-alalle.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Identifikaatio aggressoriin

ViestiKirjoittaja ve e » 10.02.2013 15:08

Psykopatologia kirjoitti:Identifikaatiossa aggressoriin defenssin käyttäjä pyrkii kääntämään passiivisuuden aktiivisuudeksi ja täten pääsemään ahdistuneisuuden herraksi. Kyseessä voi kuitenkin myös olla enemmän vain sopeutuminen ja mukautuminen, mikä voi lapsilla organisoida persoonallisuutta. Anna Freud ja René Arpad Spitz (1887 – 1974) pitävät identifikaatiota aggressoriin tärkeänä lapsen yliminän muodostumisessa: Aluksi lapsi ei ota vanhempien opetuksia yms. osaksi itseään vaan "hyökkää" ne pois. Mutta kun prosessi toistuu, rupeaa lapsi introjisoimaan tämän kasvatukseksikin kutsutun.

Tässäkin voi olla yksi syy sille, miksi ("isojen") johdonmukaisuus on kasvavalle lapselle niin arvokas asia: Jos joutuu hyökkäilemään sinne-tänne, voi olla vaikea introjisoida tms.
ve e
 

Re: Identifikaatio aggressoriin

ViestiKirjoittaja ve e » 10.02.2013 15:15

Psykopatologia kirjoitti:Samastuminen voi tapahtua ainakin:

1) Aktuaaliin todellisen teon pohjalta hyökkääjään. Esimerkki: Poika kaataa maitolasin ja alkaa huutaa äidilleen.

2) Kokemuksen pohjalta: Poika kaataa maitolasin ja alkaa huutaa äidilleen, kun äiti tulee kotiin.

3) Pelätyn mahdollisen teon pohjalta: Emäntä sanoo vierailleen: "Kahvi taitaa olla liian laihaa." Tai nuorukaisen on terapiassa vaikea puhua itsetyydytyksestä. Hän alkaa moittia terapeuttia puritaaniseksi (myös transferenssia!).

4) Kuvitellun uhan pohjalta: Tyttö kulkee yöllä hallin halki viuhtoen merkillisesti käsillään ja jaloillaan; hän on muuttunut kummitukseksi.

5) Hyökkääjään, jolloin samastujan teot voivat olla siirtymää: Poika on saanut koulussa opettajalta karttakepistä sormilleen. Kotona hän alkaa leikkiä koulua ja opettaa pienempiä sisaruksiaan – toivottavasti lempeään ja ystävälliseen tyyliin!

Kohdissa 3 ja 4 ainakin on mielikuvitus mukana pelissä. Ihminen on sellainen. Ei pelkkä "switchboard" (kuten Pavlovin koirat Pavlovin koetilanteissa), jossa ärsykkeet ja reaktiot yhdistyvät toisiinsa. Tietenkään. Tietenkin kokemukset vaikuttavat varmasti siihen, miten mielikuvitus itse kullakin toimii, mutta muukin.

Kohdassa 2 voisi olla mielikuvitusta mukana myös? Ainakin lasin kaatuminen jää vaivaamaan, jos en sitten ymmärtänyt väärin.
ve e
 

Re: Identifikaatio aggressoriin

ViestiKirjoittaja ve e » 10.02.2013 15:18

Kuutar kirjoitti:Mitä se on, jos toinen kaataa vahingossa maitolasin ja alkaa pyyhkiä jälkiään, niin toinen tulee silloin paikalle huutamaan ja raivoamaan maitolasin kaatumisesta? Miksi se huutaja ei tajua, että kyseessä oli toiselle sattunut vahinko, joka varmasti harmittaa lasin kaatajaa itseään vielä enemmän?

Jos omat kasvattajat reagoivat aikoinaan samalla tavalla, kun oli lapsi, ja sitten samastuu sellaiseen aggressoriin, joka on paitsi sellainen, että on vihainen maidon kaatumisesta, myös sellainen, että huutaa katuvallekin? No en tiedä.
ve e
 

Re: Identifikaatio aggressoriin

ViestiKirjoittaja Kuutar » 10.02.2013 21:46

Psykopatologia kirjoitti:Primitiiviresponssi, jolloin kaikki "hienostelu" jää taka-alalle.


Miksi se sitä huutajaa harmittaa niin paljon, vaikka vahinko ei edes sattunut hänelle ja toinen korjaa jo jälkiään, kun hän tulee paikalle ? Mikä sen huutajan ongelma on?
Kuutar
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron