Psykopatologia.munfoorumi.com

UUTISET ULKOMAAT

"Kiusaaminen on aina väärin"
19.11.2012 19:43 4 http://www.hs.fi/ulkomaat/Kiusaaminen+o ... #kommentit

Kiusaaminen on aina väärin eikä sitä tarvitse sietää, brittijärjestö Anti-Bullying Alliance muistuttaa verkkosivuillaan.

"Kiusaaminen ei ole sinun syytäsi", ABA-järjestö sanoo suoraan lapsille.

"Kerro heti jollekulle, mitä tapahtuu. Puhu asiasta ystävän, perheesi tai opettajien kanssa."

"Älä vastaa kiusaajalle teoin tai puhein. Pysy rauhallisena ja poistu heti kun voit. Jos sinua kiusataan kännykän tai internetin kautta,
ota aina kopiot viesteistä, mutta älä vastaa niihin mitenkään."

"Tee muistiinpanoja tai pidä päiväkirjaa kiusaamisesta."

"Säilytä itseluottamuksesi. Sinä et ole tehnyt mitään ansaitaksesi sellaista kohtelua."

"Ole jämäkkä."

"Voit sanoa vaikka että: Tämä ei ole hauskaa. Tämä on kiusaamista. Se on väärin."

"Mieti, kuka voi auttaa, joku nuori tai aikuinen." Koulussa voi olla tarjolla vertaistukea.

Pyydä jotakuta seuraaman tilannetta ja raportoimaan siitä.

Vanhempia ABA neuvoo ennen muuta pysymään tyyninä. Lapsi tarvitsee rauhallisen turvapaikan ja uskon siihen,
että asia voidaan ratkaista.

"Vakuuta, että lapsi ei ole syyllinen, jos joku muu kiusaa häntä. Muistuta, että perhe ja ystävät tukevat häntä."

Järjestö neuvoo vanhempia keskustelemaan koulun edustajien kanssa.

Brittikoululaiset tekeytyvät tyhmiksi että heitä ei kiusattaisi 19:40 http://www.hs.fi/ulkomaat/Brittikoulula ... 5619917363

Mikä on kiusaamisen ja kiusoittelun ero?

Tunnustan itse syyllistyväni jälkimäiseen, mutta ongelma siitä tulee, jos kohde kokee sen kiusaamiseksi.

Riidankylväjä kirjoitti:Mikä on kiusaamisen ja kiusoittelun ero?

Tunnustan itse syyllistyväni jälkimäiseen, mutta ongelma siitä tulee, jos kohde kokee sen kiusaamiseksi.

Tarkoitusperä ratkaisse asian. Et voi peittää sitä, kiusoittelun kohde aistii sen.

Tai miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka kokee eriävän mielipiteen tai johonkin asiaan kohdistuneen kritiikin kiusaamisena...

Itselle tärkeä asia muuttuu niin henkilökohtaiseksi,
että tähän asiaan kohdistunut kritiikki mielletään itseen kohdistuneeksi kritiikiksi.

valkosiipi kirjoitti:Tai miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka kokee eriävän mielipiteen
tai johonkin asiaan kohdistuneen kritiikin kiusaamisena...

Itselle tärkeä asia muuttuu niin henkilökohtaiseksi,
että tähän asiaan kohdistunut kritiikki mielletään
itseen kohdistuneeksi kritiikiksi.

Tässä on siis (A:n) tulkinta toisesta (B), joka voi pohjata A:n päättelyyn
tai B:n esiin tuomaan. Tilanteet ovat erilaisia; jälkimmäisessa tapauksessa
asetelma on selkeämpi.

Lette kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Mikä on kiusaamisen ja kiusoittelun ero?

Tunnustan itse syyllistyväni jälkimäiseen, mutta ongelma siitä tulee,
jos kohde kokee sen kiusaamiseksi.

Tarkoitusperä ratkaisse asian. Et voi peittää sitä,
kiusoittelun kohde aistii sen.

Kohde voi aistia myös toisin, so. kiusottelijan kannalta "väärin".
Olennaista on se, pahastuuko kohde. Jos pahastuu - vaikka tarkoituksena
oli vain kiusottelu - kiusottelijan tulisi luopua paheestaan.

Psykopatologia kirjoitti:

valkosiipi kirjoitti:Tai miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka kokee eriävän mielipiteen
tai johonkin asiaan kohdistuneen kritiikin kiusaamisena...

Itselle tärkeä asia muuttuu niin henkilökohtaiseksi,
että tähän asiaan kohdistunut kritiikki mielletään
itseen kohdistuneeksi kritiikiksi.

Tässä on siis (A:n) tulkinta toisesta (B), joka voi pohjata A:n päättelyyn
tai B:n esiin tuomaan. Tilanteet ovat erilaisia; jälkimmäisessa tapauksessa
asetelma on selkeämpi.

Totta on, että usein kyse on tulkinnasta.
Ja fiksu ei kai sotkeudu...

Kiusatulla tai kiusatuksi itsensä kokevalla on usein ihmeellinen kyky vedota kanssaeläjiensä tunteisiin.
Hän saa kanssaeläjät usein ainakin passiivisesti vahvistamaan kiusaajan kiusaamista
tai sitten hän saa kanssaeläjät puolelleen syyttämään kiusaajaksi pahimmillaan ihmistä, joka on hänen kanssaan vain eri mieltä.

Kiusaat meitä mutkikkailla virkkeillä, joista erkkikään ei saa selvää!

Psykopatologia kirjoitti:Kiusaat meitä mutkikkailla virkkeillä, joista erkkikään ei saa selvää!

Tunsitko lukion äidinkielenopettajani...

Yritän parantaa tapani.

Psykopatologia kirjoitti:Kiusaat meitä mutkikkailla virkkeillä, joista erkkikään ei saa selvää!

Jos kritiikiin kohteella on itsellään paljon kielteisiä tarkoitusperiä,
voi hän nähdä asiallisenkin kritiikin kiusaamisena.

Luultavasti noin.

Tässä mennään siis pinnan alle.

Tämä ei mielestäni tarvitse spekulointia, kiusaaminen on aina väärin, oli uhri mitenkä ärsyttävä
tai sairas tahansa.

Näin toimivat ihmiset jotka menevät passiivisesti kiusaajan puolelle, selittelevät
asian niin, että syy on kiusatulla.

Kiusattu on liian herkkä, liian paranoidinen jne.
Kiusattu suorastaan kerjää kiusatuksi tulemistaan.
Kiusatulla on se ja se ominaisuus, jonka takia ei ole mikään ihme, että häntä kiusataan.

Mitä sitten tehdään, kun kiusaamista koetaan, vaikkei sitä oikeasti ole? On inhottavaa joutua syytetyksi kiusaamisesta, jota ei ole tehnyt.
Ei kai sentään ole ihan niin, että kiusaaminen on tosiasia, jos toinen kokee itsensä kiusatuksi, ja kiusaamisesta syytetty on kiusannut, koska toinen kokee niin - oli syytetty häneen kohdistuvien syytösten oikeellisuudesta mitä mieltä hyvänsä?

Kiusaamisasiassa on aina joku tai jotkut syytettynä ja osoittelun kohteena, joten ei ole ihan pikkujuttu, jos kiusaaminen pidetään toteennäytetyksi sillä, että henkilö sanoo olevansa kiusattu, eikä kukaan rohkene kysyä, että onkohan kokemus sittenkään yhtäpitävä tosiasioiden kanssa.

Siksipä muotoilu raportoinneissa usein onkin, että niin ja niin monta
prosenttia on kokenut kiusaamista tai kokenut tulleensa kiusatuksi.

Vielä on erotettava lievempi (verbi)muoto "tuo on kiusaamista"
vahvemmasta (substantiivisesta) muodosta "olet kiusaaja".

Jail kirjoitti:Tämä ei mielestäni tarvitse spekulointia, kiusaaminen on aina väärin, oli uhri mitenkä ärsyttävä
tai sairas tahansa.

Näin toimivat ihmiset jotka menevät passiivisesti kiusaajan puolelle, selittelevät
asian niin, että syy on kiusatulla.

Kiusattu on liian herkkä, liian paranoidinen jne.
Kiusattu suorastaan kerjää kiusatuksi tulemistaan.
Kiusatulla on se ja se ominaisuus, jonka takia ei ole mikään ihme, että häntä kiusataan.

Kaikki mainitsemasi asiat ovat huomion arvoisia.
Niinhän me ihmiset usein ajatellaan.
Kuitenkin kiusaaja on vastuussa omasta ja kiusattu omasta
osuudestaan. Ulkopuoliset välinpitämättömyydellään suosivat
kiusaamista.

Lette kirjoitti:

Jail kirjoitti:Tämä ei mielestäni tarvitse spekulointia, kiusaaminen on aina väärin,
oli uhri mitenkä ärsyttävä tai sairas tahansa.

Näin toimivat ihmiset jotka menevät passiivisesti kiusaajan puolelle, selittelevät
asian niin, että syy on kiusatulla.

Kiusattu on liian herkkä, liian paranoidinen jne.
Kiusattu suorastaan kerjää kiusatuksi tulemistaan.
Kiusatulla on se ja se ominaisuus, jonka takia ei
ole mikään ihme, että häntä kiusataan.

Kaikki mainitsemasi asiat ovat huomion arvoisia.
Niinhän me ihmiset usein ajatellaan.
Kuitenkin kiusaaja on vastuussa omasta ja kiusattu omasta
osuudestaan. Ulkopuoliset välinpitämättömyydellään suosivat
kiusaamista.

Aiempia tekstejäsi on tulkittu niin, että kiusatun oma asenne, kiusatun rooli tms,
olisi olennainen ja että oman asenteen muutos voi johtaa kiusaamisen loppumiseen.
On myös (epätarkasti) esitetty, että kiusatuksi tuleminen voisi olla kiusatun oma
"syy".

Kiusatun syy on semmoinen, ettei osaa reagoida kiusaamisen "oikealla tavalla", että kiusaaminen loppuisi.

Mikä olisi "oikea tapa" reagoida? Tempaista välittömästi kuonoon?

Psykopatologia kirjoitti:Siksipä muotoilu raportoinneissa usein onkin, että niin ja niin monta
prosenttia on kokenut kiusaamista tai kokenut tulleensa kiusatuksi.

Minulla jäi päähän soimaan tämä lainaus...

Olennaista ei tuon mukaan ole objektiivinen kiusaaminen tai kiusatuksi tuleminen vaan
subjektiivinen kokemus siitä että on tullut kiusatuksi.

Psykopatologia kirjoitti:

Lette kirjoitti:

Jail kirjoitti:Tämä ei mielestäni tarvitse spekulointia, kiusaaminen on aina väärin,
oli uhri mitenkä ärsyttävä tai sairas tahansa.

Näin toimivat ihmiset jotka menevät passiivisesti kiusaajan puolelle, selittelevät
asian niin, että syy on kiusatulla.

Kiusattu on liian herkkä, liian paranoidinen jne.
Kiusattu suorastaan kerjää kiusatuksi tulemistaan.
Kiusatulla on se ja se ominaisuus, jonka takia ei
ole mikään ihme, että häntä kiusataan.

Kaikki mainitsemasi asiat ovat huomion arvoisia.
Niinhän me ihmiset usein ajatellaan.
Kuitenkin kiusaaja on vastuussa omasta ja kiusattu omasta
osuudestaan. Ulkopuoliset välinpitämättömyydellään suosivat
kiusaamista.

Aiempia tekstejäsi on tulkittu niin, että kiusatun oma asenne, kiusatun rooli tms,
olisi olennainen ja että oman asenteen muutos voi johtaa kiusaamisen loppumiseen.
On myös (epätarkasti) esitetty, että kiusatuksi tuleminen voisi olla kiusatun oma
"syy".

Jos katsotaan asiaa pelkästään kiusatun kannalta, niin hänellä
on mahdollisuus omalla asenteellaan vaikuttaa kiusaamiseen.
Uhriasenne mahdollistaa kiusaamisen. Eli hän antaa vallan
kiusaajalle.
Mitä uhriasenne sisältää?
Esim. hän pelkää, näkee kiusaajan vahvana, itsensä heikkona.
Lukitsee itsensä psyykkisesti, jolloin hän ei kykene käyttämään
luovuutta itsensä auttamiseksi, hakemaan apua itselleen jne.
Tästä huolimatta kiusaaja on vastuussa kiusaamisestaan.

valkosiipi kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Siksipä muotoilu raportoinneissa usein onkin, että niin ja niin monta
prosenttia on kokenut kiusaamista tai kokenut tulleensa kiusatuksi.

Minulla jäi päähän soimaan tämä lainaus...

Olennaista ei tuon mukaan ole objektiivinen kiusaaminen tai kiusatuksi
tuleminen vaan subjektiivinen kokemus siitä että on tullut kiusatuksi.

Yksisuuntaisissa neo-galtonilaisissa kyselytutkimuksissa (survey) ei pystytä erottamaan
kiusaamisen kokemusta "todellisesta" kiusaamisesta. Sen sijaan kliinisissä tutkimuksissa,
osin myös Psykopatologiassa, erottaminen on (ainakin jossain määrin) mahdollista.

Psykopatologiassa kokemus eli responssi saa suhteellisen suuren merkityksen verrattuna stimulukseen,
koska koetamme täällä kunnioittaa kokemusta, vaikka se olisi "vääräkin". Sen sijaan oikeudessa
stimuluksella on painottunut merkitys, eikä kokemuksesta piitata ollenkaan.