Joulun jälkeinen depressio

[Mirri]

Mirri on näköjään taas muuttanut mieltään.

Kuinka niin? Ei minulla ole joulukuustakaan...

[Psykopatologia]

Mirri: On. Se lienee sukua sunnuntaidepressiolle; (- -)

[Mirri]

Ei sunnuntaidepressiokaan itsestäänselvyys ole, ei ainakaan minun mielestäni.

[Psykopatologia]

Onhan sen olemasso-olo todettu täälläkin (ainakin)
kahdessa ketjussa joulukuun aikana.

[Hilppa]

En löytänyt kuin yhden ketjun:

viewtopic.php?f=5&t=7908&hilit=sunnuntai+depressio

Enkä ole osallistunut siihen. Tulkitsetko siten, että olisi samaa mieltä julkaistun kanssa, jos en osallitu ketjuun?

Mikä se toinen ketju on, jossa esitettiin sunnuntaidepression olevan olemassa?

[Psykopatologia]

En löytänyt kuin yhden ketjun:

viewtopic.php?f=5&t=7908&hilit=sunnuntai+depressio

Enkä ole osallistunut siihen. Tulkitsetko siten, että olisi samaa mieltä julkaistun kanssa, jos en osallitu ketjuun?

Mikä se toinen ketju on, jossa esitettiin sunnuntaidepression olevan olemassa?

Jail: Sunnuntai päivä kompleksi viewtopic.php?f=8&t=7789&p=95872&hilit=sunnuntai#p95872

[Psykopatologia]

Eikö siis ole kaamosmasennustakaan.

"Syitä on etsittävä muualta."

[Hilppa]

En jaksa uskoa joulumasennukseen tai joulun jälkeiseen depressioon.

Kaamosmasennusta ei mielestäni voi laittaa samaan pakettiin sunnuntaidepression (elegantimmin käyttämäsi sunnuntaineuroosi) kanssa.

Kaamosmasennukseen on esitetty myös aivan oiva lääke, valohoito ja D-vitamiini. Siitä huolimatta ihmiset, jotka väittävät potevansa kaamosmasennusta, eivät kyseisiä keinoja käytä tai ole edes kokeilleet. Ikään kuin heidän olisi vaikeata sietää talvea ja ihmisiä talvella, talveen liittyvää ahkeraa pakertamista ja työntekoa vailla pitkiä lomia, ja he siten kokevat olevansa oikeutettuja valittamaan synkästi ja pilaamaan muiden kokemat talveen liittyvät ilot, jotta hekin sitten sairastuisivat kaamosmasennukseen. En minäkään pidä valtavista lumikasoista, jotka hautaavat pikkupojat alleen, enkä hengenvaarallisen liukkaista rapuista, pihoista ja jalkakäytävistä. Talvella voi kuitenkin tehdä monia mukaviakin juttuja, kuten katsella lumihuuruisia puita tai jopa luistella ulkona. Jos on kaamosmasennus, sitä on hoidettava eikä mielellään valitettava ainakaan jatkuvasti muille, koska lääkkeet on siihen keksitty. Jos valohoito ja D-vitamiini eivät auta, kyseessä on jokin aivan muu masennus.

On tosin käynyt niinkin, että asiantuntevaa esittävä pöhkö "sukulaiseni" ehdotti kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidoksi valohoitoja.

[Hilppa]

viewtopic.php?f=8&t=7789&p=95872&hilit=sunnuntai#p95863

Itse asiassa nerokas termi tuo sunnuntaineuroosi. Kuvaa hyvin tietyn tyyppisiä nykyajankin ihmisen rakastamia olotiloja. Tai ainakin jotkut ihmiset rakastavat puhua sairastavansa erilaisia neurooseja, joita he kutsuvat kevyesti masennuksiksi. Oikeaa masennusta kukaan ei sosiaalisissa konteksteissa rohkene kertoa sairastavansa, mutta erilaiset sunnuntai-, loma-, joulu- sekä jopa kaamos(?)masennukset ovat elämisen sietämätöntä keveyttä kokevan ihmisen tyypillisimpiä valituksen aiheita. Kuka nyt hullu kehtaisi myöntää olevansa, mutta kärsivä ahkera marttyyri (, kun teidän kanssanne joutuu aikaansa viettämään,) haluaa monikin esittää olevansa. Hyvä tietää, että tuontasoiset ongelmat ovat neurooseja nimeltään. Voin sitten tilaisuuden tullen korjata väärin käytetyn termin nimen.

[Tris]

Eikö siis ole kaamosmasennustakaan.

"Syitä on etsittävä muualta."

Kaipa mikä vaan voi olla syynä. Virallinen diagnoosi kehitetään sitten kun se on syynä hyvin useille.

[Psykopatologia]

Ei kai ole anakliittistakaan, kun se on
määritetty paljolti ajankohdan mukaaan?

[Mirri]

Eikö siis ole kaamosmasennustakaan.

"Syitä on etsittävä muualta."

Kaamosmasennusta ei voida rinnastaa joulun jälkeiseen mielialan laskuun tai sunnuntaiahdistukseen yhtään sen enempää kuin sitäkään, että joillakin valoisuus laukaisee manian tai ahdistuneisuutta. Valon vaihtelu ja sen vaikutukset ovat tosiasia, joka ei muutu sillä, että ihminen yrittäisi 'psyykata' itseään. Sen sijaan niin jouluun liittyville mielialan vaihteluille kuin viikonloppuun, lomiin, yms. liittyville voidaan oppimisen ja asennemuokkauksen avulla tehdä aika paljon. Mikään ei estä viettämästä joulua niin, että sitä edeltävä stressi ja sen jälkeinen mielialan lasku lievittyvät tai katoavat olemattomiin. Sama juttu esim. lomien suhteen; vuodesta toiseen asiantuntijat lomakauden alussa jakelevat ihmisille hyviä neuvoja miten välttyä lomaan liittyviltä mielialavaihteluilta ahdistuksineen.
Valoon - sen puutteeseen tai liiallisuuteen - liittyvät mielialavaihtelut ihmiset joutuvat Pohjolassa yleensä elämään läpi käyttäen lääkitysten lisäksi kuka aurinkolaseja ja kuka kirkasvalohoitoa...

Tarkoitukseni ei ole vähätellä joulun jälkeistä mielialan laskua eikä sunnuntaimasista, mutta mielestäni niistä ei olisi pakko kärsiä - aika paljon olisi tehtävissä niiden välttämiseksi. Joulun jälkeinen pettymyksen ja masennuksen tunne on monille lapsuudesta tuttu; on odotettu kiihkeästi ja kauan jouluaattoa, ja hujaus vain, niin se on ohitse... Aikuisuudessa ei enää tarvitsisi suostua olemaan lapsuuden tuntemusten pyöriteltävänä, asioihin voisi itse vaikuttaa.

[Psykopatologia]

Hysteria mikä hysteria!

[Hilppa]

Ei kai ole anakliittistakaan, kun se on
määritetty paljolti ajankohdan mukaaan?

Mutta siinä mielessä erityyppinen, että fysiologian tasolla on jokin teoria tai teorioita, jotka selittävät ilmiön olemassaolon.

Lisäksi on hoitomenetelmiä, jotka tehoavat. Sen vuoksi minusta tuntuu äärimmäisen rasittavalta, kun joku valittaa väsymystä, masennusta, kaamoksen pituutta ja valon vähyyttä, kun sitä saa lampusta ja purkista sekä liikuntaa ja vireystilaa rytmitettämällä oikein liikunnalla ja ruokailun ajoituksella. Ottaa niin pattiin, kun jotkut valittavat, eivätkä oikeasti viitsi hoitaa itseään, vaikka akateemisesti sivistyneitä älykköjä ovatkin ja tietoisia monista hoitokeinoista, mutta eivät vaan viitsi ja vielä kehtaavat myöntää että eivät. Mutta onneksi heitä on vain minoriteetti.

Mistä on kyse silloin, kun ihminen rakastaa puhua mitä ihmeellisimmistä juuri hänelle tyypillisistä kuitenkin pienimuotoisista, mutta häntä itseään tavattomasti häiritsevistä vaivoistaan? Siis rakastaa puhua kaamos-, joulu-, sunnuntai-, loma- yms. masennuksistaan.

[Mirri]

Kaamosmasennukseen on esitetty myös aivan oiva lääke, valohoito ja D-vitamiini. Siitä huolimatta ihmiset, jotka väittävät potevansa kaamosmasennusta, eivät kyseisiä keinoja käytä tai ole edes kokeilleet. Ikään kuin heidän olisi vaikeata sietää talvea ja ihmisiä talvella, talveen liittyvää ahkeraa pakertamista ja työntekoa vailla pitkiä lomia, ja he siten kokevat olevansa oikeutettuja valittamaan synkästi ja pilaamaan muiden kokemat talveen liittyvät ilot, jotta hekin sitten sairastuisivat kaamosmasennukseen. En minäkään pidä valtavista lumikasoista, jotka hautaavat pikkupojat alleen, enkä hengenvaarallisen liukkaista rapuista, pihoista ja jalkakäytävistä. Talvella voi kuitenkin tehdä monia mukaviakin juttuja, kuten katsella lumihuuruisia puita tai jopa luistella ulkona. Jos on kaamosmasennus, sitä on hoidettava eikä mielellään valitettava ainakaan jatkuvasti muille, koska lääkkeet on siihen keksitty. Jos valohoito ja D-vitamiini eivät auta, kyseessä on jokin aivan muu masennus.

Hilppa, esitit kummallisen väitteen sanomalla, etteivät kaamosmasennuksesta kärsivät ihmiset käytä kirkasvalohoitoa, eivätkä ole edes kokeilleet. Ei väitteesi pidä paikkaansa; monien kaamosmasennusta hoidetaan kirkasvalolla. Tosin läheskään kaikille kirkasvalohoito ei ole riittävä lievityskeino, tarvitaan myös lääkehoitoa.

Se on totta, että kaamosmasennuksen taustalla yleensä on muu masennus; valon vähyys vain saa depression muuttumaan vaikeammaksi. Silti valon määrä mielialaoireilun (manian ja depression) aiheuttajana on tosiasia, eikä aina helposti hoidettavissa oleva. Lievät oireilut ovat eri asia...

[Hilppa]

Kaamosmasennukseen on esitetty myös aivan oiva lääke, valohoito ja D-vitamiini. Siitä huolimatta ihmiset, jotka väittävät potevansa kaamosmasennusta, eivät kyseisiä keinoja käytä tai ole edes kokeilleet. Ikään kuin heidän olisi vaikeata sietää talvea ja ihmisiä talvella, talveen liittyvää ahkeraa pakertamista ja työntekoa vailla pitkiä lomia, ja he siten kokevat olevansa oikeutettuja valittamaan synkästi ja pilaamaan muiden kokemat talveen liittyvät ilot, jotta hekin sitten sairastuisivat kaamosmasennukseen. En minäkään pidä valtavista lumikasoista, jotka hautaavat pikkupojat alleen, enkä hengenvaarallisen liukkaista rapuista, pihoista ja jalkakäytävistä. Talvella voi kuitenkin tehdä monia mukaviakin juttuja, kuten katsella lumihuuruisia puita tai jopa luistella ulkona. Jos on kaamosmasennus, sitä on hoidettava eikä mielellään valitettava ainakaan jatkuvasti muille, koska lääkkeet on siihen keksitty. Jos valohoito ja D-vitamiini eivät auta, kyseessä on jokin aivan muu masennus.

Hilppa, esitit kummallisen väitteen sanomalla, etteivät kaamosmasennuksesta kärsivät ihmiset käytä kirkasvalohoitoa, eivätkä ole edes kokeilleet. Ei väitteesi pidä paikkaansa; monien kaamosmasennusta hoidetaan kirkasvalolla. Tosin läheskään kaikille kirkasvalohoito ei ole riittävä lievityskeino, tarvitaan myös lääkehoitoa.

Se on totta, että kaamosmasennuksen taustalla yleensä on muu masennus; valon vähyys vain saa depression muuttumaan vaikeammaksi. Silti valon määrä mielialaoireilun (manian ja depression) aiheuttajana on tosiasia, eikä aina helposti hoidettavissa oleva. Lievät oireilut ovat eri asia...

On suuri ero puhua ihmisistä, jotka oikeasti sairastavat jotakin ja ovat saaneet siihen lääkärin diagnoosin tms. verrattuna heihin jotka väittävät potevansa jotakin.

[Psykopatologia]

On tuotu esiin, että joulun jälkeisen masennuksen syy - jos sitä ylipäätään on -
on jossain muussa kuin joulussa. (Mirrin mielestä ko. masennusta ei ole ja sitten
yhtäkkiä onkin.) Edelleen, että kaamosmasennuksen syy ei ole masennuksessa
vaan valossa. Ja edelleen - mahdollisesti perusteena ei-häiriölle - että siitä ei
tarvitsisi kärsiä asianmukaisen valohoidon myötä. Vielä, että joulun jälkeisestä
masennuksesta ei tarvitsi kärsiä, jos aikuisena olisi oppinut suhtautumaan
jouluun oikein tms.

Mielstäni joku ilmiö voi olla olemassa aivan riippumatta sen etiologiasta tai
oppimisesta yms.

[Mirri]

Mahtaako joulun loppumiseen liittyvä mielialan lasku olla niin vakavaa, että se antaisi aihetta depression diagnosoimiseen? Luulen, että jos niin käy, on aihetta arvella taustalla lymyilevän jotakin muuta masennusta kuin joulun loppumisen synnyttämää. Joulustressi ja juhlan päättyminen vain toimivat laukaisevina tekijöinä. Sen sijaan lievempää mielialan laskua joulun jälkeinen paluu arkeen hyvin voi synnyttää - tilapäistä masennusta tai alakuloa, joka ei ehkä kuitenkaan täytä masennussairauden diagnostisia kriteereitä. Sanotaanko sitä masennukseksi vai ei, se on toinen juttu.

Joulun jälkeinen - tilapäinen - mielialan lasku kuitenkin on tunnettu tosiasia; sitä ilmenee monilla. Samoin kuin loman jälkeinen paluu arkeen voi aiheuttaa mielialan laskua ja myös ahdistuneisuutta. Monille tuttu ilmiö sekin. Ja sama juttu: jos paluu arkeen loman jälkeen aiheuttaa vakavampia ja pitkäaikaisempia masennusoireita, on aihetta epäillä taustalla piilevän diagnoosia ja hoitoa vaativan depression, joka ei olekaan selitettävissä loman päättymisellä.

Psykopatologia, tulkitset näkemyksiäni kovin yksioikoisesti, suorastaan mustavalkoisesti.

[Psykopatologia]

21:40-viestissäsi olit varsin yksioikoinen.

Täytyisi sitten kirjoittaa monipuolisemmin,
ettei tarvitsisi kääntää kelkkaa.

[Mirri]

En ole kääntänyt kelkkaani. Minä tosiaan uskon, että joillakin/monilla ihmisillä joulun päättyminen saa aikaan mielialan laskua ja alakuloisuutta; heitä masentaa.