Psykopatologia.munfoorumi.com

Paljon on puhuttu teinityttöihin kohdistuvista ulkonäköpaineista. Samalla on unohtunut karu tosiasia, etteivät tytöt ole paineineen yksin; myös poikiin kohdistuu toinen toistaan kovempia ja vaarallisempia ulkoiseen olemukseen liittyviä odotuksia. Poikien paineet synnyttävät kiihkeää kehonrakennusta hormoneineen. Tyttöjen laihduttaminen ei ole vaaratonta, muttei ole vaaratonta poikienkaan touhu:
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201 ... uutisboksi

Yhä narsistisemmaksi muuttuva yhteiskunta asettaa narsistisia paineita.

Pojilla on paineita suku puoli elimissään.

Naisvihamielisen Iltalehden otsikossa kuitenkin seisoo, että
"Nuoret haluavat näyttää tältä hinnalla millä hyvänsä!".

Paine viittaa ulkopuoliseen tekijään. Onko nuoret hipnosinoutu?

Vastaavasti pojat voisivat suorastaan räjähtää!

Ei pidä mennä mukaan yhteiskunnan asettamiin järjettömyyksiin siitä,
miltä ihmisen tulisi milloinkin näyttää.

Ei ole helppoa olla
oman tiensä kulkija.

Ei yhteiskunta aseta mitään järjettömyyksiä ulkonäön suhteen.

Toiset ihmiset sitten.

Jaksa sun kanssa vääntää.

Tuskin kukaan sinuakaan aikuisena on käskenyt pukeutumaan jollain tavalla
- edes kirkkoon!

Ei niin.
Sanamuoto oli väärin.
Meille voi tulla tunne, että olemme käskyjen
(näkymättömien) alaisia.
Päätämme kuitenkin itse mihin suostumme.

On niin paljon informaatiovirtaa. TV ja mainokset.
Kauneusihanne on se mikä on.
Saatat joutua kiusatuksi myös silloin, kun et täytä niitä, ihanteita.

Ihminen on herkkä vaikutteille. Informaatiolle, joka sattaa vääristää yksipuolisuutensa vuoksi.
Voisi tietysti valita, ettei ikinä avaa televisiota tai osta lehtiä.
Voisi kadota. Voisi opetella valikoimaan sen mihin uskoo, sen mikä on itselle tärkeää.

Ihmettelen, että poikien paineet olisivat suuremmat kuin ennen. Nykyisin nuorisokulttuuri on niin monenlaista sekä myös monikulttuurista, että nuorten on jo pienestä pitäen totuttava kaikenlaisiin pukeutumis-, muoti- ynnä muihin tapoihin. Lisäksi mitä oudompia uusia villityksiä syntyy koko ajan. Oman nuoruuteni aikana ilmapiiri oli hyvin ehdoton. Oli "pakko" pukeutua juuri tiettyihin kaikkien käyttämiin (ja hyväksymiin) samanlaisiin muotivaatteisiin tai joutui kiusatuksi.

Niin. Aina on olemassa sellaisia nurkkakuntaisia kuppikuntia, joissa on noudatettava nurkkapatrioottien lakia. Kuitenkin keskimäärin uskon avarakatseisuuden lisääntyneen.

Hilppa kirjoitti:Ihmettelen, että poikien paineet olisivat suuremmat kuin ennen.

Ovatko tyttöjen paineet suuremmat kuin ennen?

Kaikkien "paineet" ovat pienentyneet. Suvaitsevuus on lisääntynyt.

Psykopatologia kirjoitti:Kaikkien "paineet" ovat pienentyneet. Suvaitsevuus on lisääntynyt.

Näin on.

Eikö tarkoituksena olekaan todostaa, että kaikki on huonommin kuin ennen?

Psykopatologia kirjoitti:Eikö tarkoituksena olekaan todostaa, että kaikki on huonommin kuin ennen?

Minulleko osoitit kysymylsen, koska esitit sen vastaukseni jälkeen?

Minun tarkoitukseni ei ole ollut todistaa mitään tuollaista. En ole sellaista mieltä osoittanut, että kaikki olisi huonommin kuin ennen. Päinvastoin. Moni asia on paremmin kuin ennen. Hyvin selkeästi sen näen omasta serkusparvestani, joissa on selkeästi minun ikäisiäni ja itseäni kaksikymmentä vuotta nuorempia. Nuoremmat serkkuni ovat siis eri sukupolvea kuin minä ja sen huomaa. Älykkäämpiä, rohkeampia, luottavaisempia ja paremmin pärjääviä ovat nuoremmat. Saattaa johtua siitä, että heidän vanhempansa eivät ole lapsuutensa sodan jaloissa viettäneitä ihmisiä, joten ovat psyykeltään ehjempiä ja ovat kyenneet antamaan paremmat eväät lapsilleen maailmalle lähtöä varten kuin oman sukupolveni vanhemmat ovat kyenneet.

Mutta mitään ehdotonta ja varsinkaan yleistävää mielipidettä en halua ilmaista, koska perheitä ja sukuja on niin kovin monenlaisia. Oma sukuni on sikäli kuitenkin hyvä esimerkki maamme historian vaikutuksista, koska minulla on paljon serkkuja, jotka tunnen läheisesti ja jotka ovat selkeästi kahdessa eri "polvessa" syntyneitä. Mielipiteeni perustuvat siis omiin kokemuksiini; eivät ole mitään ehdotonta faktaa.

En.

Henkilökohtaisesti minulla on
naisena ja ihmisenä, sekä tyttärenä paineita
siitä, etten riitä. Tunne on läsnä lähes jatkuvasti.
Yleensä silloin, kun kohtaan äitini, tai olemme miehen kanssa lähekkäin
tai kun minun tulisi suoriutua jostain, johon en kykene ja jota yhteiskunta
pitää hyvänä.

Ei yhteiskunta pakota töihin, mutta viestit, joita saan ovat sellaisia,
että masennuksesta parantuu kovalla työllä, lähes aina tämä ei ole mahdollista
toki niinkin tapahtuu.