Mirri kirjoitti:Obelix kirjoitti:Onko olemassa depressio, joka on seurausta joulun menettämisestä?
On. Se lienee sukua sunnuntaidepressiolle; ilmenee vain pahempana kuin jokaviikkoinen sunnuntaimasis. Samaa sukua on ainakin esim. loman päättymiseen tai vaikka kesän päättymiseen liittyvä depressio... Onhan noita, keskenään saman sukuisia depressioita, joita menettämisen tunteiden lisäksi yhdistää paluu arkeen.
Joulu on siitä mukava, että paluu arkeen tapahtuu vaiheittain ja pehmeästi; ei joulun juhla-aika lopu muutamassa päivässä. Jos depressio uhkaa iskeä, on hyvä muistuttaa itselleen, että uusi vuosi paukutteluineen ja muine juhlintoineen on vielä edessä. Sen jälkeen saadaan elää joulutunnelmissa vielä viikko; vasta loppiaisena kuusenraato olisi järkevää rahdata ulos ja siivota raadon jättämät neulaset. Nuutinpäivä on joulunvieton takaraja; se on ollut jo ties miten pitkään vasta lähempänä tammikuun puoliväliä... Kuusenneulasia riittää aika pitkään, joten mikään ei estä kerta toisensa jälkeen hiljentymästä menneen joulun muisteluun niitä siivoillessa.
Masennusherkkien ei ole pakko altistaa itseään joulunmenetysdepressiolle luulemalla joulun päättyneen siihen, että tapani vaihtuu välipäiviin. Kannattaa tehdä pehmeä lasku arkeen. Sitä paitsi joulun jälkeinen aika ennen seuraavaa juhla-aikaa on tunnetusti raskasta aikaa, joten sitä suuremmalla syyllä kannattaa laskeutua joulusta arkeen huolella; hitaasti ja varovaisesti.
Minusta olet kääntänyt. Miten sitten selität alku-responssiasi? -> (27.12.2012 21:40)
