Kirjoittaja Psykopatologia » 17.12.2012 23:21
l o b o|t o m i a
(kr. lobos lohko tome leikata), korrektimmin frontaalinen tai pre-frontaalinen lobotomia
tai alkuaan leukotomia (kr. leukos valkea); aivojen etuotsalohko eristetään väliaivoista
(talamuksesta ja limbisestä järjestelmästä) valkeaan aineeseen tehdyn leikkauksen avulla.
Vuonna 1935 portugalilaiset António Caetano de Abreu Freire Egas Moniz (1874 – 1955)
ja Pedro Manuel d'Almeida Lima (1903 – 1985) tekivät ensimmäisen leukotomian (leuco-
tomie préfrontale) ihmiselle lissabonilaisessa sairaalassa. 61-vuotiaan Monizin kädet olivat
leinin runtelemat, ja Lima toimi hänen käsinään. Monizille Nobel vuonna 1949.
Metodin toi Yhdysvaltoihin vuonna 1936 neurologi Walter Jackson Freeman (1895 – 1972),
joka toimi yhteistyössä neurokirurgi James Winston Wattsin (1904 – 1994) kanssa. Menetelmä
standardoitui nimenmuutoksen myötä vuonna 1937: Freeman – Watts standard lobotomy.
Vuonna 1946 Freeman ryhtyi tekemään lobotomioita trans-orbitaalisella pikametodilla, so.
silmäkuopan kautta, jolloin myös neurologit ja jopa psykiatrit pystyisivät siihen teknisesti.
Watts alkoi saada tarpeekseen, ja miesten yhteistyö loppui. - 1950-luvulla lobotomiat
tässä muodossa loppuivat kaikkialla maailmassa paljolti klooripromatsiinin tulon myötä.