Obelix kirjoitti:Onko olemassa depressio, joka on seurausta joulun menettämisestä?
Obelix kirjoitti:Psykopatologia kirjoitti:Tsadilaisella on myös vuodenosista tykkääminen muuttunut:
varsinkin syksy on noussut kevään kustannuksella.
Teitä varmaan harmittaa tämä.
"Tšadin jalkapallomaajoukkue ei ole esiintynyt koskaan jalkapallon arvokisoissa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ad
Hilppa kirjoitti:
Ulkona on lämmintä ja kävin pitkästä aikaa jäällä, minkä vuoksi masennus on tipotiessään. Loistosää, kun vesisade lakkasi juuri ennen kriittistä hetkeä. Voiko enää parempaa toivoa?
Hilppa kirjoitti:Rohkenen sotkea masennusbarometrinne väittämällä,
että ei ole olemassa joulun jälkeistä masennusta.
Johtunee muista syistä, jos jotakuta masentaa.
Ulkona on lämmintä ja kävin pitkästä aikaa jäällä,
minkä vuoksi masennus on tipotiessään. Loistosää,
kun vesisade lakkasi juuri ennen kriittistä hetkeä.
Voiko enää parempaa toivoa?
Obelix kirjoitti:Mirri se on niin positiivinen.
Riidankylväjä kirjoitti:Mikäs on viinimpi nimitys sellaiselle ilmiölle, kun ennen joulua paiskitaan toitä vuorotta monta viikkoa. Tehdään joulusiivousta, ostetaan lahjoja, leivotaan ja paistetaan, juostaan kynttilöitten kanssa hautuumailla jnejne...
Sitten tule joulu pukki ja syödään jouluateria, käydään mahdollisesti joulukirkossa ja se on siinä. Joulun jälkeen ihmetellään, että se meni jo. Mikä oli kaiken touhuamisen tarkoitus?
Depishän siitä tulee.
Psykopatologia kirjoitti:Tietysti on joulun jälkeinen masennus.
Oletteko menneet sekaisin?
Mirri kirjoitti:Obelix kirjoitti:Onko olemassa depressio, joka on seurausta joulun menettämisestä?
On. Se lienee sukua sunnuntaidepressiolle; ilmenee vain pahempana kuin jokaviikkoinen sunnuntaimasis. Samaa sukua on ainakin esim. loman päättymiseen tai vaikka kesän päättymiseen liittyvä depressio... Onhan noita, keskenään saman sukuisia depressioita, joita menettämisen tunteiden lisäksi yhdistää paluu arkeen.
Joulu on siitä mukava, että paluu arkeen tapahtuu vaiheittain ja pehmeästi; ei joulun juhla-aika lopu muutamassa päivässä. Jos depressio uhkaa iskeä, on hyvä muistuttaa itselleen, että uusi vuosi paukutteluineen ja muine juhlintoineen on vielä edessä. Sen jälkeen saadaan elää joulutunnelmissa vielä viikko; vasta loppiaisena kuusenraato olisi järkevää rahdata ulos ja siivota raadon jättämät neulaset. Nuutinpäivä on joulunvieton takaraja; se on ollut jo ties miten pitkään vasta lähempänä tammikuun puoliväliä... Kuusenneulasia riittää aika pitkään, joten mikään ei estä kerta toisensa jälkeen hiljentymästä menneen joulun muisteluun niitä siivoillessa.
Masennusherkkien ei ole pakko altistaa itseään joulunmenetysdepressiolle luulemalla joulun päättyneen siihen, että tapani vaihtuu välipäiviin. Kannattaa tehdä pehmeä lasku arkeen. Sitä paitsi joulun jälkeinen aika ennen seuraavaa juhla-aikaa on tunnetusti raskasta aikaa, joten sitä suuremmalla syyllä kannattaa laskeutua joulusta arkeen huolella; hitaasti ja varovaisesti.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa