Psykopatologia.munfoorumi.com

K o k o o m a
___________________________________________________________________________________________________________
D i a g n o s t i s e t kriteerit

B. Vähintään kaksi (2+/3) seuraavista oireista (1 - 3):
(1) Suurimman osan päivää ja useimpina jakson päivinä esiintyvä henkilölle poikkeuksellinen masentunut mieliala,
joka ei ole ulkoisista tekijöistä riippuvainen ja joka on kestänyt vähintään kahden viikon ajan.
(2) Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen sellaisia asioita kohtaan, joista henkilö on tavallisesti ollut kiinnostunut
tai jotka ovat tuottaneet hänelle mielihyvää.
(3) Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.

C. Jokin tai jotkut seuraavista (1 - 7) oireista niin, että oireita on yhteensä vähintään neljä (4+/10):
(1) itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
(2) perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
(3) toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
(4) subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai asioiden jahkailuna
(5) psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
(6) unihäiriöt
(7) ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos

S o m a a t t i n e n oireyhtymä (4+/8)
1) mielenkiinnon ja mielihyvän tunteen menettäminen
2) herääminen aamuisin monta tuntia tavanomaista aiemmin
3) masennuksen paheneminen aamuisin
4) huomattava psykomotorinen hidastuminen
5) kiihtymys
6) ruokahaluttomuus
7) painon lasku
8) libidon heikkeneminen
___________________________________________________________________________________________________________

F32 - F33 M a s e n n u s t i l a(t) ym.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (s. 146 - 155)

Mukaan lukien
Masennusjakso
Reaktiivisen masennuksen yksittäinen jakso
.
D i a g n o s t i s e t kriteerit (s. 146)

G1. Masennusjakso on kestänyt vähintään kahden viikon ajan.
G2. Henkilöllä ei ole aiemmin ollut hypomaanista tai maanista jaksoa (F30)
G3. Tavallisimmat poissulku-diagnoosit: Oireisto ei johdu päihteiden käytöstä (F10 - F19) tai
elimellisestä mielenterveyden häiriöstä (F00 - F09).

A. Häiriö täyttää masennusjakson diagnostiset kriteerit (F32).

B. Todetaan vähintään kaksi (2+/3) seuraavista oireista (1 - 3):

(1) Suurimman osan päivää ja useimpina jakson päivinä esiintyvä masentunut mieliala, joka on henkilölle poikkeuksellinen.
Tämä mieliala ei ole ulkoisista tekijöistä riippuvainen, ja se on kestänyt vähintään kahden viikon ajan.

(2) Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen sellaisia asioita kohtaan, joista henkilö on tavallisesti ollut kiinnostunut
tai jotka ovat tuottaneet hänelle mielihyvää.

(3) Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.

C. Jokin tai jotkut seuraavista (1 - 7) oireista niin, että oireita on yhteensä vähintään neljä (4+/10):

(1) itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
(2) perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
(3) toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
(4) subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai asioiden jahkailuna
(5) psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
(6) unihäiriöt
(7) ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos

Huom! Viidennellä merkillä ilmaistaan onko potilaalla todettu somaattinen oireyhtymä.


S o m a a t t i s e n oireyhtymän (s. 146 - 147) diagnoosi edellyttää,
että potilaalla todetaan neljä (4+/8) seuraavista oireista:

1) mielenkiinnon ja mielihyvän tunteen menettäminen
2) herääminen aamuisin monta tuntia tavanomaista aiemmin
3) masennuksen paheneminen aamuisin
4) huomattava psykomotorinen hidastuminen
5) kiihtymys
6) ruokahaluttomuus
7) painon lasku
8) libidon heikkeneminen

-> 6.2.2013 11:55

Sinällään voisin vastata useimpiin kysymyksiin myönteisesti, mutta minua hämmentävät ihan tuntuvasti tietyt "mitta-asteikko-ongelmat". Monia asioita arvioidessa pitäisi verrata siihen, mikä on henkilölle "normaalia". Lisäksi olen huono arvioimaan, olenko ollut jonkun tietynlainen esim. juuri 2 viikon ajan. Minussa on kaikenlaista sykliä aina välillä; 2 viikkoon mahtuu jo monenlaista vaihetta.

Ihana, nämäkin kriteerit minä täytän.

Minulla on kaikki pers.häiriöt melkein ja muut tuskatilat.

Mihin kysymyksiin?

Aivan, eivät ne ole kysymyksiä. Kännykällä kirjoittaessa sattuu ja tapahtuu. Kirjoittaessa on vaikea tarkastaa, miten viesti, johon vastaa, tarkkaan ottaen meni.

1 +
2 +
3 -
4 +
5 +
6 +
7 .
8 -
9 -
10 -

Yllä: Lausuntoon voi laittaa depression kriteerit esimerkiksi tuolla tavalla näkyviin.
Alla: Itse olen laittanut esiimerkiksi noin, painottaen, mikä lienee uniikkia.

1 ++
2 (+)
3 -
4 ++
5 +
6 +++
7 (-)
8 -+
9 -
10 -

Totesit, jos somaattinen oireyhtymä, tapaus kuuluisi vakaviin.

Totta ihmeessä maallikko mieltää sen noin. Mutta mikä vakavista: lievä, keskivaikea, vaikea vai mikä tahansa e.m.?

(Tämä ketju toi selvyyttä moniin aiempiin. Olen nyt entistä varmempi, että kyllä sekä diagnoosi oikein oli.)

Lieviin ei somaattista oireyhtymää koodata; vaikeissa se on sisäänrakennettuna.
Täten keskivaikeissa on somaattinen tai sitten ei.

Cross-walkissa keskivaikea ilman somaattista (ICD-10) vastaisi neuroottista depressiota (ICD-9).
Keskivakea kera somaattisen (ICD-10) vastaisi luokkaa (298 Muut ei-orgaaniset psykoosit)
298.0 Depressiivinen tyyppi.

Näin raju oli muutos vuonna 1992: Jos neuroottinen depressio ei riittänyt, seuraava
vaikeampi kategoria oli jo psykoosi!

Psykopatologia kirjoitti:Lieviin ei somaattista oireyhtymää koodata; vaikeissa se on sisäänrakennettuna.
Täten keskivaikeissa on somaattinen tai sitten ei.

Cross-walkissa keskivaikea ilman somaattista (ICD-10) vastaisi neuroottista depressiota (ICD-9).
Keskivakea kera somaattisen (ICD-10) vastaisi luokkaa (298 Muut ei-orgaaniset psykoosit)
298.0 Depressiivinen tyyppi.

Näin raju oli muutos vuonna 1992: Jos neuroottinen depressio ei riittänyt, seuraava
vaikeampi kategoria oli jo psykoosi!

Nyt en pääse tarkistamaan, mutta minulla oli lievä ja somaattinen oireyhtymä mainittiin erikseen, kuten yleistynyt ahdistuneisuushäiriökin.

Luulin aikoinaan, että ikinä en parannu, mutta olen mielestäni parantunut. Riidankylväjä kyseli, miten masennuksesta parannutaan. Aika, elämänmuutos, aiheuttajan poismeno, iän karttuminen, tieto sairaudesta. Parantuminen voi olla pitkä prosessi ja vaatia piiiitkäää pinnaa.

Lievässä (F32.0) täyttyy 4 - 5 /10 kriteeriä. Käytännössä somaattinen on vain harvoin
riittävästi (4/8) läsnä, tai sitten ko. oireet ovat vahvasti painottuneet (F32.01).

"vakava" masennus ≠ vaikea(asteinen) masennus

Todettakoon tässä vielä kertauksena ja tarkennuksena, että |"vakava" masennus ≠ vaikea(asteinen) masennus|.

DSM-III:n (1987) major depression oli Tautiluokitus 1987:ssä (ICD-9, 1975) psykoosien seassa (296).
Tautiluokituksenn esipuheen (elokuussa 1986) olivat allekirjoittaneet pääjohtaja Matti Ruokola [kesk] ja osastopäällikkö
Kimmo Leppo. Johtoryhmän (17) puheenjohtajana oli Leppo ja työryhmän (7) puheenjohtajana Kari Poikolainen.
Toimituksesta vastasi kolmen hengen työryhmä, kaikki Sairaalaliitosta. Asiantuntijoita oli 47.

Erillinen psykiatrinen manuaali julkaistiin vuonna 1989, toimittanut apulaisosastopäällikkö Kari Pylkkänen, suomentanut
(englannista [DSM-III-R, 1987]) Kimmo Kuoppasalmi. Työryhmässä olivat Lönnqvist, Huttunen, Kuoppasalmi ja Furman.

Täten käytännössä 1989 - 1995 Suomen psykiatrinen diagnostiikka oli - ei ICD-9:n (1975) - vaan DSM-III-R:n (1987)
mukainen.

Tautiluokitus 10:ssä 1996 (ICD-10, 1992) ei ole enää mitään vakava masennusta, on vain masennus eri vaikeusasteineen,
jonka suuri osa lääkäreistä ajattelee menevän: lievä -> keskivaikea -> vakava(asteinen) -> psykoottinen.

Minulla on noin viisi vuotta sitten ollut diagnoosina F33.11 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso, johon liittyy somaattinen oireyhtymä, ja silloin olin aika sairas - näin jälkikäteen ajateltuna ja nykyiseen tilaan verrattuna.

Oli monenlaisia epämääräisiä tuntemuksia ja pelkotiloja, aistit olivat kovin herkistyneet ja aivan kuin ylikierroksilla; ei varmaan mitään varsinaisia harhoja, vaan ennemminkin erilaisia väärintulkintoja sun muuta. Työkykyinen en ollut, en mitään sinne päinkään. Eikä psykiatri uskonut minun enää toipuvan takaisin työelämään.
Luojan kiitos, en ole joutunut kokemaan yhtä pahaa masennustilaa sen jälkeen. Se oli rankka kokemus, ja oikeastaan koko senjälkeinen hoito lääkityksineen, terapioineen ja keskusteluapuineen tähtää siihen, ettei enää tulisi niin pahaa notkahdusta.

Vastaava DSM-IV-TR:ssä 2000 (luultavasti):

296.32 Major depressive disorder, recurrent, without full interepisode recovery,
superimposed on dysthymic disorder (double depression), with seasonal pattern (winter).

300.4 Dysthymic disorder, early onset.