Suru ei ole sairaus – syöpä on

[Psykopatologia]

TEEMAT >> TIEDE 4.12.2012, D1 http://www.hs.fi/tiede/Suru+ei+ole+sair ... #kommentit
Suru ei ole sairaus – syöpä on Annikka Mutanen
Sairaudet pitää suomalaisten mielestä hoitaa julkisin varoin. Mutta mitkä ovat sairauksia?
BMJ Open http://bmjopen.bmj.com/content/2/6/e001 ... urrent_tab

Kuvat näkyvät kokonaisina HS-linkistä (yllä).




Sydäninfarkti ja rintasyöpä ovat sairauksia. Rypyt, homous ja suru eivät ole. Tästä suomalaiset ovat yksimielisiä,
käy ilmi kyselytutkimuksesta, joka ilmestyi eilen brittiläisessä lääketieteen alan BMJ Open -lehdessä. [2.12.2012]

Selvien tapausten väliin mahtuu kuitenkin suuri joukko vaivoja ja ongelmia, joista käsitykset jakautuvat jyrkästi.
Onko lihavuus sairaus? Entä erektiohäiriö? Pitääkö huumeriippuvuutta hoitaa verovaroin? Entä lapsettomuutta?

"Näyttää siltä, että sairaus on yhtä vaikeasti määriteltävissä kuin kauneus, totuus tai rakkaus", sanoo tutkimuksen johtaja, lääketieteen tohtori Kari Tikkinen. Hän on virkavapaalla Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta ja toimii tutkijana kanadalaisessa McMaster-yliopistossa.

Tutkimukseen kutsuttiin mukaan 1 500 suomalaista lääkäriä, 1 500 hoitajaa ja 3 000 maallikkoa. Lääkärit ja hoitajat poimittiin satunnaisesti ammattijärjestöjen jäsenrekistereistä ja maallikot väestörekisteristä. Lisäksi kysely lähetettiin kaikille 200 kansanedustajalle. Vastausprosentiksi tuli 53 eli vastauksia kertyi yli 3 000 ihmiseltä.

Kyselylomakkeeseen oli listattu yhteensä 60 erilaista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tilaa. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kutakin, onko se sairaus.

Yksimielisyys löytyi vain pienestä osasta: vastaajien vankan enemmistön eli yli 80 prosentin mielestä vain 12 oli sairauksia.
Muiden tilojen kohdalla äänet alkoivat hajaantua. Lääkärit olivat keskenään yhtä erimielisiä kuin muutkin.

Osallistujilta myös kysyttiin jokaisen tilan kohdalla, pitäisikö sitä hoitaa yhteiskunnan varoin. Tässä kohtaa vastaajat olivat johdonmukaisia. Jos vastaaja piti tilaa sairautena, hän oli lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että vaiva kuuluu hoitaa julkisessa terveydenhuollossa.

Enää pitäisi siis luoda yhteinen käsitys siitä, mikä on sairaus.

Paljon käytetyn määritelmän mukaan sairaus on ruumiin toiminnan tai rakenteen poikkeama, joka aiheuttaa haittaa.
Lisäksi sairautena saatetaan pitää vammoja, erilaisia oireita, poikkeavaa käytöstä tai pelkkiä poikkeavia tutkimustuloksia.

Käytännössä sairauden raja liikkuu koko ajan, mikä vaikuttaa julkiseen terveydenhuoltoon ja sen rahoitukseen.

Juuri nämä seuraukset innostivat Kari Tikkisen tekemään nyt julkaistun selvityksen.

"Isoveljeni on korvalääkäri. He leikkaavat toisinaan hörökorvia. Ajatus on, että niiden takia kiusataan, ja sen tähden ne
hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa. Mutta kun jollain on mielestään ruma nenä tai liian pienet rinnat, niitä ei leikata.
Tämä rajankäynti on kiinnostavaa", Tikkinen sanoo.

Jos ylipainoa pidetään sairautena, on johdonmukaista käyttää yhteiskunnan rahaa laihdutusklinikoihin. Vauraissa maissa "sairaalloista" ylipainoa hoidetaankin lihavuusleikkauksilla julkisissa sairaaloissa. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan monet
maallikot kyseenalaistavat leikkausten tekemisen verovaroilla, vaikka hoidolla saadaan tuloksia kustannustehokkaasti.

Lihavuus ja riippuvuudet näyttäytyvät osalle ihmisistä moraalisena vajavaisuutena tai sosiaalisena ongelmana. Silloin
ratkaisuakaan ei välttämättä haeta lääketieteestä, vaan rangaistuksista ja sosiaalisten ongelmien hoitamisesta. Eli
lihavan tai riippuvuudesta kärsivän ajatellaan toipuvan, jos hän oppii itsekuria ja saa elämänsä järjestykseen.

Lääkärit olivat kyselyssä hieman muita taipuvaisempia näkemään kaikenlaiset ongelmat sairauksina.

Selkein ero lääkäreiden ja maallikoiden sairauskäsityksissä oli mielenterveyden häiriöiden kohdalla. Niitä maallikot
olivat haluttomia pitämään sairauksina. Siinä he olivat Tikkisen mielestä ainakin osittain hakoteillä.

"Ajatellaanko, että ne ovat oma vika?" hän ihmettelee.

"Kyllä esimerkiksi anoreksia on vakava sairaus. Anoreksiapotilas kärsii sekä psyykkisen että fyysisen toiminnan häiriöistä,
joihin liittyy merkittävä kuoleman riski."

Kahden viime vuosikymmenen aikana yhä useammat tilat on alettu luokitella sairauksiksi.

Esimerkiksi laboratoriotutkimusten "terveitä" normaaliarvoja on tiukennettu. Samalla on kehitetty uusia diagnooseja,
jotka pohjautuvat pelkkiin oireisiin.

Hyvä seuraus tästä voi olla se, että ihmiset saavat helpommin apua ongelmiinsa. Toisaalta tällainen kehitys johtaa
lääketieteellisten menetelmien liikakäyttöön. Lääkärit ratkovat omilla työkaluillaan ongelmia, jotka korjaantuisivat
paremmin muilla keinoilla, vaikkapa elintapoja tai olosuhteita muuttamalla.

Esimerkiksi työuupunut diagnosoidaan masentuneeksi ja hänelle määrätään masennuslääkitys, vaikka tilan varsinainen
syy sijaitsee työpaikalla. Uupunut voi yksinkertaisesti kärsiä liian suuresta työtaakasta tai huonosta johtamisesta.

Taistelu erilaisten vaivojen hoitamisesta on taistelua voimavaroista, kuten rahasta ja hoitoalan työpaikoista.

"Niiden jakamisesta tarvittaisiin lisää keskustelua, ja siihen keskusteluun pitäisi tuoda potilaan näkökulma – se,
mitä he kokevat tarvitsevansa. Potilaat on lähes unohdettu, kun näistä asioista päätetään", Tikkinen sanoo.

Keskustelu ja sen johtopäätökset ovat vahvasti lääkäreiden ja lääketeollisuuden hallussa.

Tällä hetkellä panostetaan paljon osteoporoosin ja kohonneen kolesterolin hoitoon. Kari Tikkisestä ne eivät
ole sairauksia, vaan vasta sairauksien riskitekijöitä. Useimmille ihmisille niistä ei koidu haittaa koskaan.

Muutoin terveellä ihmisellä kohonneen kolesterolin lääkehoidosta ei ole tutkimuksissa osoitettu hyötyä
elinajanodotteen tai elämänlaadun kannalta.

"Laboratorioarvoja voidaan korjata, mutta sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä potilaalle. Veikkaan, että jos samat
rahat laitettaisiin julkisiin liikuntasaleihin ja personal trainereihin, saataisiin rahoille paljon hyödyllisempää vastinetta."
_ _ Urologi Tikkinen

25.12.2012
Sairaus vrt. häiriö viewtopic.php?f=8&t=7820

[Psykopatologia]

BMJ Open http://bmjopen.bmj.com/content/2/6/e001 ... urrent_tab
Full text http://bmjopen.bmj.com/content/2/6/e001632.full

What is a disease? Perspectives of the public, health professionals and legislators

Kari A O Tikkinen 1,2; Janne S Leinonen 3; Gordon H Guyatt 1,4; Shanil Ebrahim 1; Teppo L N Järvinen 5
+ Author Affiliations

1 Department of Clinical Epidemiology & Biostatistics, McMaster University, Hamilton, Ontario, Canada
2 Department of Urology, Helsinki University Central Hospital and University of Helsinki, Helsinki, Finland
3 Insurance Division, State Treasury, Helsinki, Finland
4 Department of Medicine, McMaster University, Hamilton, Ontario, Canada
5 Department of Orthopaedics and Traumatology, Helsinki University Central Hospital and University of Helsinki, Helsinki, Finland

Correspondence to Dr Kari AO Tikkinen; kari.tikkinen@fimnet.fi
Received 9 June 2012, Accepted 15 October 2012, Published 2 December 2012

A b s t r a c t

Objective
To assess the perception of diseases and the willingness to use public-tax revenue for their treatment among relevant stakeholders.

Design
A population-based, cross-sectional mailed survey.

Setting Finland.

Participants
3000 laypeople, 1500 doctors, 1500 nurses (randomly identified from the databases of the Finnish Population Register,
the Finnish Medical Association and the Finnish Nurses Association) and all 200 parliament members.

Main outcome measures
Respondents’ perspectives on a five-point Likert scale on two claims on 60 states of being: ‘(This state of being) is a disease’;
and ‘(This state of being) should be treated with public tax revenue’.

Results
Of the 6200 individuals approached, 3280 (53%) responded. Of the 60 states of being, ≥80% of respondents considered 12 to be diseases (Likert scale responses of ‘4’ and ‘5’) and five not to be diseases (Likert scale responses of ‘1’ and ‘2’). There was considerable variability in most states, and great variability in 10 (≥20% of respondents of all groups considered it a disease and ≥20% rejected as a disease). Doctors were more inclined to consider states of being as diseases than laypeople; nurses and members were intermediate (p<0.001), but all groups showed large variability. Responses to the two claims were very strongly correlated (r=0.96 (95% CI 0.94 to 0.98); p<0.001).

Conclusions
There is large disagreement among the public, health professionals and legislators regarding the classification of states of being as diseases and whether their management should be publicly funded. Understanding attitudinal differences can help to enlighten social discourse on a number of contentious public policy issues.

This is an open-access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution Non-commercial License, which permits use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited, the use is non commercial and is otherwise in compliance with the license. See: http://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/ and http://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/legalcode.

http://bmjopen.bmj.com/content/2/6/e001 ... urrent_tab

[Riidankylväjä]

Kuuntelin erään lääkärin luentoa. Hänen mielestään pitää miettiä ketä ylipäätään kannattaa hoitaa. Hänen mielestään meillä ei ole varaa hoita kaikkia.

[Illusia]

Kuuntelin erään lääkärin luentoa. Hänen mielestään pitää miettiä ketä ylipäätään kannattaa hoitaa. Hänen mielestään meillä ei ole varaa hoita kaikkia.

Tarkoittiko lääkäri joitakin yksittäisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä vai joitakin tiettyjä sairauksia tai "sairauksia"?

[Riidankylväjä]

Se ei käynyt täysin selväksi. Ajatuksena ilmeisesti oli tuotos/kustannus-suhde eli jos potilas oli kohtuukustannuksin palautettavissa liukuhihnan ääreen tuottavaksi työntekijäksi, panostus kannatti tehdä.

[Kuutar]

Kai niitä sairauksia kannattaisi hoitaa, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä?
Tällainen on esimerkiksi sosiaalinen fobia. Vain vähemmistö piti sitä kyselyssä sairautena, mutta vaikka se ei olisi sairaus, se on silti työkyvyttömyyden aiheuttaja.

Aika erikoista, ettei aliravitsemustakaan pidetty sairautena.

[Jail]

Ihmiset ovat aina mitätöineet toisten kärsimyksiä epäaitoina.
Aina on ollut niin, ettei henkisiä ongelmia haluta nähdä sairautena,
vaan laiskuutena ja työmotivaation puutteena tai huonona kasvatuksena.

Tämä ei johdu siitä, että ihmiset ovat pahoja, he eivät osaa asettua toisen asemaan, se
on osa ihmisluontoa.

Ruumilliset vaivat hyväksytään yms.

Ehkä yleisesti vaan ajatellaan, että jokaisen on oma ristinsä kannettava.
On enemmän yksilökeskeisyyttä, yhteisöllisyys on vähenemään päin.

Ihmiskuva on murroksessa ja muuttuu koko ajan.
En tiedä sitten onko se hyvä vai huono.

[Psykopatologia]

Kai niitä sairauksia kannattaisi hoitaa, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä?
Tällainen on esimerkiksi sosiaalinen fobia. Vain vähemmistö piti sitä
kyselyssä sairautena, mutta vaikka se ei olisi sairaus, se on silti
työkyvyttömyyden aiheuttaja.

Aika erikoista, ettei aliravitsemustakaan pidetty sairautena.

Minusta ei ollenkaan erikoista.

En usko, että sosiaalinen fobia olisi merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja.
Ja voihan, että jos se ei olisi "sairaus", sen merkitys olisi minimalistinen.

[Psykopatologia]

huomioida = huomata

[Kuutar]

Kai niitä sairauksia kannattaisi hoitaa, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä?
Tällainen on esimerkiksi sosiaalinen fobia. Vain vähemmistö piti sitä
kyselyssä sairautena, mutta vaikka se ei olisi sairaus, se on silti
työkyvyttömyyden aiheuttaja.

Aika erikoista, ettei aliravitsemustakaan pidetty sairautena.

Minusta ei ollenkaan erikoista.

En usko, että sosiaalinen fobia olisi merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja.
Ja voihan, että jos se ei olisi "sairaus", sen merkitys olisi minimalistinen.

Kyllä se nykymaailmassa on, kun monilla työpaikoilla vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja, ja ammatteja joissa ei tarvitsisi olla sosiaalinen, on vähän. Sosiaalisesta fobiasta kärsivä ei välttämättä pääse edes työhaastattelua pidemmälle, tai ei uskalla mennä siihen.

[Psykopatologia]

huomioida = huomata

Tarkennus liittyi mihin?

Jossain yllä oli moukkamainen virhe, jota ritari ei koskaan tee,
eli oli tarkoitettu 'ottaa huomioon'.

[Kuutar]

Kai niitä sairauksia kannattaisi hoitaa, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä?
Tällainen on esimerkiksi sosiaalinen fobia. Vain vähemmistö piti sitä
kyselyssä sairautena, mutta vaikka se ei olisi sairaus, se on silti
työkyvyttömyyden aiheuttaja.

Aika erikoista, ettei aliravitsemustakaan pidetty sairautena.

Minusta ei ollenkaan erikoista.

En usko, että sosiaalinen fobia olisi merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja.
Ja voihan, että jos se ei olisi "sairaus", sen merkitys olisi minimalistinen.

Kyllä se nykymaailmassa on, kun monilla työpaikoilla vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja, ja ammatteja joissa ei tarvitsisi olla sosiaalinen, on vähän. Sosiaalisesta fobiasta kärsivä ei välttämättä pääse edes työhaastattelua pidemmälle, tai ei uskalla mennä siihen.

Mitä sanot Psykopatologia tähän?

[Kuutar]

Marginaalinen ongelma.

Niin on skitsofreniakin suhteellisen harvinainen, silti sitä pidettiin keskustelussa sairautena.

[Illusia]

Onko "häiriö" sairaus?

[Psykopatologia]

20:50
Kuutar, tietysti sosiaalinen fobia saattaa heikentää tai rajoittaa
työkykyisyyttä, kuten muutkin hadikapit, kuten lyhytkasvuisuus
ja heikko äly.

[Kuutar]

20:50
Kuutar, tietysti sosiaalinen fobia saattaa heikentää tai rajoittaa
työkykyisyyttä, kuten muutkin hadikapit, kuten lyhytkasvuisuus
ja heikko äly.

Kyseessä on siis vamma. Vammaiset voivat yhtä lailla olla oikeutettuja sairaseläkkeeseen.

[Psykopatologia]

21:19

Marginaalinen ongelma.

Niin on skitsofreniakin suhteellisen harvinainen,
silti sitä pidettiin keskustelussa sairautena.

Eihän harvinaisuus ole kriteeri.

On myös mm. vaikeita pakkoneurooseja, jotka ovat
paljon vammauttavampia kuin sosiaalinen fobia.

Sch on aina paha.

[Psykopatologia]

Vammoilla viitataan ruumiillisiin muutoksiin, esimerkiksi aivo-invaliditeetti.

[Kuutar]

Ei se ole vamma, se on luonteen heikkous.

Löytyy kuitenkin psykiatrisesta ICD- ja DSM -järjestelmästä.

[Kuutar]

Vammoilla viitataan ruumiillisiin muutoksiin, esimerkiksi aivo-invaliditeetti.

Miten erotat ruumiillisen ja psykiatrisen invaliditeetin joissain tapauksissa?
Esimerkiksi lievää autismiakin pidetään kehitysvammana, vaikka henkilö olisi normaaliälyinen.

Tosin invaliditeetin käsite lienee hieman eri kuin sairauden käsite. Ihminen voi tosiaan olla invalidi esimerkiksi työelämän suhteen, olematta silti varsinaisesti " sairas."