Psykopatologia.munfoorumi.com

Tuntuu pahalta ja pelottaa. Samoin seurata omien vanhempien vanhenemista - ja minulla on nuoret vanhemmat, jos olisivat saaneet minut iäkkäinä niin saattaisivat olla jo lähemmäs kahdeksankymmentä! Miten ihmiset "kestävät" vanhemenisen masentumatta? Juontaako se juurensa elämättömästä elämästä ja jos elämä olisi aktiivisempaa ja rikkaampaa niin ei pelkoa olisi? Auttaisiko jos elinpiirissä olisi lapsia tai nuoria niin pystyisi nauttimaan heidän puolestaan?

Mikä vanhenemisessa niin pelottavaa on? Nuorempana harmitti, kun vanhenee liian hitaasti.

Tajunnantaso laskee koko ajan. 20-vuotiaana näki ja koki kaiken vahvemmin - jaksoi esim. yön juotuaan mennä yöbussilla ja keskustella innokkaasti siellä (ihmetellen miksi muut ovat niin mörtsejä). Pian ei jaksanut mennä yöbusseihin, sitten ei jaksanut lähteä edes baariin. Yksi esimerkki vaan. Monissa kirjoissa lukee kuinka ihminen on 17-19 -vuotiaana erityisen valppaassa ja virkeässä tilassa. Sitten se laski ja laskee koko ajan. Vanheneminen on myös rumaa. Ei saisi sanoa näin vaan on muodikasta sanoa kuinka kaunista se on Minusta kuitenkin rypyt ja vanheneminen rumentaa. Samoin heikentää ja tulee erilaisia fyysisiä kipuja. Lopulta kuolee.

Tris kirjoitti:Tajunnantaso laskee koko ajan. 20-vuotiaana näki ja koki kaiken vahvemmin - jaksoi esim. yön juotuaan mennä yöbussilla ja keskustella innokkaasti siellä (ihmetellen miksi muut ovat niin mörtsejä). Pian ei jaksanut mennä yöbusseihin, sitten ei jaksanut lähteä edes baariin. Yksi esimerkki vaan.

Luulen, että tuo muutos ei johtunut vanhenemisesta.


Kaunotar Brigitte Bardotia ei rypyt haittaa hiukkaakaan.

Kyllä se johtuu. Samoin vanhetessa tulee kipuja. Olen kokenut fyysistä tuskaa tämän ikäiseksi kohtuuttoman paljon ja siksi pelkään sitä erityisesti.

Jotkut mummot on söpöjä mutta useimmat iäkkäät naiset ja kaikki miehet vaan rumentuvat.

Kivut ja kolotukset johtuvat elämän aikana tulleista vammoista yms. ei vanhenemisesta sinänsä. Lisäksi kivunhoito on nykyään suhteellisen hyvin hallinnassa.

Sinussa on varmaankin "sisäistä kauneutta" sen verran, ettei pieni rypistyminen haittaa.

Vanhenemisessa on myös puolensa.

Tulee mieleen äidinäitini, joka virui sairaalassa ennen kuin potkaisi tyhjää.
Ei ollut kiva käydä siellä, kun ei ikinä keksinyt puhumista ja mummi näytti
olevan hieman allapäin.

Jotenkin sairaalat ovat kalseita säilytyspaikkoja joidenkin kohdalla.

Tris kirjoitti:Miten ihmiset "kestävät" vanhemenisen masentumatta?

Eivät kestäkään.

Vanhuusiän vakava masentuneisuus on karu tosiasia, johon on vasta viime vuosina alettu havahtua. On alettu ymmärtää, että vanhusten vakava depressio on yleistä ja että se pitäisi tunnistaa ja sitä pitäisi hoitaa, koska ikäihmisen masentuneisuus heikentää pahasti niin hänen elämänlaatuaan kuin toimintakykyäänkin.
Vakava depressio lamaannuttaa vanhuksen siinä kuin nuorenkin, ja kenties vanhuksen vielä pahemmin toimintakyvyn muutenkin hiipuessa iän myötä. Mutta vanhuksen depressio jää helposti huomaamatta ja täysin ilman hoitoa...

Jail kirjoitti:Tulee mieleen äidinäitini, joka virui sairaalassa ennen kuin potkaisi tyhjää.
Ei ollut kiva käydä siellä, kun ei ikinä keksinyt puhumista ja mummi näytti
olevan hieman allapäin.

Jotenkin sairaalat ovat kalseita säilytyspaikkoja joidenkin kohdalla.

Joo, mullakin on mummo nyt 90 ja on hoitokodissa. Ei enää pysty liikkumaan edes rollaattorin kanssa ja on jo varsin dementoitunut. Onhan se hyvä paikka ettei ole valittamista. Mutta tosi ahdistavaa käydä siellä. Mutta nykylääketiede ei enää pysty parempaan. Ihanaa ettei tarvi olla töissä sellaisessa paikassa. (Pohjimmiltaan ihanaa ettei tarvi olla töissä missään paikassa mutta erityisen ihanaa ettei tarvi työskennellä tuollaisessa paikassa). Tosi rasittavaa jo siirtää sohvalta pyörätuoliin kun toinen ei enää auta itse mitenkään.

Entäs vanhuus ja viisaus? Sinustakin tulee sitten tyyni, ymmärtäväinen ja viisas vanhus.

taikka dementti