Psykopatologia.munfoorumi.com

Aamulehti kirjoitti:Sari Sainio



Meistä on tullut varsinainen mielensäpahoittajien kansakunta.

Viimeksi havahduin asiaan tällä viikolla, kun raskausdiabetesta tutkinut sisätautien erikoislääkäri Eeva Korpi-Hyövälti sanoi, että jos odottavan äidin ylipaino otetaan neuvolassa puheeksi, äidit pahoittavat mielensä ja valittavat saamastaan kohtelusta.

Väitöskirjan aiheesta tehnyt Korpi-Hyövälti on tutkinut neuvonnan vaikutusta äitien elintapamuutoksiin. Tutkimustulostensa perusteella hän uskalsi haastatteluissa sanoa, että äidit ovat itsekkäitä: herkuttelevat tolkuttomia määriä, vaikka syntyvän lapsen tarpeiden pitäisi olla äidin tarpeiden edellä. Ja vielä, jos äidit syyllistyvät, niin sittenpähän syyllistyvät.

Rohkeasti lausuttu.

Eipä siis ihme, että hakusanalla ”oma syy”, löytyi Korpi-Hyövältin ties miksikä teilaavia keskusteluketjuja ja muistutuksia siitä, ettei lihavuus suinkaan ole raskausdiabeteksen ainoa syy.

Lääkärin harvinaisen suorasukainen puhe sopii huonosti nykyiseen hellanlettas-keskustelukulttuuriin.

Samaisen kulttuurin helmistä on esimerkkejä vaikka miten paljon.

Esimerkiksi näin. Kilometrin matkaa autoilevalle ei sovi sanoa, että autoilusi on joutavanpäiväistä, tuhoaa maapalloa ja terveydellesi tekisi hyvää kävellä. Työpaikan törkymöykylle ei voi sanoa, että sotkuinen työpisteesi häiritsee muita, eikä liikaa juovalle sukulaiselle, että hänen tissuttelunsa on menossa yli äyräiden.

Ylipäätään kenellekään ei sovi sanoa yhtään mitään, mikä vähänkin tunkeutuu yksityisyyden alueelle. Se ei kerta kaikkiaan ole sopivaa.

Saati, että jokin asia on jonkun ihan omaa syytä tai että jonkun toiminta on itsekästä, vaikka oikeasti olisikin.

Koska asioista ei saa sanoa, niin mielensäpahoittajien vastinpariksi on syntynyt hellanlettas-kulttuuri. Se pursuaa curling-kavereita ja -viranomaisia. He ovat lastensa tietä loputtomiin pettymyksiltä siloittelevien curling-vanhempien sukulaissieluja.

Hellanlettas-kulttuurin tunnistaa siitä, että hymistellään ja hyssytellään loputtomiin, sen sijaan, että joskus keskusteltaisiin asioista reilusti sellaisina kuin ne ovat.

Kaikkein pahinta on, että yksityisyyttä ja yksilöllisyyttä (lue itsekeskeisyyttä) kunnioitetaan silloinkin, kun asioiden puheeksi ottaminen olisi mielensäpahoittajan etu. Taustalla on kummallinen ajatus siitä, että aikuinen ihminen ei kestä hetkellistä mielipahaa tai ikävän asian puheeksi ottamista. On järjetöntä olla puhumatta asioista, vain siksi, ettei tule pettymyksiä.

Tottahan se on, että totuuden kuuleminen kirpaisee, mutta ei siitä kukaan rikki mene.

Ennen kuin joku ehtii pahoittaa mielensä, totean, että asioista voi keskustella monella tavalla. Voi puhua suoraan kiukuttelematta, olematta törkeä, häijy tai ilkeä.

Se nyt tietysti edellyttää tiettyä aikuisuutta, mutta sitähän voi aina opetella. Höyryt kannattaa päästää vaikka vessassa ja käydä vasta sitten asialliseen keskusteluun.

Itsekkäästi käyttäytyvän kanssa asian voi havainnollistaa muiden ihmisten näkökulmasta niin, että toinenkin sen tajuaa. Kun asia on riittävän monta kertaa esillä, niin voi olla, että asiat vähitellen muuttuvat.

Voi olla, että hän ei kerta kaikkiaan ole tullut ajatelleeksi asiaa kenenkään muun näkökulmasta. Tai ei ainakaan ole tajunnut, että ei voi käyttäytyä kuin olisi ainut ihminen maailmassa.

Henkilökohtaisen ongelman esille ottaessaan voi sanoa, että haluaa keskustella asiasta, koska välittää ja on huolissaan. Se on myös merkki toiselle siitä, että olet valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan asiasta.

Pääasia on, että ottaa asian jollakin tavalla puheeksi.

Suoraan sanomista olisi syytä laajentaa jokapäiväiseen kanssakäymiseen. Asioiden kääntäminen väen vängällä positiiviseksi on asia, josta voisi luopua ihan ensimmäiseksi.

Jos sataa räntää ja raivostuttaa, niin sataa räntää ja raivostuttaa, vaikka miten ajattelisi, että ai kun on kiva, kohta on talvi ja pakkasta.

Asioista voisi myös puhua niiden oikeilla nimillä kiertoilmausten sijaan. Yritysten irtisanomisilmoitukset ovat tästä malliesimerkki laadunparantamisineen, mutta on sitä arkipuheessakin. Uskooko joku ihan oikeasti, että ongelmista tulee miellyttäviä, jos niitä kutsutaan ”haasteiksi”?

Ja ihan viimeiseksi voisi luopua valkoisista valheista ja selittelystä. Kun asiakas tulee älyttömän moppikampausehdotuksen kanssa kampaajalle, voi ammattilainen suoraan sanoa, että se ei taida olla sinun mallisi. Sehän on kummallekin palvelus.

Kutsusta voi kieltäytyä ihan oikeallakin syyllä. Mitä pahaa siinä on, että sanoo olevansa sen verran väsynyt, ettei ole hyvää seuraa kenellekään, sen sijaan, että syyttelee olemattomia kiireitä. Minusta ei mitään.

Siinä on tietysti se pieni vaara, että joku pahoittaa mielensä.

Ota kantaa: Pahoititko mielesi?