Ateismin virhe
Täällä, kun on nyt keskusteltu paljonkin tästä uskontoaiheesta, tuoden uskontoja ja uskomista negatiiviseen valoon ja jopa esitetty tämän olevan psykoottista, voisi olla sopivaa kirjoittaa ateismin ongelmakohdista.
Matemaatikot Alfred North Whitehead ja Bertrand Russel pyrkivät 1900-luvun alussa kehittämään kaikenkattavan matemaattisen järjestelmän, minkä Russel arveli voivan osoittaa jopa Jumalan olemassaolon. Taustalla tässä oli Russelin käsitykset siitä, että matematiikka olisi täydellinen, kaikenkattava kieli.
Yritys kuitenkin epäonnistui ja johti ns. Russellin paradoksiin. Syy epäonnistumiseen oli, että kielen tarkoitus ei ollutkaan kattaa kaikkea, eli olla yhtä todellisuuden kanssa, vaan kielen oli ainoastaan tarkoitus välittää tietoa todellisuudesta.
Näin ollen absoluuttiset, todellisuuden luonnetta koskevat väitteet, kuten "Jumalaa ei ole olemassa", perustuvat vain ja ainoastaan uskolle ja, kun väitteen "Jumalaa ei ole olemassa" alkuperäinen tarkoitus on kieltää usko, on tämä väittämä matemaattisesti mieletön ja kielen, sekä aistimaailman, mihin kieli perustuu, perusperiaatteiden vastainen ja törmää aina Russellin paradoksiin.
Maailman luonne ei ole apriori, vaan aposteriori, välillinen. Väite "Jumalaa ei ole olemassa" pohjaa matemaattisesti todistetusti kieltämiseen ja on luonteeltaan psykoottinen ja sen perusoletuksena on, että todellisuus pohjaa havaitsijan tulkintaan, tai on riippuvainen havaitsijasta itsestään, eli perusoletus on sama, mikä löytyy psykoottisten tilojen taustalta.
Matemaatikot Alfred North Whitehead ja Bertrand Russel pyrkivät 1900-luvun alussa kehittämään kaikenkattavan matemaattisen järjestelmän, minkä Russel arveli voivan osoittaa jopa Jumalan olemassaolon. Taustalla tässä oli Russelin käsitykset siitä, että matematiikka olisi täydellinen, kaikenkattava kieli.
Yritys kuitenkin epäonnistui ja johti ns. Russellin paradoksiin. Syy epäonnistumiseen oli, että kielen tarkoitus ei ollutkaan kattaa kaikkea, eli olla yhtä todellisuuden kanssa, vaan kielen oli ainoastaan tarkoitus välittää tietoa todellisuudesta.
Näin ollen absoluuttiset, todellisuuden luonnetta koskevat väitteet, kuten "Jumalaa ei ole olemassa", perustuvat vain ja ainoastaan uskolle ja, kun väitteen "Jumalaa ei ole olemassa" alkuperäinen tarkoitus on kieltää usko, on tämä väittämä matemaattisesti mieletön ja kielen, sekä aistimaailman, mihin kieli perustuu, perusperiaatteiden vastainen ja törmää aina Russellin paradoksiin.
Maailman luonne ei ole apriori, vaan aposteriori, välillinen. Väite "Jumalaa ei ole olemassa" pohjaa matemaattisesti todistetusti kieltämiseen ja on luonteeltaan psykoottinen ja sen perusoletuksena on, että todellisuus pohjaa havaitsijan tulkintaan, tai on riippuvainen havaitsijasta itsestään, eli perusoletus on sama, mikä löytyy psykoottisten tilojen taustalta.