HS:n sunnuntailehdessä oli perheväkivaltaan syyllistyneen miehen tarina. Hän oli hyökännyt nukkuvan vaimonsa kimppuun, mutta vaimo oli onneksi fyysisesti sen verran vahva, ettei mies onnistunut surmaamaan häntä. Mies kertoi olleensa yliväsynyt ja stressaantunut, kun pariskunta eli vauvaperheen arkea valvomisineen. Vaimolla oli tiukka minuuttiaikataulu vauvan syöttämiseen, miehen kertoman mukaan. Mies ei ollut millään tavoin suunnitellut tekoaan, eikä ymmärtänyt jälkikäteen itsekään, miksi niin tapahtui. Hän kertoi olleensa aina luonteeltaan impulsiivinen.
Tällä palstalla eräät nimimerkit ja ilmeisesti Psykopatologiakin ( korjaa jos olen väärässä) pitävät perinteistä suomalaista pikkuporvarillista elämäntapaa jonakin idyllinä, joka sopii kaikille. Minusta pitäisi myös kysyä sitä, sopiiko se kaikkien hermostolle? On olemassa luonteeltaan impulsiivisia ihmisiä, joille perhe-elämän tasaisuus ja kellon mukaan toimivat arkirutiinit eivät vain sovi. On myös paljon niitä, joilla on suuri riski sairastua vakavasti psyykkisesti, jos he eivät saa nukkua riittävästi. Jokaisen joka harkitsee perheen perustamista, pitäisi ensin testata, kuinka hyvin kestää valvomista päivästä ja kuukaudesta toiseen.
Voi tietysti olla niin, että tuo ranskalainen kasvatusmalli, jossa vauvalle opetetaan unirytmi jo ennen neljän kuukauden ikää, eikä yöllä syötetä enää neljän kuukauden jälkeen, tukee paremmin vanhempien jaksamista.
viewtopic.php?f=8&t=8129
Ihmettelen vaan, onko unirytmin opettaminen noin varhain mahdollista.