Psykopatologia kirjoitti:On hyvä huomata, että kyseessä on kirjallisesti lahjakas henkilö.
Yleensäkin lahjakkuus on vahva valtti psykopatologian kentässä.
Niinpä. Ehkä lahjakkuus on auttanut selviytymään sairauden vaikeiden vaiheiden kanssa - vaikkapa vaikean depression keskellä purkamaan tuntoja niin, ettei toivottomuus ja näköalattomuus ole aivan vallannut alaa. Olen ymmärtänyt, että kaksisuuntaiseen liittyvä masennus voi olla erittäin vaikeaa ja myös hankalahoitoista, joten luova lahjakkuus - ehkä etenkin sen ollessa verbaalista - on voinut toimia korvaamattomana selviytymiskeinona ja vaikeiden masennusjaksojen lievittäjänä.
Maanisuus (tai ainakaan hypomaanisuus) ei välttämättä ole haitta työelämässä, mutta maanisdepressiivisyyteen liittyvät vaikeat masennusjaksot kai voivat lamaannuttaa niin, ettei kaksisuuntaista sairastava niiden aikana ole työkunnossa. Ainakin olen kuullut niiden voivan olla aika pahoja ja myös pitkäaikaisia. Ja sikäli konstikkaampia 'yksisuuntaiseen' depressioon verrattuna, ettei niitä pystytä lievittämään lääkkeellisesti yhtä helposti kuin 'yksisuuntaisen' depression vaikeita masennusjaksoja pystytään lievittämään ja pitämään aisoissa pitkäaikaisen depressiolääkityksen turvin.
Lienee monien myönteisten tekijöiden yhteissumma se, että maanisdepressiivisyyttä(?) sairastava ihminen pystyy olemaan työelämässä, ja palaamaan sinne takaisin sairausjaksojen jälkeen. Se asia mielestäni kävi haastattelusta hyvin esille, koska haastateltava ilmeisesti oikein hyvin tietää asian olevan näin.
Vähän sama juttu kuin pitkäaikaismasentujilla, joiden sairaus aina välillä heilahtaa vaikean masennusjakson puolelle. Vakava sairaus ei
välttämättä estä työntekoa... Tarvitaan kuitenkin erilaisia tekijöitä, jotka yhdessä vaikuttavat myönteisesti niin, että työelämässä oleminen onnistuu sairaudesta huolimatta. Niistä ehkä tärkein on vakituinen työpaikka ja työyhteisö, joka kerta toisensa jälkeen toivottaa tervetulleeksi takaisin töihin psyykkisen sairauden aiheuttamien sairauslomien jälkeen. Jos ei ole työpaikkaa johon palata, tai jos työyhteisö suhtautuu mt-ongelmaiseen työtoveriin torjuvasti, voi olla vaikeaa pärjätä työelämässä.
Tässä tapauksessa voidaan mielestäni päätellä, että henkilö on työyhteisössään pidetty työntekijä; siksi hän pärjää siellä psyykkisestä sairaudestaan huolimatta, ja hänet on toivotettu tervetulleeksi takaisin töihin sairausjaksosta ja vakavasta sairaudesta huolimatta. Ehkä lahjakkuutta sekin.