Psykopatologia.munfoorumi.com

Lottovoitto oli, kun Venäjän ja Suomen rajalla rajavartija kysyi, mihin olen menossa ja kun ilmoitin, että Ruotsiin hakemaan turvapaikkaa, naisvartija kysyi, miksi en hae turvapaikkaa Suomesta.

Lottovoitto oli, kun Punaisen Ristin työtekijä Eeva toivotti tervetulleeksi Suomeen somalin kielellä Helsingin rautatieasemalla.

Sitten alkoi mustan miehen arki Suomessa. Alussa ihmettelin, miksi ihmiset tuijottivat minua kadulla tai kahvilassa. Ajattelin että varmaan, koska olen komea, sillä olin tyypillinen nuori somali: pitkä, hoikka ja afro oli viimeisen päälle muhkea.

Pikkuhiljaa huomasin erehtyneeni. Tuijotus johtui siitä, että olin musta mies valkoisten ihmisten maailmassa. Ja tuijottajat olivat enimmäkseen miehiä, eivätkä he varmaan pitäneet minua komeana.

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_lottovo ... tu/6438060

Suomalaisten suhtautuminen on näköjään kaksi jakoinen.

Maahanmuuttaja törmää Suomeen tullessaan tänne. Olemme tuijottelijakansaa, kuten saksalaiset, moukkia tai englantilaiset, suorasukaisia. Mutta nuo ovat stereotypioita, joita lukiessa vastuu on kuulijalla.

Ihan oikeesti täällä on joskus vaikeata "kanta"suomalaisenakin. Eräs mahdollisesti isoäiti tuli taannoin vasemmalta minua kohti polkupyörällä kaksi erittäin painavaa kassia kummallakin sarvella, mikä aiheutti hänelle selkeitä tasapaino-ongelmia. Kyseessä oli jalkakäytävän ja pyörätien yhdistelmä ilman keskiviivaa. Minä olin juosten liikkeellä ja menosuuntani oli siis oikealle. Vanha rouva huusi minulle vihaisesti jo hyvän matkan päästä ennen kohtaamistamme: "Älä sinä kaada minua!".