Jail kirjoitti:Mihin turvaudutte hädän hetkellä? Onko teillä sisäinen ääni, joka pystyy luomaan turvaa?
Kuinka sitten, jos ajatukset käyvät levottomiksi ja päässä alkaa olla kaaos?
Onko teillä sisällänne paikka, johon voitte mennä turvaan, jopa omia ajatuksianne
ja tunteitanne?
- -
Jokainen kirjoittamasi kappale saa aikaan ajatuksia esille ottamastasi aiheesta. Ajattelin ensin tätä ensimmäistä ylläolevaa kappaletta.
Tarkoitatko perusturvaa ja hallinnan tunnetta yleisemmin? Sellaista varmaa oloa, joka syntyy, kun osaa jonkun asian ja tuntee hallitsevansa sen. Esimerkiksi autolla ajo. Tai pyörällä ajo. Minulle se on ehkä luistelun liuku, joka ensin astuessa jäälle tuntuu pelottavalta jokaisella kerralla, vaikka olen sitä tehnyt jo kohta 20 vuotta (jos ei lapsuutta lasketa mukaan). Mutta hallinnan syntyessä liu'un myötä en enää huomaa ajattelevani sitä lainkaan.
Aina ei voi kuitenkaan olla jäällä. Ja jäälläkin on vaaransa, mikä on konkreettisesti tullut eteen monet kerrat.
Ajattelen astuessani johonkin vaaraan, ihmisten keskelle uuteen outoon tilanteeseen, sellaisten kanssa, jotka eivät minua tunne, että menen kuin jäälle ja unohdan pelkoni,
jonka olen voittanut, vaikka elänkin siinä.
Samanlaista rauhaa, mutta hiljaisemmin minulle tuo hengitykseni, joka on toisessa harrastuksessani tärkeä elementti. Tapahtuipa mitä hyvänsä, hengitän ja koen pahan oloni tunteen. Ehkä on hyvä joskus kokea pahaakin oloa. Niin oudolta kuin se ajatuksena tuntuu. Ei voisi olla mitäänsanomatonta, normaalia oloa ilman, että on kaikki muutkin sävyt ja pimeät värit.