Sukupuolisensitiivinen kasvatus

[Illusia]

Miten vanhemmat voivat kasvattaa lapsen sukupuolisensitiivisesti? Voiko siitä olla jotakin haittaa?

[Mirri]

Mitä sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa?

[Hilppa]

- Sukupuoliyliherkästi?

[Helmenkalastaja]

Sukupuolisensitiivisesti tarkoittanee sitä, että kasvatuksessa pyritään ottamaan huomioon lapsen sukupuoli ja siihen liittyvät erityispiirteet.
Vastakohta olisi sukupuolineutraalisti.

[Illusia]

Wikipedia:
Sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa sellaista kasvatuspedagogiikkaa, jossa otetaan erityisesti huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset ja stereotypiat. Suomessa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen mukaista tasa-arvopedagogiikkaa on toteutettu kokeiluhankkeina muutamissa päiväkodeissa vuodesta 2007 lähtien.
--
Ruotsalaisen päiväkodinjohtajan Kajsa Wahlströmin mukaan tasa-arvoa voidaan edistää varhaiskasvatuksella, joka ei kannusta perinteisiin sukupuolirooleihin. Hän huomauttaa, että sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa kyse ei ole tyttöjen ja poikien roolien vaihtamisesta keskenään, vaan siitä, että sekä tytöille ja pojille mahdollistetaan uudenlaisia roolimalleja ja toimintatapoja lapsen yksilöllisen kiinnostuksen pohjalta.

Suomessa päiväkodin henkilökunnan erilaista suhtautumista ja käytöstä tyttö- ja poikalapsia kohtaan on tutkittu Turussa ja Kauniaisissa sosiaali- ja terveysalan järjestön Folkhälsanin tasa-arvohankkeessa ja Naisasialiitto Unionin Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa "Sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus"-hankkeessa, jonka tavoite on lisätä päiväkotihenkilökunnan koulutusta tasa-arvokasvatuksessa.lähde? Folkhälsanin päiväkotien tasa-arvoasioiden projektijohtaja Sara Sundellin mukaan yksi työskentelytapa on videointimenetelmä,joka paljastaa kasvattajien tiedostamattomat asenteet, jotka voivat toimia rakentaen perinteisiä sukupuolirooleja, esimerkiksi miten tyttöjen osana on useasti olla "seurallinen pikkuapulainen", joka avustaa aikuisia, mutta jää itse poikia useammin vaille apua. Sundell kuvaa, miten päiväkotien henkilökunta jutteli tyttöjen kanssa poikia useammin, kun taas pojat saivat osakseen lyhyitä komentoja.lähde? Sundellin mukaan on mahdollista miettiä, mikä on tämän kohtelun suhde siihen yleiseen käsitykseen, että tyttöjä pidetään usein poikia kypsempinä ja verbaalisempina: "Jos pojille puhutaan vain käskylausein, miten he oppisivat sosiaalisuutta ja keskustelukulttuuria?" Sundell kysyy.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolis ... n_kasvatus

Sukupuolisensitiivinen kasvatus voi tarkoittaa sitä, ettei tytölle osteta vaaleanpunaisia mekkoja, eikä pojille pelkästään leikkiautoja, vaan myös nukkeja. Kuunnellaan lasta omana itsenään, eikä anneta sukupuolen vaikuttaa kasvatukseen. En tiedä tarkemmin, mutta aihe kiinnostaa minua. Toivon keskustelua.

[Helmenkalastaja]

Sukupuolisensitiivinen kasvatus voi tarkoittaa sitä, ettei tytölle osteta vaaleanpunaisia mekkoja, eikä pojille pelkästään leikkiautoja, vaan myös nukkeja. Kuunnellaan lasta omana itsenään, eikä anneta sukupuolen vaikuttaa kasvatukseen. En tiedä tarkemmin, mutta aihe kiinnostaa minua. Toivon keskustelua.

En ymmärrä, mitä lisää 'sukupuoli-' tuossa tapauksessa tuo sensitiivisyyteen.

Olen ehdottomasti sillä kannalla, että lasta pitää kuunnella sukupuolesta riippumatta! Kasvatuksen erot (tietoisella tasolla) ovat ainakin omien lasteni kanssa perustuneet kyseisen lapsen persoonaan. Kaikkia leluja voi tarjota sekä tytölle, että pojalle, ja he saattavat jopa leikkiä perinteisesti "toisen sukupuolen" leluilla hyvin tyytyväisinä, mutta poikien leikit nukeilla poikkeavat tyttöjen nukkeleikeistä ja tyttöjen leikit autoilla poikien autoleikeistä. Ihan ilman, että aikuiset pyrkivät asiaan vartavasten vaikuttamaan. Tällainen on minun kokemukseni omista ja muista tutuista lapsista.

[Illusia]

Laitan tänne lisää tietoa sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta:

Raportti "Tavoitteena tasa-arvoinen päiväkoti" -seminaarista 29.9.2008


Naisasialiitto Unionin järjestämä "Tavoitteena tasa-arvoinen päiväkoti"-seminaari järjestettiin 29.9.2008 Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Espoossa.


Päävieraana oli ruotsalainen päiväkodinjohtaja Kajsa Wahlström, joka kirjassaan "Flickor, pojkar och pedagoger" esittelee kehittämäänsä tasa-arvopedagogiikkaa, joka pyrkii haastamaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset pohtimaan omia kasvatusasenteitaan suhteessa sukupuoleen sekä tekemään työtä tyttöjen ja poikien roolimahdollisuuksien laajentamiseksi päiväkotien arjessa. Tasa-arvonäkökulman huomioiminen varhaiskasvatuksen kentällä on hyvin tärkeä kysymys, koska lapsuudessa omaksuttu tasa-arvokasvatus vaikuttaa tyttöjen ja poikien valintoihin tulevassa elämässä ja lopulta tasa-arvokehitykseen koko yhteiskunnan mittakaavassa. Wahlström näkeekin, että sukupuolisensitiivinen kasvatus ehkäisee pitemmällä tähtäimellä ajankohtaisia yhteiskunnallisia tasa-arvo-ongelmia, kuten työelämän sukupuolista segregaatiota tai naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Wahlströmin luento, jota oli kuuntelemassa lähes 130 osallistujaa päiväkodin henkilökunnasta aina kansalaisjärjestöjen edustajiin, esitteli konkreettisella tavalla päiväkotiarjen käytäntöihin sisältyviä sukupuolisia olettamuksia, jotka asettavat tytöt ja pojat eriarvoiseen asemaan. Wahlströmin mukaan tytöille ja pojille annetaan kulttuurissamme erilaiset mahdollisuudet ja kokemukset heti synnytyssalista lähtien, jossa vauvoihin aletaan liittää erilaisia merkityksiä riippuen siitä, onko kysymyksessä tyttö vai poika. Päiväkodeissa ylläpidetään perinteistä sukupuoltenvälistä roolijakoa siten, että tyttöjä esimerkiksi palkitaan vastuullisuudesta, tunnollisuudesta sekä ylipäätään apulaisen roolin omaksumisesta, kun taas pojille sallitaan helposti enemmän vapauksia sekä heitä kannustetaan aktiivisuuteen ja tilan ottamiseen. Sukupuoltenvälinen kohtelu eriytyy Wahlströmin esille ottamien tilanteiden havainnollistamina myös puhuttelutapojen, äänenkäytön ja kehonkielen ulottuvuuksissa - tytöt kohdataan rajallisella, passiivisuuteen kannustavalla kehonkielellä, kun taas poikien kanssa viestittäessä kehonkieli on avoimempaa. Tässä asetelmassa pojat saavat enemmän valtaa ja huomiota ja heille kehittyy tunne ylemmyydestä. Toisaalta poikien saama huomio on usein luonteeltaan negatiivista ja heitä puhutellaan lyhytsanaisemmin kuin tyttöjä, joille taas kehittyy monipuolisempi tunnekulttuuri, kun heidät totutetaan kommunikoimaan monisanaisemmin ja heille sallitaan enemmän tunteenilmaisua ja läheisyyttä.

Miten varhaiskasvatuksen piirissä työskentelevät voisivat alkaa tekemään työtä tasa-arvoisemman päiväkodin kehittämiseksi? Wahlström korosti, että sukupuolisensitiivisessä pedagogiassa ei suinkaan ole kyse pinnallisesta tyttöjen ja poikien roolien vaihtamisesta eikä siitä, että ongelma on miespuolisten lastentarhanopettajien vähäisessä määrässä. Sen sijaan kysymys on tyttöjen ja poikien roolimahdollisuuksien laajentamisesta ja uusien roolimielikuvien liittämisestä sukupuoleen - toisin sanoen pedagogiikasta, jossa lapsi kohdataan yksilönä, eikä jonkin keinotekoisesti ylläpidetyn sukupuoliroolin kautta. Wahlström korosti, että päiväkodin työntekijän tehtävä ei ole toimia sukupuolisten perusolettamusten edustajana, eli ns. naisen tai miehen mallina, vaan ensisijaisesti pedagogina, joka tarvittaessa kannustaa lapsia huolenpitoon ja empatiaan ja tarvittaessa jämäkkyyteen ja vaatimiseen - eli ihmisenä olemiseen mahdollisen monella eri tavalla.

Wahlströmin omassa pioneeripäiväkotihankkeessa vuosina 1996-2000 pedagogit valmennettiin sukupuolisensitiiviseen lähestymistapaan kuvaamalla videokameralla heidän toimintaansa päiväkodin arjessa. Näin tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu tehtiin näkyväksi. Projektiin sisältyi harjoituksia poika- ja tyttöryhmissä, joissa pojille opetettiin muiden huomioimista, sääntöjen seuraamista, empatiaa, läheisyyttä ja kielellisiä taitoja. Vastaavasti tytöt oppivat omissa ryhmissä ottamaan itselleen tilaa, puhumaan kuuluvalla äänellä, tekemään aloitteita, uskaltamaan, haluamaan, vaatimaan ja ilmaisemaan itseään suurilla liikkeillä. Päiväkodin arjessa tehtiin selväksi, etteivät pojat ole oikeutettuja erityiskohteluun, vaan esimerkiksi ruokailutilanteissa poikia palkittiin toisten auttamisesta. Tasa-arvopedagogiikan avainkäsitteisiin kuuluu Wahlströmin mukaan positiivinen ilmapiiri, jossa lapsia rohkaistaan ottamaan toiset huomioon ja esimerkiksi "ei!"-sanan käyttöä pyritään rajoittamaan.

Wahlström korosti luennolla, että sukupuolisensitiivinen pedagogiikka ei loppujen lopuksi ole mikään erityiskysymys tai pelkkä mielenkiintoinen kuriositeetti pedagogiikan kentässä. Tasa-arvo varhaiskasvatuksessa on ihmisoikeuskysymys, koska kaikille lapsille pitää taata samat oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet. Tyttöjen ja poikien omasta näkökulmasta asiaan kertoo Wahlströmin hankkeessa olleiden, jo ylä-asteikään varttuneiden nuorten haastattelu, jossa he kertovat olevansa hyvin pettyneitä, elleivät tasa-arvopäiväkodit ole valtavirtaa heidän omien lapsiensa ennättäessä päiväkoti-ikään. Näin se, mitä ennen on pidetty luonnollisena (traditionaalisiin sukupuoliolettamuksiin perustuva kasvatus), näyttäytyy uuden pedagogiikan valossa rajoittuneena ja epäoikeudenmukaisena.

Wahlströmin luentoa seurasi kolme lyhyttä kommenttipuheenvuoroa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksella työskentelevä Sirpa Lappalainen toi esille, miten julkisessa keskustelussa usein syyllistetään naispuolisia kasvatusalan ammattilaisia kaikenlaisista ongelmista, kuten siitä, että poikien erityislaatua ei oteta päiväkotikasvatuksessa tarpeeksi huomioon. Lähiaikoina yleisöpalstat ovatkin täyttyneet kirjoituksista, joissa ollaan huolestuneita poikien tilasta (varsinkin ajankohtaisen Kauhajoen tragedian jälkeen). Toisaalta samalla kun ollaan huolestuttu poikien aggressiivisesta käyttäytymisestä, ajatellaan, että "tasa-arvo on mennyt liian pitkälle, kun miehet eivät enää ole miehiä", kuten toinen kommentaattori, tasa-arvo- ja moninaisuuskonsultti Malin Gustavsson huomautti. Näin julkinen keskustelu rakentuu ristiriidoille, kun toisaalta kauhistellaan poikien tekemiä väkivallantekoja, muttei voida hyväksyä miehen roolin laajentamista "pehmeämpään" suuntaan. Puheenvuorossaan Gustavsson kertoi myös Folkhälsanin tuottamasta työmateriaalista "Ett mer jämställt dagis", joka on suunnattu varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville. Viimeinen kommentaattoreista, Helsingin kaupunginvaltuutettu Zahra Abdulla, täydensi keskustelua maahanmuuttajanäkökulmasta ja pohti esimerkiksi kielimuurin aiheuttamia ongelmia päiväkodeissa.

Seminaariin sisältyi myös kaksi työryhmää, joihin osallistui yhteensä noin sata seminaarilaista. Ensimmäisen työryhmän, "Näin valmistaudut tasa-arvotyöhön?" veti Kajsa Wahlström, joka antoi ryhmäläisille tehtäväksi analysoida päiväkodin arkea, esimerkiksi kirjaamalla ylös, kenet keskeytetään, kenet unohdetaan ryhmässä, kuka saa vastata kysymyksiin ja kenen ulkonäköä tai vaatetusta kommentoidaan ja miten. Lopputuloksena pedagogi ottaa käyttöönsä "uudet silmälasit", ja kykenee katsomaan omaa toimintaansa uudesta näkökulmasta käsin.

Seksuaalipedagogien, Susanna Ruuhilahden ja Katriina Bildjuschkinin vetämässä työryhmässä "Kasvatetaanko ihmisiksi?", korostettiin lapsen huomioimista perheen arjessa. Ryhmässä tehtiin monia käytännön harjoitusta sekä päiväkodeissa, että työporukan kesken sovellettaviksi. Ruuhilahti ja Bildjuschkin peräänkuuluttivat pedagogien rohkeutta tarttua vaikeisiinkin asioihin, sekä haastoivat varhaiskasvatuksen työntekijöitä laajentamaan käsitystään sukupuolesta.

Seminaarin yhteydessä kerättiin nimiä verkostoon, jonka tavoitteena on jatkaa työtä tasa-arvon edistämiseksi päiväkodeissa. Jos osallistuit seminaariin ja haluaisit antaa siitä palautetta, voit tehdä sen osoitteessa http://www.folkhälsan.fi (sivuilta valitaan ensin "fakta" ja sitten "respons"). Palautelomakkeen kielen voi vaihtaa suomeksi lippua painamalla. Jos taas olet kiinnostunut verkostoitumaan muiden tasa-arvoisesta varhaiskasvatuksesta kiinnostuneiden kanssa ja haluat tukea päiväkodeissa tapahtuvaa tasa-arvokasvatustyötä, ilmoita meille palautteessa yhteystietosi. Lisätietoja antaa koulutus- ja jäsenkoordinaattori Tanja Lehtoranta (sähköposti: kurssisihteeri (a) naisunioni.fi, puhelin: 050 550 3072).

Seminaarin järjestettiin yhteistyössä Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, Folkhälsans Förbund rf.:n ja Naisjärjestöjen keskusliiton kanssa sekä se tuotettiin osana YES - Yhdenvertaisuus EtuSijalle-hanketta, joka on saanut rahoitusta Euroopan yhteisön Työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevasta PROGRESS-ohjelmasta (2007-2013).

http://www.naisunioni.fi/index.php?k=15670

[Psykopatologia]

Tarkoitetaan (siis) sukupuoletonta kasvatusta.

[Riidankylväjä]

Tuo on taas yhden sorttista feminististä huuhaata. (Anteeksi, että otin taas feminismin esiin)

Minusta äidillä on luontaiset vaistot miten kasvattaa. Luottakaa niihin.

Mieleeni muistuu Ylöjärven myrkkymurhaajahoitaja, joka puki pikkupoikansa tyttöjen vaatteisiin. Ilmeisesti joku feministinen ideologia taustalla.

PS. Tämä oli muten hyvä avaus. Toivottavasti en pilannut sitä kommentillani.

[Hilppa]

Tuo on taas yhden sorttista feminististä huuhaata. (Anteeksi, että otin taas feminismin esiin)

Minusta äidillä on luontaiset vaistot miten kasvattaa. Luottakaa niihin.

Tuokin on yhdenlaista puppua ja neuvomista, vaikka sisältäisikin jotain asiaa.

Mieleeni muistuu Ylöjärven myrkkymurhaajahoitaja, joka puki pikkupoikansa tyttöjen vaatteisiin. Ilmeisesti joku feministinen ideologia taustalla.

Nyt sinulla menee vähän liian pitkälle. Tuskin oli.

[Kuutar]

Ei ihmisellä ole paljonkaan " luontaisia vaistoja" jäljellä. Ihmisen aivojen älyllisen kehityksen evoluutiossa on mahdollistanut juuri se seikka, että ihmisellä ei ole paljonkaan vaistonvaraiasia toimintoja, vaan ihmisen älykkyys perustuu elämän aikana oppimiseen. Vastasyntyneellä on ns. heijasteita, jotka häviävät muutaman kuukauden ikään mennessä. Jos näin ei tapahtuisi, kyse olisi kehityshäiriöstä.

[Psykopatologia]

Ko. hoitajan lapsuuden perhetausta oli erittäin poikkeava.

[Kuutar]

Sundell kuvaa, miten päiväkotien henkilökunta jutteli tyttöjen kanssa poikia useammin, kun taas pojat saivat osakseen lyhyitä komentoja.lähde? Sundellin mukaan on mahdollista miettiä, mikä on tämän kohtelun suhde siihen yleiseen käsitykseen, että tyttöjä pidetään usein poikia kypsempinä ja verbaalisempina: "Jos pojille puhutaan vain käskylausein, miten he oppisivat sosiaalisuutta ja keskustelukulttuuria?" Sundell kysyy.

Tuossa voi olla juuret joidenkin miesten sosiaaliselle syrjäytymiselle. Jotkut ovat luonnostaan avoimia ja sosiaalisia ja he oppivat helposti sosiaaliset taidot, mutta toisia täytyy ohjata siinä enemmän.

[Hilppa]

Ko. hoitajan lapsuuden perhetausta oli erittäin poikkeava.

Mutta Riidankylväjän esittämä feministinen ideologia taustalla? En oikein jaksa uskoa.

[Riidankylväjä]

Minusta lapsille tehdään väkivaltaa, jos heitä yritetään pakottaa pois luontaisista sukupuolirooleistaan.

Minä uskon, että äidin ja lapsen suhde menee vaistomaisesti stimulus->responssi systeemillä. (Vai miten kuuluu viinisti määritellä)

Kun vauva parkaisee, äiti osaa useimmiten arvata mistä on kysymys ja ryhtyy asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Tieto ei ole pahasta, mutta järki kannattaa pitää päässä näitten uusien sukupuolineutraalien metodien suhteen.

[Riidankylväjä]

Ko. hoitajan lapsuuden perhetausta oli erittäin poikkeava.

Mutta Riidankylväjän esittämä feministinen ideologia taustalla? En oikein jaksa uskoa.

Olihan siellä tietysti muutakin taustalla.

[Kuutar]

Minusta lapsille tehdään väkivaltaa, jos heitä yritetään pakottaa pois luontaisista sukupuolirooleistaan.

Minä uskon, että äidin ja lapsen suhde menee vaistomaisesti stimulus->responssi systeemillä. (Vai miten kuuluu viinisti määritellä)

Kun vauva parkaisee, äiti osaa useimmiten arvata mistä on kysymys ja ryhtyy asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Tieto ei ole pahasta, mutta järki kannattaa pitää päässä näitten uusien sukupuolineutraalien metodien suhteen.

Sukupuolineutraali ei ole sama kuin sukupuolisensitiivinen. Luitko tänne linkitettyjä tekstejä?
No etpä tietenkään.

[Hilppa]

Minusta lapsille tehdään väkivaltaa, jos heitä yritetään pakottaa pois luontaisista sukupuolirooleistaan.

Tuosta ei liene kyse. Lasta ei pakoteta pois sukupuolirooleista, vaan pyritään olemaan antamatta stereotyyppisiä kuvia/signaaleja, miten lapsen pitäisi toimia. En tiedä, miten sellainen voidaan toteuttaa käytännössä, koska maailma on jo valmiiksi stereotyyppinen. Jo aivan yksinkertaisten asioiden järjestäminen, kuten karkittomuus alle 2-vuotialle, voi joskus ympäristön paineen vuoksi olla hankalaa. Pakottaminen johonkin rooliin tai jostakin roolista pois on väkivaltaa.

Minä uskon, että äidin ja lapsen suhde menee vaistomaisesti stimulus->responssi systeemillä. (Vai miten kuuluu viinisti määritellä)

Kun vauva parkaisee, äiti osaa useimmiten arvata mistä on kysymys ja ryhtyy asian vaatimiin toimenpiteisiin. --

Onnellisessa tapauksessa noin voi olla, mutta aina asiat eivät ole suinkaan noin helppoja ja yksinkertaisia ja äidin ja lapsen välinen suhde voi tavalla tai toisella häiriintyä.

[Psykopatologia]

Väärä termi.

[Hilppa]

Ko. hoitajan lapsuuden perhetausta oli erittäin poikkeava.

Mutta Riidankylväjän esittämä feministinen ideologia taustalla? En oikein jaksa uskoa.

Olihan siellä tietysti muutakin taustalla.

Mistä olet päätellyt tai saanut tiedon, että taustalla olisi feministinen ideologia?