Terapia voisi ehkäistä osan psykooseista

[Riidankylväjä]

Analyysin perusteella erilaiset kognitiiviset käyttäytymisterapiat ja perheterapiat olivat ainoita, jotka vähensivät psykooseja potilailla, jotka olivat suuressa sairastumisvaarassa. Myös omega-3-rasvahappovalmisteet saattoivat pienentää sairastumisriskiä, mutta tämä havainto perustui vain yhteen pieneen tutkimukseen ja vaatii siksi lisätutkimusten varmistuksen.

Tutkijat huomattavat, etteivät käyttäytymisterapiaakaan koskevat havainnot ole aukottomia, mutta terapia vaikuttaa silti varteenotettavimmalta vaihtoehdolta psykoosien ehkäisyyn. Joka tapauksessa analyysin tulokset viittaavat siihen, että riskiryhmiin kuuluvien psykooseja voidaan todennäköisesti vähentää, jos apua annetaan riittävän varhain.

Uutispalvelu Duodecim

http://msn.terveyskeskus.fi/do.xsp?obje ... ewinfoview

[untuva]

Terapia vaan pitää aloittaa riittävän ajoissa.

[ve e]

Onko se niin, että kognitiivinen käyttäytymisterapia on aikanaan alkanut (terapian vaikuttavuustutkimuksissakin käytettävä) masennuksen astetta luotaava kysymyskaavake "kourassa"? "Miten voisimme saada terapialla vaikutettua näihin vastauksiin?" Ja vastaukseksi löydetty jotain sen suuntaista, että pitää harjoitella pois kielteisistä ajattelutavoista, joita kaavake osaltaan luotaa.

Kuullostaa pinnalliselta tavalta lähestyä ihmisten mielenterveysongelmia, mutta ehkä peruskysymys on hyvään suuntaan auttava: Miten voin helpottaa hänen oireitaan?

No ehkä psykodynaamisessa "fokus" voi helposti ajautua turhan kauas potilaan oireista. En tiedä, vaikeita kysymyksiä.

Oma terapiasuhteeni on aikoinaan alkanut psykoosien varhaiseen ennaltaehkäisemiseen liittyvän projektin puitteissa.

[Hilppa]

Päätelleen, että hoitamattomana sairauden oletetaan pahenevan, kuulostaa loogiselta tuo ajatus, että terapia voisi ehkäistä psykooseja.

[Psykopatologia]

Nimen omaan kuulostaa loogiselta.

Mutta pelkäänpä, että nyt saatu näyttö ei perustu empiaan
(koska tutkimus-asetemat eivät luullakseni ole sellaisia,
jotta oikeuttaisivat ko. tulkinnan).

[untuva]

Ei terapia estä psykoosiin sairastumista. Kovaan ahdistukseen on vaikea terapialla vaikuttaa. Kuten muihinkin vaikea asteisiin tiloihin kuten vaikeaan masennukseen. Uskon, että hivenen voi vaikuttaa, mutten enempään. Ei ole avaimia psykologeilla, ei psykiatreilla eikä vaativan erityistason opiskelleilla. Psykoosien terapeuttiseen hoitamiseen ei hirveästi panosteta koulutuksessa. Terapialla kyetään vaikuttamaan lähinnä keskivaikeisiin ja lieviin tiloihin. Tämä on oma kokemukseni 6 vuotta terapiaa käyneenä. Ja toiminnanvajaukseni on 80 %. Mitenköhän surkea se on sitten ollut ennen terapiaan tuloani, olisin halunnut saada haitta-aste arvion jo ennen terapiaan menoa, että voisi tarkemmin hyötyä puntaroida. Mitä olet pertti mieltä siitä, että kaikille terapian aloittaville tehtäisiin haitta-aste arvio ihan näin prosentuaalisesti?

[Psykopatologia]

En ole varma.

Olisi ainakin hyvä, jos kaikille (korvattavaan) psykoterapiaan meneville
tehtäisiin perusteelliset psykologiset testit.

Tuon toteuttamisessa olisi kuitenkin vaikeuksia,
koska psykologit eivät osaa testata.

[untuva]

Mitä ne psykologiset testit kertoisivat? Anna esimerkkejä myös siitä, mitä testejä. Minä sain psykoterpiasuosituksen aikoinaan motivaationi perusteella, tilanteeni oli kyllä vaikea, ja suosituksen antaja tiesi sen, koska kerroin hyvin perusteellisesti vaikeimmat ongelmani. Minun mielestäni olisi oikein, että myös terapeuteille tehtäsiin psykologiset testit, jotka julkaistaisiin potilailla.

[Psykopatologia]

Rorschach, Kahn, WAIS, MMPI & Lüscher ym.

[untuva]

Voitko vielä antaa esimerkit, mitä ne testit kertoisivat terapiaan kykenemisestä?

[Psykopatologia]

WAIS kartoittaa älyllistä suoriutumista ja muut psykodynamiikkaa, (ym.).

[untuva]

Pertti tarkoitat varmaan kuntoutuspsykoterapiaa, kun sanoit tuosta korvattavuudesta. Kelahan myöntää muutakin kuin kuntoutuspsykoterapiaa, esim. eläkettä saavan hoitotukea ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukea sekä lääkinnällistä kuntoutusta vaikevammaiselle myönnetään vaan paremmin, mitä sairaampi on. Näissä tuissa ei ole vaatimuksena välttämättä tilanteen parantaminen vaan toimintakyvyn säilyttäminen. Pitäsi sinunkin pertti ymmärtää tämä asia, ettei kaikki psykoterapia pohjaudu kuntoutukselle. Anteeksi vain. Itse en edes aio koskaan enää hakea kuntoutuspsykoterapiaa, tuskin olisin siihen edes oikeutettu, kun olen näin sairas. Yllä mainitsemani tuet ovat vammaistukia, kyllähän vammaistakin pitää hoitaa.

[Psykopatologia]

Tarkoitan Kelan ja/tai kunnan (osin tai kokonaan) kustantamaa psykoterapiaa.

Jos maksaa itse kokonaan, potilas voi määrätä.

[untuva]

Ilman psykoterapia tukea potilas voi joutua sairaalahoitoon, ja sitä estääkseen Kela myöntää vaikeisiin tapauksiin näitä vammaistukia myös korvaamaan psykoterapiaa. No olenko pertti sitten mielestäsi epäoikeutettu näihin kelan minulle myöntämiin terapia tukiin?

[untuva]

Pertti nyt menitit kyllä välit mun kanssa. :/

[untuva]

Voin lopettaa terapiassa käymisen, jos haluat.

[Psykopatologia]

14:00

Ilman psykoterapia tukea potilas voi joutua sairaalahoitoon,
ja sitä estääkseen Kela myöntää vaikeisiin tapauksiin näitä
vammaistukia myös korvaamaan psykoterapiaa. No olenko
pertti sitten mielestäsi epäoikeutettu näihin kelan minulle
myöntämiin terapia tukiin?

Et (kai).

Mitä höpötät?

[untuva]

Ihan oikeasti ei minun mikään pakko siellä terapiassa ole käydä.

[Psykopatologia]

En ole varma.

Olisi ainakin hyvä, jos kaikille (korvattavaan) psykoterapiaan meneville
tehtäisiin perusteelliset psykologiset testit.

Tuon toteuttamisessa olisi kuitenkin vaikeuksia,
koska psykologit eivät osaa testata.

Voisi pisteyttää ainakin:
1) Häiriön vaikeusaste
2) Psykoterapian tarve
3) Motivaation pitävyys

Sitten voisi taas testata terapian lopuksi.

Kymmenessä vuodessa tulisi valtava tutkimusaineisto!

[untuva]

Silloin, kun minulle suositeltiin terapiaa, kelan kuntoutuspsykoterpiaan pistettiin hakemus diagnooseilla: vaikea masennus, vaikea yleinen ahdistuneisuushäiriö.
Nyt, kun sain tuon haitta-aste arvion motivaationi on hiipunut. Ei mikään kiva tuomio ja leima 6 vuoden terapian jälkeen. Terapeuttini järkyttyi arvioista eikä halunnut uskoa sitä. Lopulta kuitenkin joutui myöntämään tosiasian, kun vein hänelle perusteet. Ehkä motivaatio meni häneltäkin.
Onko pertti kiva itkettää toista?
Olen kiintynyt terapeuttiini sairaalloisesti, vaikea siitä suhteesta on lähteä.