Norjalainen
Aage Storm Borchgrevink kirjoitti kirjan joukkomurhaajasta. "Selvitystehtäväni ei
ollut helppo. Joidenkin työrupeamien jälkeen olin hyvin masentunut", hän sanoo.
UUTISET
>> ULKOMAAT
http://www.hs.fi/ulkomaat/Naapurini+Bre ... 6757314195Naapurini Breivik30.12.2012 | 5 |
Anna-Liina KauhanenNorjan terrori-iskut järkyttivät Aage Borchgrevinkia niin paljon,
että hän päätti selvittää, mistä Anders Behring Breivikin viha kumpuaa.
Breivikin lapsuudessa moni asia meni pieleen.OSLO. Hän on naapurini,
Aage Storm Borchgrevink sanoo. Ei samasta talosta tai samalta kadulta,
mutta saman kaupunginosan kasvatteja vauraasta Länsi-Oslosta. Siitä on vaikea päästä yli, Borchgrevink
sanoo.
"Äitini ja veljeni ovat käyneet samaa koulua kuin hän. Minulla on sukulaisia, jotka olivat hänen kanssaan
samaan aikaan koulussa."
Borchgrevink on vähän päälle nelikymppinen kirjailija ja kriitikko, jolla on hankala nimi ja päivätyö
ihmisoikeusjärjestössä, Norjan Helsinki-komiteassa. Siellä hän on tehnyt selvityksiä Balkanin kriiseistä
ja Kaukasuksen konflikteista, kirjoittanut niistä kirjojakin. Balkanilla näki, miten vihapuhe ruokki sotaa.
Sitten kriisi tuli kotiovelle, Osloon. Keskustan hallituskorttelissa räjähti autopommi ja Utøyan saarella
tapettiin silmittömästi.
"Jäin jumiin järkytykseen", Borchgrevink sanoo.
Käsitelläkseen omaa pelkoaan Borchgrevink alkoi selvittää, mistä joukkomurhaaja Anders Behring Breivikin,
hänen naapurinsa, viha kumpusi. "Kysymyksestä tuli minulle hyvin dramaattinen. Kirjoitin ymmärtääkseni."
Viha. Se Breivikin teossa on selvää. Ja mitä vaikeinta ymmärtää.
Se on poliittista, ideologista, henkilökohtaista. Sen juurille on sikäli vaikea päästä, että se ei selity vain
kiintymyssuhdeteorialla tai psykopatologialla.
Kyllä, Breivik oli kyvytön empatiaan ja sosiaalisiin suhteisiin, hän pelasi tietokoneella ja uppoutui
äärioikeistolaisten alakulttuurien verkkosivustoihin. Siitäkö kaikki se viha? Ei.
"Toki internetissä on tarjolla vihaideologiaa, mutta ei siihen noin vain tartuta ja ryhdytä toimeen.
On surullista myöntää, että lapsuudella on tässä vihassa osansa", Borchgrevink sanoo.
Mutta ei kaikista kaltoin kohdelluista lapsista tule terroristeja. Tosin tästä yhdestä tuli.
Miksi? Kuinka tämä saattoi tapahtua? Tätä Borchgrevink selvittää kirjassaan
En norsk tragedie, Norjalainen tragedia.
Epävakaa äiti, etäinen isä ja pieni vakava poika. Näitä suhteita Borchgrevink tutki pitkään.
"Halusin selvittää sukupolvet ylittävän trauman siirtymistä."
Kun Anders oli nelivuotias, äiti haki apua. Poika oli vaikea, äiti pelkäsi, että poika vahingoittaisi
jotakuta. Vaikea oli äitikin, selviää papereista.
Äidin huoli ja perheen tilanne otettiin vakavasti. Pojalle tehtiin testejä. Kävi ilmi, ettei hän
osannut leikkiä. Psykiatrit kiinnittivät huomiota pienen pojan outoon hymyyn.
Lastenpsykiatri esitti, että poika otetaan huostaan. Kaksi kertaa. Sillä olisi estetty asiantuntijan mukaan
vielä vakavammat psyyken häiriöt. Esillä oli epäilys, että äiti käytti poikaa seksuaalisesti hyväksi.
Systeemi löysi Breivikin. Ei turvallisuuspoliisi, ei tulli, vaan lastensuojelu, 30 vuotta sitten.
"Hänet löydettiin, mutta häntä ei autettu", Borchgrevink sanoo.
Psykiatrin kannat ohitettiin, huoltajuusoikeudenkäynnissä poika määrättiin äidille.
"Lastensuojelu ei voi ratkaista tai poistaa pahuutta maailmasta, eikä vaikea lapsuus tee terroristiksi",
Borchgrevink sanoo. "Ja äiti etsi ja pyysi apua. Se on tärkeää."
Norjassa Borchgrevinkia on arvosteltu siitä, että hän syyttää äitiä. Mutta ei hän syytä.
"Sitä, mikä vaikutus milläkin todella on sille, mitä hän teki, on mahdoton sanoa."
Moni eurooppalainen joukkomurhaaja on lapsena kärsinyt hirveistä olosuhteista, Borchgrevink sanoo.
"Mutta sen väittäminen, että Norjan iskut johtuisivat vain lapsuudesta ja äidistä, olisi primitiivistä.
Ja samalla: sitä, että äidin ja pojan suhde oli epätavallinen ja kompleksinen, ei voi kieltää. Moni asia
meni pieleen. Perhe ei saanut apua."
Nuoruus oli Breivikille megalomanian, narsismin ja materialismin aikaa. Suuruudenhulluus, megalomania,
oli Breivikin
modus operandi, toiminnan tapa.
Breivik oli mukana hip hop -piireissä. Se oli jännittävää, rikollisuus liippasi läheltä.
Borchgrevink jututti Breivikin nuoruudenystäviä. Ja äitipuolta, joka seurusteli jonkin aikaa Breivikin
isän kanssa.
Näyttää siltä, ettei Breivik saanut kiivaasti tavoittelemaansa hyväksyntää. "Hän etsi identiteettiä
ja yhteenkuuluvaisuutta, ja käytännössä hänet aina torjuttiin."
Zombi. Breivik kuvasi itsensä zombiksi, eläväksi kuolleeksi.
Kirjallisuustieteilijä Borchgrevink on ammattilukija. Ei ihme, että hän saa paljon irti Breivikin 1 500-sivuisesta
manifestista, vaikka se on kaoottinen kokoelma tekstiä eri lähteistä.
Borchgrevinkille manifesti on ainutlaatuinen dokumentti rikoshistoriassa. Hän luki sitä Breivikin omaelämäkertana.
Manifestista nousee esiin kaksi tasoa. Toisessa Breivik kertoo elämästään zombina. Breivik kuvaa maailmaa,
joka voisi olla Michel Houellebecqin romaaneista. Kilpailu- ja suoritusyhteiskunnan, jossa koko ajan tavoitellaan
seuraavaa endorfiini- ja adrenaliinitujausta suorittamalla erilaisia akteja.
"Ostetaan kalliita sushi-illallisia ja merkkivaatteita, mennään klubiin näyttäytymään oikeassa seurassa, mutta
henkisesti yksin."
Toinen taso on se, jossa Breivik kehittää itselleen ritarihahmoa, joka sitten toimii terrori-iskuissa. "Zombi-taso on
kiinnostavampi", Borchgrevink sanoo. "Ritari-juonne on kokoelma kaikkea vastenmielistä natsismista vastajihadismin
kautta naisvihaan."
Breivik on dramaattinen persoona, ja mytomania on osa hänen profiiliaan. "Hänessä on samaa kuin norjalaisten
rehvastelevassa ja ylimielisessä kansallissankarissa
Peer Gyntissä, mutta sen esilletuominen ei ole kauhean suosittua."
Oikeudessa nähtiin ilmeetön Breivik. Breivik näytteli omaa narsistista persoonallisuuttaan esittäessään käsimerkkejään,
mutta osin ilmeettömyys on aitoa, Borchgrevink arvelee. "Autistisuus on osa häntä, samoin pedanttisuus ja suunnitelmallisuus."
Borchgrevink tutki Breivikin taustoja ja vihaa yli vuoden. Se oli raskasta, hän sanoo. Mikä Breivik on hänelle nyt?
Tyhjä kuori, Borchgrevink vastaa.
"Hänessä ei ole syvyyttä tai ydintä, vaan hän on irrallaan kaikesta. Hän täytti tyhjyyttään kuluttamalla, pelaamalla
ja lietsomalla itseensä internetistä vihaa. Ja jotta ei joutuisi tunnustamaan tyhjyyttään, hän rakensi itselleen hahmon,
jota yritti sitten asuttaa."
Breivik on aikamme lapsi, Borchgrevink sanoo.