Ihme hoitoa Keroputaalla

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Kuutar » 23.12.2012 01:58

Mirri: Yhdessä keskustelussa nimimerkki Hoitaja oli sitä mieltä, että kyseinen malli toimii parhaiten reaktiivisten psykoosien hoitamisessa; reaktiivisia psykooseja voidaan hoitaa ilman lääkkeitä, ja Keroputaan mallisella tiiviillä ja läsnäolevalla hoitamisella reaktiivinen psykoosi saadaan nopeasti talttumaan. Hänen mielestään kuitenkin skitsofrenia ja muut mielisairaudet, samoin kuin persoonallisuushäiriöisyyteen liittyvät psykoosit ovat toinen juttu, ja niihin Keroputaan malli ei välttämättä pure.


Minä ymmärsin lehtijutusta niin, että psykoosit pyritään hoitamaan ennen kuin ne kroonistuvat ja ihminen sairastuu pysyvästi skitsofreniaan. Tämä tavoite on esitetty muuallakin psykiatrisissa artikkeleissa ja sitä pidetään aivan mahdollisena tavoitteena.

Mirri: Toisessa nettikeskustelussa tuotiin mielestäni esiin tärkeä asia; torniolaisen kirjoittajan mielestä Keroputaan malli näkyy ensinnäkin Tornion 'katukuvassa' näkyvinä huonokuntoisina potilaina ja toiseksi Tornion alueen korkeissa itsemurhaluvuissa. Asia on tärkeä, koska tiedetään skitsofreniapotilaista suurimmassa itsemurhavaarassa olevan niiden, joiden sairauden oireita ei lievitetä lääkityksellä. Skitsofreniaan liittyvät psykoottiset ahdistuneisuus- ja pelkotilat voivat tehdä potilaan 'hulluksi'; ne voivat ajaa hänet itsemurhaan.


Minä haluaisin tuosta enemmän tietoa, kuin jonkun torniolaisen nettikirjoittajan mielipiteen. Jos Torniossa mielisairauksista kärsivät ihmiset saavat kävellä ulkona, se saattaa häiritä jonkun " kunnon kansalaisena" itseään pitävän maisemaa, mutta ei kerro mitään heidän hoidostaan. Jotkut psykiatriset sairaudet näkyvät päällepäin, sille ei mahda mitään, varsinkin se usein näkyy olemuksesta, jos henkilö käyttää paljon lääkkeitä. Se että potilaita lääkittäisiin voimakkaammin, ei välttämättä siis parantaisi torniolaisen mielensäpahoittajan harmistusta.

Mirri:On sairaan ihmisen heitteillejättö, jos hänen annetaan kärvistellä tuskatiloissaan ilman lääkkeellistä lievitystä, kuten yksi kirjoittaja ilmaisi asian. Psykoosisairauteen liittyvät tuskatilat ovat kuin kova kipu; ei ole oikein luulla, että tiiviit hoitokokoukset ja muu läsnäoleminen on aina riittävää 'kivunlievitystä' - tarvitaan lääkkeitä psykoottisten 'kipukohtausten' hoitamiseen ja niiden ehkäisemiseen.


Torniossa lääkitään kyllä tarvittaessa. Luitko sinä sitä HS:n lehtijuttua ? Ylilääkäri Birgitta Alakare kertoi, että eroa muuhun maahan ei juuri näy lääketilastoissa.
Masennuslääkkeitä ja neurolepteja pyritään kuitenkin olemaan määräämättä ensi tapaamisessa, koska ensin pitää olla aikaa kuunnella ja selvittää mistä on kyse, kertoi ylikääkäri.
Minusta tuokin on jo suurta edistystä verrattuna siihen, millaista hoito joissakin paikoissa on. Esimerkiksi itselleni määrättiin aikoinaan ensi tapaamisessa masennuslääke oireisiin, joihin sitä ei ole varsinaisesti tarkoitettu, lääke jota ei olisi saanut määrätä nuorelle, kysymättä mitään terveydentilastani ja mahdollisista vasta-aiheista lääkkeen käytölle. Mitään ei myöskään kerrottu lääkkeen sivuvaikutuksista, jotka olivat runsaita ja sietämättömiä.

Torniossa psykooseista parannutaan muuta maata paremmin, vaikka lääkkeitä määrätään vähemmän. Se voi kertoa myös siitä, että vähemmällä hoidolla saadaan parempia tuloksia, muualla voi olla liikalääkitsemistä.
Kuutar
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Kuutar » 23.12.2012 02:09

Mirri: Tukiasema.org on ulottumattomissani, joten jatkan Keroputaa-kritiikkiäni täällä.


Tukiasemalla viestiketju oli poistettu ennen kuin ehdin lukea uusia viestejä, joita sinne ilmeisesti oli lähetetty. Aloitusviestikin oli poistettu, joka taisi olla ihan neutraali kaikkien mielestä, mutta siten jätetty parin kirjoittajan viestit, muiden asiallisesti kirjoittaneiden poistettu. No, toivon että Hermeskin tulee tänne kirjoittamaan, jos hänellä on asiaan jotain lisättävää.
Kuutar
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 23.12.2012 02:46

Kuutar kirjoitti:Jos Torniossa mielisairauksista kärsivät ihmiset saavat kävellä ulkona, se saattaa häiritä jonkun " kunnon kansalaisena" itseään pitävän maisemaa, mutta ei kerro mitään heidän hoidostaan. Jotkut psykiatriset sairaudet näkyvät päällepäin, sille ei mahda mitään, varsinkin se usein näkyy olemuksesta, jos henkilö käyttää paljon lääkkeitä. Se että potilaita lääkittäisiin voimakkaammin, ei välttämättä siis parantaisi torniolaisen mielensäpahoittajan harmistusta.

Luuletko, että muissa sairaanhoitopiireissä mielisairaat eivät saa kävellä ulkona?

Valitettavasti asia on juuri niin, että mielisairaiden ihmisten ongelmakäyttäytyminen kertoo heidän (huonosta) hoidostaan. Jos esiintyy psykoosipotilaiden hankalaa käyttäytymistä, on syytä arvella jonkin psykiatrisessa hoidossa olevan vinksallaan.
Psykiatrisen sairauden näkyminen päälle on aivan eri asia kuin sairauden synnyttämä hankala käyttäytyminen; mitä ongelmallisempaa käyttäytyminen on sitä varmemmin voidaan arvella sairauden hoidon olevan jollakin tavoin pielessä.

Taitaa Tukiasemalla olla teknisiä ongelmia, tuskin on ollut tarkoitus poistaa mitään ketjua.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Hermes » 23.12.2012 06:12

Itsemurhien määrä oli Seikkulan, jne, tutkimuksissa melkein ainoa asia, joka ei parantunut, mutta ei se myöskään huonontunut.
Hermes
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 23.12.2012 09:18

Jokin tutkimus oli kaksivuotinen ja siitä on jo aikaa. Kaksi vuotta on kovin lyhyt aika arvioida pitkäaikaisten ja jopa elinikäisinä pidettyjen mielisairauksien hoidon tuloksia.

Mikähän tilanne mahtaa olla nykyisin?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja lappalainen » 23.12.2012 10:26

Kuutar kirjoitti:
Minä haluaisin tuosta enemmän tietoa, kuin jonkun torniolaisen nettikirjoittajan mielipiteen. Jos Torniossa mielisairauksista kärsivät ihmiset saavat kävellä ulkona, se saattaa häiritä jonkun " kunnon kansalaisena" itseään pitävän maisemaa, mutta ei kerro mitään heidän hoidostaan. Jotkut psykiatriset sairaudet näkyvät päällepäin, sille ei mahda mitään, varsinkin se usein näkyy olemuksesta, jos henkilö käyttää paljon lääkkeitä. Se että potilaita lääkittäisiin voimakkaammin, ei välttämättä siis parantaisi torniolaisen mielensäpahoittajan harmistusta.




Se torniolaisen tieto on kuitenkin aika hyvä tieto, kun Tornio on aika pieni paikkakunta ja siellä selvästi huomataan ja tiedetään kun joku sairastuu. Samoin huomataan se, ettei tuo näytä parantuvan vaikka on Keroputaalla hoidossa vaan kävelee edelleen kyläraittia tuossa samassa kunnossa.
lappalainen
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja lappalainen » 23.12.2012 10:36

Heitänpä tähän sellaisen näkemyksen tästä perhekeskeisestä Keroputaasta eli jos koko perhe osallistuu nuoren hoitoon, niin miten ei huomata, että siinä perheessä on joku muukin mielisairas kuin se nuori?
lappalainen
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 23.12.2012 11:45

Mirri kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:23:00
Luulen, että he eivät osaa diagnosoida.

Kerro tarkemmin.

Ko. heitto pohjaa joistakin lastenpsykiatrisista yksiköistä tihkuneisiin tietoihin
ko. osaamattomuudesta.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Hermes » 23.12.2012 16:45

Mirri kirjoitti:Jokin tutkimus oli kaksivuotinen ja siitä on jo aikaa. Kaksi vuotta on kovin lyhyt aika arvioida pitkäaikaisten ja jopa elinikäisinä pidettyjen mielisairauksien hoidon tuloksia.

Mikähän tilanne mahtaa olla nykyisin?


Se tutkimus, johon yleensä viitataan, kesti viisi vuotta. Vertailuna kun esimerkiksi lääkkeiden tehokkuutta arvioidaan, niin tyypillisesti se kestää joitain kuukausia, tms.
Hermes
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 23.12.2012 19:44

Mikä se tutkimus on, johon yleensä viitataan, ja milloin se on tehty?

Seikkula ja Alakare itse viittaavat Duodecimin artikkelissaan vuodelta 2004 kahden vuoden tutkimukseen:
Kahden vuoden seurantatutkimuksen todettiin vähentäneen sairaalahoidon ja pitkäaikaisen lääkityksen tarvetta psykooseissa. Potilaiden sosiaalinen selviytyminen parani siten, että vain 16 % oli eläkkeellä tai sairauslomalla.
JAAKKO SEIKKULA, PsT, dosentti Jyväskylän yliopiston psykologian laitos
BIRGITTA ALAKARE, LL, ylilääkäri, tulosalueen johtaja Länsipohjan sairaanhoitopiiri Keroputaan sairaala

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... ku_p_auth=
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Hermes » 23.12.2012 20:47

Mirri kirjoitti:Mikä se tutkimus on, johon yleensä viitataan, ja milloin se on tehty?

Seikkula ja Alakare itse viittaavat Duodecimin artikkelissaan vuodelta 2004 kahden vuoden tutkimukseen:
Kahden vuoden seurantatutkimuksen todettiin vähentäneen sairaalahoidon ja pitkäaikaisen lääkityksen tarvetta psykooseissa. Potilaiden sosiaalinen selviytyminen parani siten, että vain 16 % oli eläkkeellä tai sairauslomalla.
JAAKKO SEIKKULA, PsT, dosentti Jyväskylän yliopiston psykologian laitos
BIRGITTA ALAKARE, LL, ylilääkäri, tulosalueen johtaja Länsipohjan sairaanhoitopiiri Keroputaan sairaala

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... ku_p_auth=


Five-year experience of first-episode nonaffective psychosis in open-dialogue approach: Treatment principles, follow-up outcomes, and two case studies

http://www.mindfreedom.org/kb/mental-he ... nload/file [15 arkkia]

Se on kai valmistunut 2004, julkaistu tuossa lehdessä 2006.
Hermes
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 23.12.2012 21:22

Ok; harmi, että on englanniksi.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 25.12.2012 11:48

HS:
(- -)
Nuori ei saanut missään vaiheessa diagnoosia. Torniossa vältetään
ihmisten määrittelyä pelkän sairauden kautta. Vielä 1980-luvulla
hoitajat saattoivat keskenään puhua "siitä skitsofreniapotilaasta".
Nyt he käyttävät nimiä.

(- -)

Todellakin, jos ajatellaan yksityisen potilaan probleemoja ja auttamista,
ei siinä paljon ajatella diagnoosia vaan sitä, mitä potilas tuo esiin
diagnoosista riippumatta. Sitä paitsi diagnoosi kuvaa useimmiten
varsin huonosti potilaan olemista.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.12.2012 17:37

Noinhan se on. Silti ei mielestäni pitäisi luoda kuvaa, että jossakin sairaanhoitopiirissä olisi käytäntönä, ettei psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa potilaille aseteta diagnooseja. Kyllä diagnooseja käytetään, vaikkei niitä potilaiden ja näiden omaisten tietoisuuteen tuotaisikaan. Lääkäreiden on aika vaikea hoitaa potilaita, jos eivät diagnosoi. Jonkinlainen diagnoosi melko varmasti löytyy potilaspapereista, vaikkei sitä esim. psykoterapiassa pyöriteltäisikään, eikä mitenkään muutenkaan pidettäisi esillä. Keroputaan malli ei ainakaan tässä asiassa ole poikkeus psykiatrisen erikoissairaanhoidon piirissä.

Ainakin skitsofrenia ja muut psykoosisairaudet ovat hyvä esimerkki psykiatrisista sairauksista, joiden diagnoosien kertomista potilaille on vältetty aina viime vuosiin asti. Nykyisinkin asiasta ollaan montaa mieltä; jonkun mielestä potilaan täytyy saada tietää, toisen mielestä taas ei. Persoonallisuushäiriöt taitavat olla toinen esimerkki häiriöistä, joiden diagnoosia on vältetty kertomasta. Nyt on epävakaan käypä hoito -suositukseen kirjattu, että potilaalle täytyy kertoa diagnoosi; hyvä niin.

Kasvuikäisten kohdalla diagnoosin 'häivyttäminen' varmaan puoltaa paikkaansa, mutta lähiomaisnäkökulmasta ajattelen, että aikuisilla on oikeus tietää diagnoosinsa. Tietäminen on tärkeää senkin vuoksi, että on mahdollista potilaanakin hankkia tietoa ja ymmärtää mistä sairaudessa/häiriössä on kysymys ja kuinka sen kanssa eletään ja tullaan toimeen. Diagnoosin kertomisen välttäminen ei läheskään aina ole potilaan edun mukaista. Eikä läheisillekään hyväksi, koska heilläkin on oikeus saada asiallista tietoa - asioiden oikeilla nimillä.
Nykyisin onneksi ammattilaisetkin ovat alkaneet ajatella näin; ei enää niin kiihkeästi pelätäkään diagnoosin 'paljastamisen' potilaalle olevan tälle vahingollista, vaan päinvastoin ajatellaan potilaan läheisineen hyötyvän avoimesta ja asiallisesta tiedosta. Nykyiset erilaiset oireidenhallintakurssit sun muut itsehoitokeinot perustuvat siihen, että psykiatrinen potilas itse tietää mikä häntä 'vaivaa'. Myös tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön itsehoidoksi ja -kuntoutukseksi on laadittu vaikka mitä ohjeita nettiin potilaiden ja läheisten ulottuville; ne toimivat aikuisilla ihmisillä, jotka tietävät mistä heidän kohdallaan on kysymys.

En oikein ymmärrä sitä ajatusta, että diagnosointi on ikään kuin leimaamista ja paha asia, diagnosoimattomuus taas on hyvä asia. Vähän kuin pantaisiin pää pensaaseen ja uskottaisiin, että kaikki on kohdallaan, kun ei anneta asioille nimiä eikä niistä käytetä täsmällisiä sanoja. Skitsofreniaa sairastavien ihmisten läheisenä tiedän, että on ollut tosi tärkeää voida avoimesti puhua juuri skitsofreniasta - ei jostakin epämääräisestä ja nimeämättömästä. Mutta senkin olen nähnyt, että psykiatrit ovat olleet varovaisia niin 'hirveän' sanan ääneen sanomisessa. On kierrelty ja kaarreltu; ilmeisesti on pelätty miten potilas ja hänen läheisensä reagoivat kuullessaan sellaisen sanan. Ja kuitenkin juuri diagnoosin kertomisen välttely on luonut maallikoille kuvaa, että on kysymys jostakin niin 'kauheasta', etteivät lääkäritkään oikein tiedä miten päin asian ilmaisisivat...
Onneksi psykiatrit ovat myös kertoneet miksi näin on ollut, ja mihin perustuu se, että viimeiseen asti on vältelty sairaudesta puhumista sen oikealla nimellä ja uskottu käytännön olevan potilaan parhaaksi.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Kuutar » 25.12.2012 17:42

HS:n jutusta sai kuvan, että nuorelle ei todella asetettu mitään diagnoosia. Jutussa kerrotaan ettei hoitohenkilökunta juuri käytä psykologisia testejä tai kliinisiä haastatteluja.
Kuutar
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.12.2012 18:20

Kyseinen nuori oli teini, joten ehkä on voitu olla laittamatta papereihin mitään merkintää diagnoosista. Ei välttämättä ole ollut mitään tahoa, joka olisi kaipaillut täsmällistä diagnoosia, jos ei lääkärintodistustakaan tarvittu mihinkään.

Toisaalta, potilaspaperit voivat sisältää vaikka mitä diagnooseihin viittaavaa tietoa ilman, että potilaalle olisi varsinaisesti asetettu diagnoosia ja merkitty sitä näkyviin. Jotenkin ammattilaisten täytyy potilaspapereissa viestittää toisilleen, ja heidän täytyy kirjata havaintojaan muistiin. Diagnooseja käytetään ennen kaikkea ammattilaisten keskinäiseen viestintään, mutta varmaan voidaan kirjata asioita potilaan papereihin myös varsinaisia diagnooseja vältellen.

Jos psykiatrisessa hoidossa tarvitaan lääkitystä - kuten voidaan tarvita, vaikka lääkkeitä miten välteltäisiin - tarvitaan jonkinlainen diagnoosi. Lääkkeellistä hoitoa tuskin voidaan aloittaa antamatta niin Kelalle kuin potilaspapereihinkin selvitystä lääkehoidon syistä.
Sairaanhoitopiiri kenties voi myöntää potilaalle psykoterapiaa ilman diagnoosia, mutta Kela tuskin myöntää; niinpä tavalla tai toisella ilmoitettuja sairauden määrityksiä voidaan tarvita myös määrättäessä psykoterapiaa hoidoksi. Onko sairauden määrittäminen diagnoosin asettamista, vai onko diagnoosin asettaminen jotakin muuta kuin sairauden määrittämistä...
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja mr jalsan » 25.12.2012 21:24

Henkeä salpaavaa tekstiä nimimerkiltä Mirri.

Ihan sen verran oikaisen, että lääke on oireisiin eikä diagnoosiin.
mr jalsan
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.12.2012 21:31

mr jalsan kirjoitti:Henkeä salpaavaa tekstiä nimimerkiltä Mirri.

Ihan sen verran oikaisen, että lääke on oireisiin eikä diagnoosiin.

Lääke on usein nimenomaan diagnoosiin; sairauden/taudin hoitamiseen ja sen oireiden lievittämiseen. Eivät läheskään kaikki lääkkeet ole tarkoitettu pelkästään oireisiin; eivät myöskään psykiatristen sairauksien hoidossa.

Onko tämä ironiaa:
Henkeä salpaavaa tekstiä nimimerkiltä Mirri.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja mr jalsan » 25.12.2012 22:25

Mirri kirjoitti:
mr jalsan kirjoitti:Henkeä salpaavaa tekstiä nimimerkiltä Mirri.

Ihan sen verran oikaisen, että lääke on oireisiin eikä diagnoosiin.

Lääke on usein nimenomaan diagnoosiin; sairauden/taudin hoitamiseen ja sen oireiden lievittämiseen. Eivät läheskään kaikki lääkkeet ole tarkoitettu pelkästään oireisiin; eivät myöskään psykiatristen sairauksien hoidossa.

Mr: No, huhhuh. Yksinkertainen Dg F32 voi voi pitää sisällään moninaisia oireita, jotka saattavatkin olla myös lääkitty erillisesti. Myös paranemisprosessin myötä yksi oire saattaa hävitä ennen toista, silloin on myös hyvä purkaa siihen käytetty lääkitys, vaikka perustauti jatkaisi riivaamistaan.
Myös, jos todetaan esim. Nivelrikko, niin määrääkö lri kipulääkkeen nivelrikkoon, kuten aiemmassa tekstissäsi väitit? Vai kipuun, joka on tuntemus, oire?;



Onko tämä ironiaa:
Henkeä salpaavaa tekstiä nimimerkiltä Mirri.


Miten niin?
mr jalsan
 

Re: Ihme hoitoa Keroputaalla

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.12.2012 22:30

Et vastannut kysymykseeni. Tosin minä en ilmaissut kysymystäni kysymysmerkillä, joten se siitä.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

EdellinenSeuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa