Suomessa fobioita hoidetaan rahapulan takia lääkkeillä

[Kuutar]

Kyse on pitkälti sosiaalipoliittisista valinnoista.
Psykoterapian panos/tuotos -suhde on heikko.
Tulisi hoitaa oikeasti sairaita eikä luulosairaita.

Voimme myös panna 2/3 työikäisistä eläkkeelle
ja laskea elintasoa. - Mitä haluatte?

Ei raha kasva puussa.

Keitä sitten ovat ne oikeasti sairaat, joita mielestäsi kannattaa hoitaa psykoterapialla?
Neurooseista kärsiväthän ovat psykoterapeuttien tärkein asiakasryhmä.

[Psykopatologia]

En pysty nyt määrittelemään.

Mutta psykiatriassa yhteiskunnan tulisi panostaa vaikeiden häiriöiden
ennalta ehkäisyyn ja hoitamiseen sekä peruspsykiatriaan kalliiden
ja pitkien eliitti-psykoterapioiden sijaan.

Psykoterapioiden maksuun tulisi potilaiden panostaa itse,
ei yhteiskunnan.

[Psykopatologia]

Mutta persoonallisuushäiriöiset ovat oikeasti sairaita? Ko?

Vain vaikeasti psykopaattisia voidaan ehkä pitää lievästi sairaina.
(Mutta kysy Riidankylväjältä. Hän tietää.)

[Kuutar]

En pysty nyt määrittelemään.

Mutta psykiatriassa yhteiskunnan tulisi panostaa vaikeiden häiriöiden
ennalta ehkäisyyn ja hoitamiseen sekä peruspsykiatriaan kalliiden
ja pitkien eliitti-psykoterapioiden sijaan.

Psykoterapioiden maksuun tulisi potilaiden panostaa itse,
ei yhteiskunnan.

Jos neurootikoille ei mielestäsi pitäisi järjestää psykoterapiaa, eikä persoonallisuushäiriöiset useinkaan hyödy siitä, niin jäljelle jää psykoottiset. Heitäkö tulisi sinusta hoitaa psykoterapialla?

Millä tavalla vaikeita häiriötä ennaltaehkäistään?
Eivätkö terapiat sinusta kuulu peruspsykiatriaan?

Kognitiiviset terapiat eivät muuten välttämättä ole pitkiä.

[Mirri]

Mutta psykiatriassa yhteiskunnan tulisi panostaa vaikeiden häiriöiden
ennalta ehkäisyyn ja hoitamiseen sekä peruspsykiatriaan kalliiden
ja pitkien eliitti-psykoterapioiden sijaan.

Olen samaa mieltä.

Voisivatko pelkotilat kuitenkin olla hoidettavissa tehokkaasti ja nopeasti ilman mitään kalliita ja pitkiä eliittipsykoterapioita - kunhan vain pelkoihin tartuttaisiin psykoterapian keinoin ajoissa ja asiantuntemuksella. Ei tehokkaan psykoterapian aina tarvitse olla pitkää ja kallista; 'keskusteluhoidoksi' mitätöity lyhyt psykoterapia voisi hyvin purra kehkeytymässä olevien pelkotilojen hoitamiseksi - niin lapsilla kuin aikuisilla. Tai lapsilla muutama leikkimiskerta työnsä taitavan ammattilaisen kanssa, jos ei 'keskusteluhoito' oikein suju.

Miten moni hankala ja vakavasti vammauttava ahdistuneisuushäiriö pelkoineen jäisikään syntymättä, jos pelkotilat tunnistettaisiin ja hoidettaisiin ajoissa siinä kuin jätetään itsekseen muhimaan...

[Mirri]

Tässä on psykiatri Matti Huttusen kirjoittama lukemisen arvoinen artikkeli peloista ja ahdistuneisuudesta; Sairauden hallinta: ahdistuneisuus ja pelot :
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=lam00058

Artikkelin mukaan pelot, ahdistuneisuus ja paniikkioireet kulkevat keskenään käsi kädessä; ne ovat samojen asioiden erilaisia ilmenemismuotoja, ja usein ilmenevät samassa ihmisessä muodossa ja/tai toisessa.

Huttusen mukaan psykoterapiat olisivat hoitamisessa ykkösjuttu, mutta lääkehoitokin voi olla tuiki tarpeellinen:

Lääkityksen merkitys

Ahdistus- ja pelko-oireiden lääkehoitoa vaikeuttaa se, että oireet ovat hyvin erilaisia ja eriasteisia. Erityisesti lievät oireet ovat usein ohimeneviä, eikä niiden hoito aina edellytä lääkitystä. Erilaiset psykoterapiat ovat tavallisesti tehokkain ja pysyvä keino vapautua jännitysoireista ja peloista.

Oireet ovat joskus niin kiusallisia, että niitä on tarpeen lievittää lääkehoidolla. Joskus ahdistusta lievittävien lääkkeiden säännöllinen käyttö vuosien ajan on sekä välttämätöntä että hyvin perusteltua.

Itseterapointikin voisi olla toimivaa ja tehokasta:

Ammatillisen avun ohella jokainen ahdistusoireista kärsivä voi työstää omia pelkojaan erilaisilla harjoitusohjelmilla.

Ahdistus- ja pelko-oireiden tahdosta riippumaton luonne ja moniulotteisuus on tärkeä ymmärtää. Vaikka pelkoja ja ahdistuneisuutta voi tehokkaasti hoitaa erilaisten harjoitusten avulla, pelkoja ei voi käskeä. Häpeä ja huonommuuden tunne pelkojen aiheuttamasta avuttomuudesta estää helposti oireiden hallintaharjoituksia.

Ensin tulee vapautua häpeän häpeämisestä, koska häpeä itsestä ja oireista on osin luonnollista. Ystävien hyvää tarkoittavat sanat "ei siinä mitään häpeämistä ole" tai "ihan turhaan sinä tätä pelkäät" usein vain pahentavat häpeävän tai pelkäävän oireita ja lisäävät huonommmuuden tunteita. Näin käy, vaikka monien harjoitteiden päämääränä on oivaltaa, että häpeä tai pelko on turhaa ja liioiteltua. Vapauttavat oivallukset syntyvät jokaisen sisältä, eikä niitä voi määrätä.

[Psykopatologia]

En pysty nyt määrittelemään.

Mutta psykiatriassa yhteiskunnan tulisi panostaa vaikeiden häiriöiden
ennalta ehkäisyyn ja hoitamiseen sekä peruspsykiatriaan kalliiden
ja pitkien eliitti-psykoterapioiden sijaan.

Psykoterapioiden maksuun tulisi potilaiden panostaa itse,
ei yhteiskunnan.

Jos neurootikoille ei mielestäsi pitäisi järjestää psykoterapiaa,
eikä persoonallisuushäiriöiset useinkaan hyödy siitä, niin jäljelle
jää psykoottiset. Heitäkö tulisi sinusta hoitaa psykoterapialla?

Millä tavalla vaikeita häiriötä ennaltaehkäistään?
Eivätkö terapiat sinusta kuulu peruspsykiatriaan?

Kognitiiviset terapiat eivät muuten välttämättä ole pitkiä.

Pitkät terapiat eivät kuulu.

Psykoottisia voitaisiin psykoterapioida enemmän + lääkehoito.

Vaikeita häiriöitä ehkäistään niin, että tunnistetaan ongelmaperheet
ja kylvetään heille rahaa.

[Kuutar]

Minusta Psykopatologia ei tunnu ymmärtävän, että neuroosit voivat olla pitkäaikaisia ja invalidisoivia, ne ovat myös suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja mielenterveyden ongelmista. Neurooseilla tarkoitan nyt myös neuroottistasoista masennusta, johon usein liittyy ahdistuneisuusoireita.

Voi tietysti myös olla, että hän nyt rivien välissä tunnustaa, ettei psykiatrinen hoito ole kovin vaikuttavaa, kaikkein pahimpia tapauksia lukuunottamatta.

Ne ongelmaperheet tai niistä tulevat tarvitsisivat niitä terapioita, ei lääkkeet heitäkään yksin auta.

[Mirri]

Plaa, plaa. Huttunen tuskin kelpaa auktoriteetiksi.

Obelix, oletko sinä psykiatrian erikoislääkäriä pätevämpi fobioiden ja muiden ahdistuneisuushäiriöiden asiantuntija?

[Mirri]

Plaa, plaa. Huttunen tuskin kelpaa auktoriteetiksi.

Kerro, mitkä asiat Huttusen kirjoittamassa artikkelissa eivät pidä paikkaansa, ja miten ne sinun asiantuntemuksesi mukaan ovat; muuten psykiatrin pätevyyttä vähättelevä kommenttisi on yhtä tyhjän kanssa - se vain nolaa sinut.

Toki olisi tärkeää myös sinun kertoa minkä alan asiantuntija olet sanoessasi olevasi psykiatria pätevämpi asiantuntija.

Oletko tutustunut Duodecimin Psykiatria-kirjaan ja sen artikkeleihin ahdistuneisuushäiriöistä? Olisi kiva kuulla sinun asiantuntijamielipiteesi niidenkin luotettavuudesta - etenkin, jos kerrot millaisella pätevyydellä arvioit. Kirja on mukavaa luettavaa meille maallikoillekin; sieltä selviää ainakin se, että kyllä erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa psykoterapiat puoltavat vahvasti paikkaansa, etenkin kognitiiviset ja käyttäytymisterapiat. Silti, vaikkei Suomessa ollakaan lämmetty esim. fobioiden psykoterapeuttiselle hoidolle.
Selviää tosin sekin, että lääkehoidoilla, vaikkapa sertraliinilla, on saatu hyviä kokemuksia muunmuassa yleistyneen sosiaalisen fobian hoidossa, samoin paniikkihäiriöön lääkehoito voi tepsiä hyvin.
Mutta vaikka lääkehoidot voivatkin olla aika tehokkaita, ainakaan psykiatrit eivät vähättele psykoterapioiden merkitystä erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden joukossa. Millainen asiantuntemus panee vähättelemään ja väittämään, että psykoterapiat olisivat hyödyttömiä?

Obelix, näille väitteillesi ei löytynyt ainakaan Psykiatria-kirjasta tukea, joten ehkä kerrot tarkemmin; perustelet ja osoitat todeksi:

Fobian takia työ kyvytön kärsii lisäksi tod. näk. persoonallisuus häiriöstä.
Neuroosin hoito on kallista, hörhö pelkoiset ovat hoidettunakin huonoja työn tekijöitä, pelkäävät kaikkea.

Huttunen voi olla huono asiantuntija, mutta vaikea uskoa useamman psykiatrin olevan sinua epäpätevämpi asiantuntija pelkojen ja ahdistuneisuushäiriöiden suhteen.

[Riidankylväjä]

Mutta persoonallisuushäiriöiset ovat oikeasti sairaita? Ko?

Vain vaikeasti psykopaattisia voidaan ehkä pitää lievästi sairaina.
(Mutta kysy Riidankylväjältä. Hän tietää.)

Kyllä.

Amsterdam is to create "Scum villages" where nuisance neighbours and anti-social tenants will be exiled from the city and rehoused in caravans or containers with "minimal services" under constant police supervision.

http://www.youtube.com/watch?v=gkZRYdV1vAU

[Psykopatologia]

20:37
Psykiatriasta on tullut uusi painos 2011, jossa muutokset
aiempaan ovat selviä. DSM-5:n (2013) ja ICD-11:n (2015)
jälkeen tarvitaa täysin uudistettu laitos, joka saattaisi
ilmestyä jo vuonna 2014?

[Mirri]

Kysy Psykopatologialta tai Kyllästyneeltä minun pätevyyttäni.

Vaikuttaa siltä, ettet itse tiedä, tai ainakin olet epävarma...

[Kuutar]

Fobia on ahdistuneisuushäiriön ilmentymä, mutta Psykopatologia sanoo sitä luulosairaudeksi.
Millä perusteella enemmän ja vähemmän invalidisoiva ahdistuneisuushäiriö on luulosairaus?
Vai puhutaankohan tässä nyt eri asioista; yhdelle fobia on hämähäkkipelko, tai korkeanpaikanpelko,
ja toiselle ties miten laaja-alainen ja lamaannuttava ahdistuneisuushäiriö, joka oireilee pelkoina.

Neuroottiset eivät ole oikeasti sairaita; täten kyseessä on "luulosairaus" (kansanomaisessa mielessä).

Aivovammaiset, kuten Obelix, ovat oikeasti sairaita (vaikka
Riidankylväjän mielestä kyseessä on vamma, eikä sairaus).

Mikä vamma Obelixilla on?

[Psykopatologia]

20:20

Minusta Psykopatologia ei tunnu ymmärtävän, että neuroosit voivat olla pitkäaikaisia ja invalidisoivia,
ne ovat myös suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja mielenterveyden ongelmista. Neurooseilla tarkoitan
nyt myös neuroottistasoista masennusta, johon usein liittyy ahdistuneisuusoireita.

Voi tietysti myös olla, että hän nyt rivien välissä tunnustaa, ettei psykiatrinen hoito ole kovin vaikuttavaa,
kaikkein pahimpia tapauksia lukuunottamatta.

Ne ongelmaperheet tai niistä tulevat tarvitsisivat niitä terapioita, ei lääkkeet heitäkään yksin auta.

Neuroottinen masennus eli dystymia (pitkäaikaianen masennus) ei lievä-asteisuutensa vuoksi
ole varsinkaan nykyään juuri lainkaan työkyvyttömyyden "aiheuttaja" (varsinkaan yksinään).
Luulen, että sairauloma- yms. tapauksissa merkitään lähes automaattimaattisesti (jopa)
keskitasoinen masennustila (tai toistuva masennus).

Psykoterapioista ajattelen, että yleisesti (osin) korvattavaan psykoterapiaan pääsyä tulisi
helpottaa, ja pitäisi luoda järjestelmä noin 10 tunnin psykoterapioita varten. Psykiatrisissa
yksiköissä ko. hommaa hoitaisi ylilääkärin tasoinen yksikön pätevin psykoterapeutti, ei
lyhytkoulutettu sairaanhoitaja, kuten nykyisin.

(Nykyiset) pitkät psykoterapiat - joiden kesto voisi olla tarvittaessa jopa yli kolme vuotta
- tulisi varata vaikeille psyykkisille häiriöille. Samalla ko. potilaat tulisi tutkia tarkemmin,
mahdollisesti myös psykologisilla testeillä. Arvioin, että noin 20 % nykyisistä pitkistä
psykoterapioista on turhia (potilas ei ole "sopiva" tyyppi yms, ja hän olisi autettavissa
muilla keinoilla). Loput kyllä hyötyvät psykoterapiasta, mutta ehkä vain 10 %:lle psyko-
terapia on ehdottoman välttämätöntä.

Keskiryhmä voisi kustantaa psykoterapiaansa pääosin omilla tuloillaan, jos motivaatiota
riittää. Nykyinen mentaliteetti on semmoinen, että omasta ylellisyydestä ei tingitä
jonkun typerän terapian vuoksi.

[Psykopatologia]

Aivo vamma.

Obelix kertoi taannoin, että lapsena hänen päänsä ajoi auton yli.

[Kuutar]

Nykyiset) pitkät psykoterapiat - joiden kesto voisi olla tarvittaessa jopa yli kolme vuotta
- tulisi varata vaikeille psyykkisille häiriöille. Samalla ko. potilaat tulisi tutkia tarkemmin,
mahdollisesti myös psykologisilla testeillä. Arvioin, että noin 20 % nykyisistä pitkistä
psykoterapioista on turhia (potilas ei ole "sopiva" tyyppi yms, ja hän olisi autettavissa
muilla keinoilla). Loput kyllä hyötyvät psykoterapiasta, mutta ehkä vain 10 %:lle psyko-
terapia on ehdottoman välttämätöntä.

Minä en vain käsitä sitä, miten voit väittää kaikkien foobikkojen olevan niitä, jotka eivät hyödy terapioista tai tarvitse niitä, etenkin kun jutussa mainittiin sosiaalisten tilanteiden pelko, joka voi olla vaikea ja vaikuttaa laaja-alaisesti ihmisen elämään. Tällainen ihminen voi eristäytyä pahimmillaan kokonaan kotiinsa, siksi terapiassa käyminen on hyödyllistä. Lääkkeet eivät välttämättä auta tai riittävästi auta tuollaisessa tilanteessa, etenkin kun mitään täsmälääkkeitä fobioihin ja muihin neurooseihin ei ole, masennuslääkkeet voivat auttaa, mutta eivät läheskään aina.

Keskiryhmä voisi kustantaa psykoterapiaansa pääosin omilla tuloillaan, jos motivaatiota
riittää. Nykyinen mentaliteetti on semmoinen, että omasta ylellisyydestä ei tingitä
jonkun typerän terapian vuoksi.

Nykyään on paljon etenkin nuoria ihmisiä, joilla ei ole tuloja mistä hoidon voisi maksaa.

[Psykopatologia]

Tai suhteellisen vähän. Ei Kerman juttuja tarvitse kaikin osin ottaa ihan tosissaan.

[Psykopatologia]

Kuten toisessa ketjussa tuodaan esiin, kolmannes eurooppalaisista kärsii
psykiatrisesta ja/tai neurologisesta vaivasta. Suomessa huoltosuhde
räjähtää ante portas kymmenen vuoden kuluessa. Jostain on karsittava
ja johonkin on täsmennettävä. Ei minkään lääketieteen osa-alueen
toiveita ja tarpeita ole riittävästi tyydytetty, ja kaikki pitävät itseään
erittäin tärkeänä, psykiatriakin, joka on aloista turhimpia.

[Jail]

Olen kärsinyt nuoruudestani asti, ehkä jopa ala-aste-ikäisenä
vaikea-asteisista sosiaalisista peloista.
Murrosiässä pelot pahenivat.
Kaikki meni siihen, että lintsasin koulusta
ja mielialat alkoivat heitellä. Tuli masennusta ja painajaisia.
Ammattikoulussa tai sen jälkeen jouduin lääkitykselle.
Tästä asti on elämä mennytkin niin ,että lääkemäärät vain lisääntyvät
ja kunto on ns. vaikea-asteinen masennus ja pitkäaikainen sellainen.
Olen ollut pitkään itsetuhoinen ja käyttänyt myös lääkkeitä väärin.
Diagnoosit vain lisääntyivät sitä mukaa, kuin kunto huononi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että pelkoja tulisi hoitaa mahdollisimman ajoissa.

Nyt minulla on lääkkeinä Lyrica 600mg
Ketipinor 150mg
Sertralin 100mg

Silloin tällöin käyn juttelemassa hoitajan kanssa.