Åikein arvattu. Papu kaija merkki Åbelixille.
Psykoanalyysin alku
Opettajansa ja tukijansa Josef Breuerin kanssa Freud valmisteli 1890-luvulla tutkielmaa Tutkielmia hysteriasta (1895), jossa kuvattiin Breuerin ja Freudin hoitamia naispotilaita. Psykoanalyysin katsotaan saaneen alkunsa tästä teoksesta. Kirjan varhaisin tapaus Breuerin potilas ”Anna O...” eli Bertha Pappenheim on peräisin 1880-luvun alusta, ja tapauksen perusteella Freud piti Breueria psykoanalyysin todellisena isänä.[17] Breuer hoiti Anna O:n ”vaikeaa hermostollista yskää” ja muita hysteerisiä oireita (halvausta, harhanäkyjä). Breuerin ”katharsis-menetelmä” tuntuu olleen laajalti Anna O:n ansiota. Itse aiheutetun hypnoosin vallassa Anna O... kertoi lääkärilleen tarinoita, ja kertominen helpotti hänen oireitaan väliaikaisesti. Hoitomenetelmää voi nimittää katarttiseksi, sillä potilas pystyi kohtaamaan voimakkaita tunteita ja muistoja, joita hän ei kyennyt valvetilassa käsittelemään. Sen jälkeen Breuer alkoi hypnotisoida potilastaan ja havaitsi, että tämä pystyi hypnoosissa palauttamaan oireensa tilanteeseen, jota he pitivät oireen alkusyynä. Tämä tuki oletusta, että hysteeriset oireet palautuvat elämäntapahtumiin eivätkä niinkään fyysisiin syihin. Breuerin mukaan Anna O:n oireet tulivat näin ”pois kerrotuiksi” tai ”pois puhutuiksi”.[18] Hoitosuhteeseen ilmaantui kuitenkin voimakas eroottinen tunteensiirto, joka pelästytti Breuerin lopettamaan hoidon.[19]