a m b i|v a l e n s s i (lat. ambo molemmat, valentia voimakkuus),
vastakkaisten tunteiden ym. ristiriitainen sijoittuminen samaan objektiin, esimerkiksi rakkaus ja viha äitiin.
Termin esitti vuonna 1910 sveitsiläinen psykiatrian professori, Burghölzlin ylilääkäri (1898 - 1927) Paul Eugen
Bleuler (1857 - 1939) kirjoituksessaan Vortrag über Ambivalenz. Hän liitti ambivalenssin skitsofreniaan,
joskin myös normaaliin sielunelämään. Hän erotti intellektuaalisen, affektiivisen ja tahdon (Ambitendenz)
ambivalenssin. Bleuler ei kuitenkaan käyttänyt ambivalenssi-termiä abrahamilaisessa, so. psykoanalyyttisessä,
mielessä. (Berliiniläinen psykoanalyytikko Karl Abraham, 1877 - 1925)
Psykoanalyysin perustaja Sigmund Schlomo Freud (1856 - 1939) käytti ensi kertaa ilmausta ambivalenssi,
kun hän artikkelissaan Zur Dynamik der Ubertragung (1912) kirjoitti negatiivisesta transferenssista (- -),
joka on rinta rinnan rakastavan transferenssin kanssa ja usein suuntautuneena samaan ihmiseen (S.E. XII:
106 – 107).
Psykoanalyyttisessä teoriassa ambivalenssi ei ole mikään ”tavallinen” ristiriita tai vaikea valinta vaihto-
ehtojen välillä. Olennaista ambivalenssissa on se, että kun toinen pooli mobilisoituu, niin toinen tekee
samoin. Esimerkiksi kun libidinaalinen puoli mobilisoituu, myös aggressiivinen puoli käynnistyy. Ambivalenssi
merkitsee kehitystä pre-ambivalentista (1a) oraalisesta imemis-vaiheesta kohti ideaalista post-ambivalenttia
(6) genitaalista vaihetta (adolesenssissa). Kehityksen välivaiheet - (2) anaalis-sadistinen, (3) fallis-oidipaalinen
(tai varhainen genitaalinen), (4) latenssi ja (5) puberteetti - ovat eri asteisesti ambivalentteja, ja esimerkiksi
s p l i t merkitsee kehityksen häiriötä ja on suoja ambivalenssia vastaan. Libidon ja aggression ajatellaan olevan
varhaisemmissa kehitysvaiheissa dis-integratiivisesti fuusioituneita, ja myöhemmissä vaiheissa libidon suhteellisen
osuuden ajatellaan kasvavan. Regressiossa varsinkin aggressiot mobilisoituvat.
Painottuneinta kehityksesellisesti ambivalenssi on myöhemmässä oraalisessa eli (1b) oraalis-sadistisessa
(kannibalistisessa) vaiheessa (1. ikävuoden lopulta) ja varhaisemmassa anaalisessa eli (2a) anaalis-sadistisessa
ekspulsiivisessa (ulostus-)vaiheessa (1 - 2 -vuotiaana). Oireena ambivalenssi on painottuneena mm. pakko-
neuroosissa, introjektio-depressiossa, Oidipaali-tilanteessa ja mustasukkaisuudessa. Kehittyneellä tasolla
aggressio on integratiivisesti de-fuusioituneena ja on neutraalimpaa (tai sublimoituneempaa) ja toimii
ikään kuin libidinaalisessa vaipassa.
Huomattakoon, että kehityksellisesti ambivalenssi on normaali-ilmiö ja että defenssi split (joko - tai)
estää edistymistä ambivalenttiin "vaiheeseen", johon ihminen sitten taas voi fiksautua (takertua)
painottuneesti.
Ambivalenssi on täten toisaalta (1) kehityksellisesti normaali-ilmiö ja toisaalta (2) fiksaationa psyko-
patologinen ilmiö. - (3) Tavallisessa puhekielessä ambivalenssia käytetään usein merkitsemään mitä
tahansa ristiriitaa.
_