Psykopatologia.munfoorumi.com

HS - Mielipide PERJANTAINA 21.9.2012

Syrjäytymisen taustalla vaikuttavat neurologiset häiriöt ovat yhä tabu

Äiti Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kiitos nimimerkille Isä (HS Mielipide 19. 9.), jonka kirjoitus syrjäytymiseen johtavista syistä osui asian ytimeen.
Syrjäytymisen ehkäisemiseen tarvitaan todella muutakin kuin arjen pieniä tekoja. Missä viipyy neurologisten
häiriöiden vakavasti ottaminen ja sen ymmärtäminen, miten suurta tuhoa ja tuskaa ne aiheuttavat nuorelle
ihmiselle ja hänen ympäristölleen?

Myös minun poikani on syrjäytetty. Olemme – tai olimme – aivan normaali akateemisesti koulutettu perhe.
Poikamme alkoi oireilla jo päiväkoti-iässä, mutta asiantuntemusta hänen ongelmilleen ei löytynyt, vaikka
sitä kuinka etsittiin.

Kaikki meni pieleen: pojan koulu jäi kesken, ja hän eksyi päihteiden pariin ja sitä kautta rikollisiin ympyröihin.
Me vanhemmat yritimme kaikkemme, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Postilaatikkoomme alkoi pudota toinen
toisensa jälkeen perintätoimistojen laskuja maksamattomista pikavipeistä ja sakoista, jopa vahingonkorvaus-
vaatimuksia erilaisista tihutöistä.

Pojan omasta aloitteesta saimme hänet lopulta neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, joissa todettiin voimakkaat
viitteet adhd-tyyppiseen häiriöön. Tämä tapahtui yksityisellä sektorilla.

Nyttemmin nuorimies on onnistunut pääsemään eroon huumeista ja rikollisista piireistä. Se on ollut todella suuren
työn takana. Tärkeänä tukena on perheen lisäksi ollut asiaa ymmärtävä psykoterapeutti, joka löytyi pitkän etsinnän
jälkeen ja osittain sattumalta. Kelan tukea terapiaan ei myönnetty, sillä se ei viranomaisten mukaan ollut "oikea-aikaista".
Poika olisi Kelan mukaan pitänyt passittaa kunnalliseen päihdevieroitukseen (sikäli kuin sellaisessa olisi ollut tilaa).

Heh. Kai se on tuollaisille ihmisille helpointa syyttää neurologista häiriötä. Kaikki asiat, joita koemme ja ajattelemme, vaikuttavat hermostoon, ja päinvastoin.

Jos emme ymmärrä, miten nykyiset lääkkeet vaikuttavat aikuisten ihmisten hermostoon, mukaan lukien aivot, niin miten ymmärrämme sitä, miten ne vaikuttavat kehittyvässä hermostossa?

Ensimmäisten neuroleptien tulosta kesti 15 vuotta, ennen kuin myönnettiin niiden aiheuttavan tardiivisia oireita, kuten suun ja huulten pakkoliikkeitä, jotka eivät parane edes kun lääkitys lopetetaan. Kuolleiden skitsofreniaa sairastavien aivoja tutkiessa ollaan esimerkiksi huomattu, että heidän aivoalueena, mukaanlukien otsalohko, ovat pienempiä kuin muilla ihmisillä. Osaksi tästä on syntynyt käsitys, että skitsofrenia on aivoja rappeuttava sairaus ja tämä aivojen rappeutuminen aiheuttaa oireet. Kuitenkin uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että neuroleptilääkkeet itse aiheuttavat otsalohkon surkastumisen. Melkein kaikki virallisesti skitsofreeniset henkilöt käyttävät neurolepteja. Kokemukseni perusteella useimmat psykiatrit ja muut asiantuntijat eivät ole edes kuulleet tästä asiasta, tai jos ovat kuulleet, niin he yrittävät jotenkin selitellä jotain muuta.

Jos tällaisia sivuvaikutuksia paljastuu aikuisissa aivoissa noin 60 vuotta neuroleptien julistuksen jälkeen, niin kuka asiantuntija osaa ennustaa, miten neuroleptit tai ADHD-lääkkeet vaikuttavat lapsen kehitykseen vuosien ajanjaksolla? ADHD-lapsia on yritetty lääkitä dopamiinitoimintaa aktivoivilla lääkkeillä, ja olen lukenut joitain sydäntä riipiviä tarinoita esimerkiksi varhaisessa teini-iässä alkavista psykooseista, joskus vanhemmilta itseltään. Toisaalta luin jokin aikaa sitten uutisen, että hankalia ADHD-lapsia ollaan alettu lääkitä yhä enemmän neurolepteilla, jotta heidät saadaan rauhoitettua. Ensin aktivoitiin dopamiinia, nyt estetään sitä. Mitä he oikein tekevät?

Voivat olla. En tiedä, kuinka paljon on perää, mutta joskus luin jostain hepusta netistä, joka oli ollut väärin diagnosoituna skitsofreniasta pari vuotta mielisairaalassa, kunnes huomattiin, ettei kaverilla ollut koskaan ollutkaan skitsofreniaa ja kyseessä olikin aspergeroireyhtymä. Tällainen olisi siis tapahtunut joskus 2000-luvun alkuvuosina. Harhoja sillä jepellä ei ollut missään vaiheessa ollut, mutta muita aspergeriin liittyviä ongelmia oli, jotka oli diagnosoitu mielisairaudeksi. Kun hän oli yrittänyt ehdottaa aspergeria, oli todettu että miehellä on harhana asperger. Aika rankkaa touhua... Olen tästä varmaan joskus suomi24 aikoina jo kommentoinutkin.

Asperger on mielestäni sukua neurooseille ja ADHD on sukua B-ryhmälle. ADHD:n rinnalle kai kehittyy aika usein antisosiaalinen. Aspergerit ovat usein neurootikkoja.

Psykopatia kai pitäisi sijoittaa myös neurologisiin häiriöihin ja se onkin oikeastaan vahvemmin neurologinen, kuin yllämainitut, koska psykopatiasta löytyy aivojen poikkeavuutta. Aspergerista ei taida löytyä välttämättä mitään poikkeavuutta.

Edit. Ongelmallinen ja antisosiaalinen käyttäytyminen voi olla vahvasti tabu jossain yhteisössä ja sitä saatetaan yrittää salailla. Olen huomannut ilmiötä, että esim. ADHD+antisosiaalinen kohdalla vanhemmat voivat hävetä lastaan siten, että lapsen tekemisiä peitellään mahdollisuuksien mukaan. Lopulta siinä voi käydä niin, että lapsi on linnassa ja koko paska laukeaa perheen silmille.

(- -)
Myös minun poikani on syrjäytetty. Olemme – tai olimme – aivan normaali akateemisesti koulutettu perhe.
Poikamme alkoi oireilla jo päiväkoti-iässä, mutta asiantuntemusta hänen ongelmilleen ei löytynyt,
vaikka sitä kuinka etsittiin.
(- -)

Selostus on luultavasti validi paitsi siltä osin, että (- -) "vaikka sitä kuinka etsittiin". Vielä 1980-
luvulla lievempiä neurologisia häiriöitä ei välttämättä havaittu, ellei henkilöä pantu (neuro-)
psykologisiin tutkimuksiin. Neurologian ja psykiatrian eriytyminen (18.4.1960-) vaikutti
luultavasti myös kuvaamaani suuntaan: ei oivallettu, että "psykiatrisesti" oireilevilla saattoi
olla selvää neurologista pohjaa.

Psykopatologia kirjoitti:. Neurologian ja psykiatrian eriytyminen (18.4.1960-) vaikutti
luultavasti myös kuvaamaani suuntaan: ei oivallettu, että "psykiatrisesti" oireilevilla saattoi
olla selvää neurologista pohjaa.

Mikä on sinänsä harmi, mutta kyllähän tiede aina on ottanut harha-askeleita.

Mulla on ADHD (aikuisiällä diagnosoitu) ja ainakin osittain sen takia olin tuossa takavuosina masennuksen kourissa. Masennukseni (psykiatrinen oire) siis johtui osittan ADHD:stani (neurologinen pohja).

Hmm.. Neurologiset potilaat erottuvat psykiatriassa myös niin, että heidän vasteensa lääkeaineisiin voi olla paradoksaalinen.

Minusta neuropsykiatrian mallit ovat huomattavasti oivaltavampia kuin pelkän psykan.

On vissi ero autistisella ja pakko-oireisella piirteellä. Molemmissa on struktuurit olemassa helpottamaan arkea.

Järjestys on mielenkiintoinen myöskin. Kumpi oli ensin. Neurologinen vai psykiatrinen häiriö? Ja ilmenikö toinen toisenkin jälkeen vai lakkasiko olemasta?

Hermes kirjoitti:Jos tällaisia sivuvaikutuksia paljastuu aikuisissa aivoissa noin 60 vuotta neuroleptien julistuksen jälkeen, niin kuka asiantuntija osaa ennustaa, miten neuroleptit tai ADHD-lääkkeet vaikuttavat lapsen kehitykseen vuosien ajanjaksolla? ADHD-lapsia on yritetty lääkitä dopamiinitoimintaa aktivoivilla lääkkeillä, ja olen lukenut joitain sydäntä riipiviä tarinoita esimerkiksi varhaisessa teini-iässä alkavista psykooseista, joskus vanhemmilta itseltään. Toisaalta luin jokin aikaa sitten uutisen, että hankalia ADHD-lapsia ollaan alettu lääkitä yhä enemmän neurolepteilla, jotta heidät saadaan rauhoitettua. Ensin aktivoitiin dopamiinia, nyt estetään sitä. Mitä he oikein tekevät?

Onko jotain lähdettä, että ADHD-lääkkeet olisivat aiheuttaneet psykooseja?

Concertan käyttäjillä oli rekisteröity psykooseja. Mainittu myös lääketehtaan pakkausselosteessa. 1/100
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=10003

mr jalsan kirjoitti:Concertan käyttäjillä oli rekisteröity psykooseja. Mainittu myös lääketehtaan pakkausselosteessa. 1/100
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=10003

Tarkoitat varmaan tätä kohtaa:

"epätodellisten asioiden näkeminen, tunteminen tai kuuleminen, nämä ovat psykoosin merkkejä"

Eli ei ole psykooseja, vaan ainoastaan niiden merkkejä.

Kun lääkitys lopetetaan, tila palautuu, muttei aina. Saat mister kuukkelilta halutessasi tarkemmat infot. Minä ainakin olisin kovasti kriittinen ja kiinnostunut jos moisia söisin.

mr jalsan: Hmm.. Neurologiset potilaat erottuvat psykiatriassa myös niin, että heidän vasteensa lääkeaineisiin voi olla paradoksaalinen.

Mielenkiintoista, kerro esimerkkejä. Jos lääke vaikuttaa ihan päinvastoin kuin on luvattu, voiko se olla yksi syy epäillä, että henkilöllä olisikin silloin neuropsykiatrinen ongelma?

Jos amfetamiini rauhoittaa -> ADHD.

Kahvi kirjoitti:

mr jalsan kirjoitti:Concertan käyttäjillä oli rekisteröity psykooseja. Mainittu myös lääketehtaan pakkausselosteessa. 1/100
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=10003

Tarkoitat varmaan tätä kohtaa:

"epätodellisten asioiden näkeminen, tunteminen tai kuuleminen, nämä ovat psykoosin merkkejä"

Eli ei ole psykooseja, vaan ainoastaan niiden merkkejä.

Minä viittasin pidempiaikaiseen, esimerkiksi vuosien aikaiseen kehitykseen lapsessa. Vertauksena yllättävät ja aikaisemmin tuntemattomat neuroleptien pitkäaikaisen käytön vaikutukset aikuisissa aivoissa tai potilaan voinnissa, jotka ovat paljastuneet vasta noin viimeisen kymmenen aikana julkaistuissa riippumattomista tutkimuksissa. Jos aikuisten kanssa paljastuu tällaisia vakavia pitkäaikaisen käytön haittoja pidemmällä vuosien lääkkeiden käytön kanssa (joita tälläkään hetkellä suurin osa potilaista tai lääkäreistä ei yhdistä lääkkeisiin vaan sairauden oireisiin), niin kuka osaa päätellä, miten lääkkeet vaikuttavat kehittyvään hermostoon? Aikuisenkin aivot ovat hyvin muovautuvia, mutta lapsen aivot ovat valtavasti vielä muovautuvampia.

Dopamiinijärjestelmiä aktivoivia ADHD-lääkkeitä käyttäneiden elämänpolkua vuosien jälkeen aikuisuuteen asti ei ole tutkittu missään hyvässä riippumattomassa tutkimuksessa, josta tietäisin. Olen kuitenkin lukenut monia tarinoita, joissa dopamiinia aktivoiva ADHD-lääke on vaihdettu teini-iässä dopamiinia estävään neuroleptiin psykoottisten oireiden kanssa - joskus niitä annetaan samaan aikaan. Tuollaiset tarinat eivät tietystikään ole suora todiste siitä, että ADHD-lääkkeet voivat aiheuttaa myöhemmin psykoottisia oireita.

Lisäksi usein dopamiinipolkuja aktivoivat huumeet, kuten amfetamiini, aiheuttavat pidempään käytettynä psykoottisia oireita aikuisissa aivoissa. Monet ADHD-lääkkeet vaikuttavat ihan vastaavalla tavalla kuin amfetamiini paitsi heikommin. Mikä on niiden vaikutus vuosien aikana kehittyvään hermostoon? Kuka tietää? Tai SSRI-lääkkeiden vaikutus kehittyvään hermostoon? Tai neuroleptien?

Joka tapauksessa lapsien lääkitseminen on hurjassa kasvussa samaan aikaan kun emme kunnolla ymmärrä, miten lääkkeet vaikuttavat kehittyvään hermostoon. Emme edes kunnolla ymmärrä, miten lääkkeet vaikuttavat aikuiseen hermostoon vuosien aikana.

Niin ja tuo mainintani, että ADHD-lapsille annetaan yhä enemmän neurolepteja, ei liittynyt siihen, että lapset saavat suoraan psykooseja neurolepteista. Aikaisemmin ns. ADHD-lapsille ollaan annettu dopamiinia aktivoivia lääkkeitä, joiden seurauksena heistä on tullut tavallaan tarkkaavampia, he ehkä keskittyvät yhteen asiaan pidemmän aikaa. Uutinen liittyi siihen, että yhä useammin ADHD-lapsille annetaankin dopamiinia estävää neuroleptia dopamiinia aktivoivan ADHD-lääkkeen sijaan. Neuroleptin kanssa lapsi ehkä lopettaa häiriötä aiheuttavan käyttäytymisensä. Tämä johtuu siitä, että hänen dopamiinipolkunsa eivät enää toimi eikä hänellä ole tarvetta käyttäytyä mitenkään. Päinvastaiset lääkkeet, sama tulkinta vanhemmilta ja lääkäreiltä: se rauhoittui.

Psykopatologia kirjoitti:Jos amfetamiini rauhoittaa -> ADHD.

Miten 'rauhoittaminen' on määritelty, veikkaan että ei subjektiivisesti? Potilas on lopettanut vanhempia ja lääkäreitä häiritsevän toiminnan, sitä he kutsuvat rauhoittumiseksi.

Psykopatologia kirjoitti:Jos amfetamiini rauhoittaa -> ADHD.

Näin se minulla testattiin tämä ADHD:ni olemassaolo. Jos toki amfetamiinin sijasta käytettiin metyylifenidaattia (Concerta). Näin käsittääkseni voitiin menetellä siksi, että olin aikuinen - lapsilla tämmöinen testaaminen ei tietenkään ole suotavaa.

ADHD:ta on kolmea eri muotoa: ADHD, ADD ja sekamuoto. Siis näin yksinkertaistettuna. ADHD on sellainen perinteinen tapaus, eli duracell-pupu, joka tekee kaikkia mahdollisia asioita yhtäaikaa = Hyperaktiivinen. Siis semmoinen Ville Vallaton -tyyppi, taikka Vaahteramäen Eemeli.

ADD:sta puuttuu H eli tuo hyperaktiivisuus (minulla on juuri tämä). Sitä on vähän niinkuin "pää jäässä" koko ajan, ja jatkuvasti muutaman minuutin maailmasta jäljessä. Ei siis mitään häiriökäyttäytymistä tms, vaan esim koulun pulpetissa istuessaan ADD on niitä hiljaisia oppilaita, jotka tuntuvat välillä olevan omissa maailmoissaan - niinkuin ovatkin. Eli toimintakyvyssä on puutteita, mikä näkyy mm. alisuorittamisena.

Sekamuoto onkin sitten kombinaatio... välillä on hyperaktiivisuutta ja välillä ei ole.

ADHD:ssa on kysymys siis siitä, että fokus ei jaksa kiinnittyä siihen mihin pitäisi. ADHD-tyypillä se pomppii asiasta toiseeen, ADD:lla taas se fokus ei kiinnity oikein mihinkään. Etuaivolohko määrää fokuksen ja ADHD:lla tämä ajukopan osa siis käy liian matalilla kierroksilla. Lääkitys nostaa noita kierroksia, seurauksena ADHD:n rauhoittuminen ja ADD:n toimintakyvyn palautuminen.

ADHD:ta voi olla joskus vaikea eroittaa bipolaarista, koska molemmissa on vaihtelua hyvien ja huonojen hetkien välillä. Tosin ADHD:ssa ei mennä mitenkään manian puolelle, vaikka se henkilöstä itsestään voi tuntua siltä. Mutta tietenkään mikään ei estä, että ADHD:lla on myös bipolaari - tai joku muu härö, vaikkapa epilepsia tai skitsofrenia. On varmaan myös tilanteita, joissa on tehty joko virheellinen tai väärä diagnoosi, ja sen takia on lääkitystä rukattu hoidon aikana.

Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus


ISBN 978-951-26-5114-6
Sivuja 118
Hinta 36,70
ALV 0% 33,67 €

Noin 4 % väestöstä eli varovaisesti arvioiden vähintään 200 000 suomalaista ei kykene keskittymään tehtäviinsä samalla tavoin kuin muut. Heillä on AD/HD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder). Heidän aivotoimintansa on tarkkaavaisuutta säätelevillä alueilla matalampaa kuin muilla. Seurauksena on vaikeuksia asioiden muistamisessa, tunteiden säätelyssä, sosiaalisessa kanssakäymisessä, asioihin keskittymisessä, tehtävien organisoinnissa ja ennakoinnissa.

Ihmisiä, jotka elävät tai työskentelevät AD/HD:n lähipiirissä, on arviolta 1-2 miljoonaa. Useat törmäykset lähiympäristön kanssa ovat vältettävissä, jos tiedetään, mistä on kyse. Lisäksi oikeanlaisen hoidon saaminen vähentää olennaisesti ns. itselääkitystä, joka on useimmiten hallitsematonta päihteiden käyttöä pahaa oloa lievittämään.

AD/HD ei ole tyhmä tai laiska. Hän on yhtä älykäs kuin kuka tahansa muukin, kun löytää oikean tavan oppia ja toimia. Tämä kirja tarjoaa vihjeitä oppimisen tehostamiseksi ja sosiaalisten suhteiden törmäysten välttämiseksi. Kirjassa selvitetään, millainen AD/HD on elämänkumppanina, ystävänä, työtoverina ja esimiehenä.

Tekijät:
Lehtokoski Anne

http://newsletter.tammioppi.fi/kirjat/o ... 512651146/

Tässä on hyvä kirja ADHD:sta. Löytyy kirjastoistakin, eli jos asia kiinnostaa niin kannattaa lukaista läpi.

Käypähoito kirjoitti:ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)

Käypä hoito
9.1.2012
...


-Psyykkiset haittavaikutukset ovat mahdollisia ADHD-lääkityksen aikana (ks. sähköinen tausta-aineisto 67). Haittavaikutusten ilmenemistä tulee seurata, ja lääkitys tulee keskeyttää, jos käyttäytyminen muuttuu odottamattomalla tavalla hoidon aikana.

-Atomoksetiini saattaa lisätä itsetuhoisuuden ja aggressiivisuuden riskiä.
-Stimulantit saattavat lisätä psykoosin tai manian riskiä, joten niitä ei tule käyttää, jos potilaalla esiintyy psykoosin tai manian oireita.

-Myös potilailla, joilla ei ole aiemmin esiintynyt psykoosi- tai maniaoireita, voi ilmetä harvinaisena haittavaikutuksena esimerkiksi näkö- tai tuntohallusinaatioita mahdollisesti jopa tavallisilla lääkeannoksilla.
-Stimulantista johtuvat psyykkiset oireet häviävät todennäköisesti nopeasti, kun lääkkeen käyttö lopetetaan.

...

Tuommoisin löysin KVG:lla tuolta Käypähoidosta. Joo, jotain psykoosiinkin viittaavaa voi olla seurauksena lääkityksestä, eli tilannetta tarvii seurata tältäkin osin.

Mulla ittelläni ei (ainakaan vakavaa) riskiätähänkään suuntaan ole, kun tässä on nappeja rouskuteltu jo vuositolkulla ilman sen kummempia oireita. Oikeastaan ainoa sivuoire, jonka olen pongannut, on tuo lievä verenpaineen nousu. Tasaisesti on ollut verenpaineet ihan himpun koholla vuosien ajan, mutta vain sen verran että tiukinkin terveysammattilainen on vain todennut, että tilannetta pitää seurata.

Tuossakin ytimekkäämpi muoto tarkkaavuus, ei tarkkaavaisuus.

Terveyskirjasto kirjoitti:ADHD-lääkkeiden psyykkiset haittavaikutukset

Lisätietoa aiheesta
23.11.2011
Arja Voutilainen

-FDA:n (Food and Drug Administration, USA ) Division of Drug Risk Evaluation teki ADHD-lääkkeiden psyykkisistä haittavaikutuksista kliinisiin kokeisiin perustuvan katsauksen 1 (www 1), 2 (www 2).

-Valmistajilta pyydettiin tietoja lääkkeen kehitysprosessin aikaisissa kliinisissä tutkimuksissa ilmenneistä psykoosi- ja maniaoireista, itsemurha-ajatuksista ja -aikeista, aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymisestä sekä muista psyykkisistä oireista.
-Lisäksi valmistajilta ja FDA:n tiedostoista selvitettiin tiedot myynnissä olevien lääkkeiden ilmoitetuista haittavaikutuksista aikavälillä 1.1.2000–30.6.2005.

-RCT-tutkimuksissa (satunnaistettu, kontrolloitu kliininen koe) oli yhteensä 425 lumevuotta 3 990 potilaalla.

-Tutkituilla suun kautta otettavilla ADHD-lääkkeillä oli RCT-tutkimuksissa 770 (N = 4 846) ja avoimissa tutkimuksissa 8 001 (N = 13 712) potilasvuotta.

-Monet kliiniset kokeet olivat lyhytkestoisia ja osaan niistä otettiin potilaita, joiden tiedettiin hyötyvän lääkkeestä, mikä rajoittaa kliinisten tutkimusten merkitystä lääketurvallisuuden arvioinnissa.
-Otokset olivat pieniä, hoitojen kestot lyhyitä, haittatapahtumia oli vähän eikä ilmoitusten luotettavuudesta (pysyminen samanlaisena, haittatapahtumien luokittelu) kokeen kestäessä voitu varmistua.

-ADHD-lääkityksen aikana tutkimuksissa esiintyi enemmän psykoosi- ja maniatapauksia kuin lumehoidolla.

-Lumehoidon aikana ei ilmennyt psykoosi- tai maniaoireita.
-Aktiivisen, suun kautta otetun ADHD-lääkehoidon aikana todettiin RCT-tutkimuksissa 1.33 psykoosi- tai maniatapausta 100 potilasvuotta kohti (eri lääkkeillä 0–7.79).
-Pitkävaikutteisella metyylifenidaatilla, atomoksetiinilla, modafiniililla ja amfetamiini-dekstroamfetamiinilla esiintyi yhtä paljon psykoosi- tai maniaoireita, 0.2–0.3 %:lla potilaista, 0.3–0.7 sataa potilasvuotta kohti.

-Atomoksetiinihoidon aikana RCT-tutkimuksissa havaittiin 1.5 itsemurhakäyttäytymistapausta 100 potilasvuotta kohti ja avoimissa tutkimuksissa vastaavasti 0.9 tapausta 100 potilasvuotta kohti.

-Itsemurha-ajatusten esiintyminen ATX-hoidon yhteydessä oli Lääketehdas Oy Eli Lilly Ab:n mukaan merkitsevästi yleisempää (0.4 % potilaista, p < 0.01) lumeeseen verrattuna. Toteutuneita itsemurhia ei tutkimuksen aikana tapahtunut.
-Kaikista RCT-tutkimuksista muodostetussa yhdistetyssä aineistossa lumehoidon aikana ilmeni itsemurhakäyttäytymistä 0.9 tapausta 100 potilasvuotta kohti ja aggressiivisuutta 7.1 tapausta 100 potilasvuotta kohti.

-Modafiniilihoidon aikana havaittiin aggressioiden vähenemistä.

-Lääketehdas Oy Eli Lilly Ab:n oman analyysin mukaan aggressiivisuutta esiintyi kliinisissä kokeissa 1.6 %:lla ATX- (N = 1 308), 1.1 %:lla lume- (N = 806) ja 0.8 %:lla MPH-hoidon (N = 472) aikana.

-Haittailmoitusten analyysissä ei psyykkisille haittavaikutuksille löytynyt ennakoivia riskitekijöitä 2.

-FDA:n Pediatric Advisory Committeen katsauksen mukaan ADHD-lääkitys

-lisää hieman psykoosin tai manian riskiä (2–5/100 potilasvuotta) sekä voi vaikeuttaa aiempaa psykoosia tai maniaa
-voi aiheuttaa näkö-, tunto- ja kuulohallusinaatioita.

-Atomoksetiini lisää itsetuhoisuuden riskiä.

Kirjallisuutta
1. Psychiatric Adverse Events in Clinical Trials of Drugs for Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD). http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/ ... holder.pdf
2. Gelperin K. Review of Postmarketing Safety Data: http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/ ... seEvents.p

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=nix00930

Tuossa tutkittua tietoa ála Duodecim Terveyskirjasto. Näin maallikkona en noista luvuista osaa sanoa, että kuinka konkreettinen riski on olemassa, että ADHD-lääkitys aiheuttaisi psykiatrisia sairauksia. Semmoinen on, mutta toisaalta esim lottoamalla on "riski" voittaa miljuunia ittellensä.