Psykopatologia.munfoorumi.com

1980-luvun alussa KTM:n runko, johon Galli'n osat
(Campagnolo C-record -tasoa paitsi vaihteen osalta).

Lastenvaunut. Ne olivat kauniit ja hienot; lisäksi vielä käytännölliset. Suuripyöräisetkin; sellaiset pyörät, joiden rinnalla nykyiset pienet häpeävät avuttomuuttaan äitien ja isien punnertaessa vaunuineen nietosten ylitse. Ostokseni oli Emmaljungan kenties tyylikkäin malli 70-luvun lopulta. Tyylikkyydestään huolimatta eivät olleet kalliit, koska olivat vanhan malliston poistomyynnissä. Uusi vastaava malli oli samanlainen, pintamateriaali vain muuttui - hankalahoitoisemmaksi. Ja hinta tietysti oli huippua verrattuna minun tekemääni poistomyynnin löytöön. Ostin vaununi puolella hinnalla, tai jotakin sinne päin. Huippuedullisesti kuitenkin.

Niin hienosta hankinnasta oli kyse, että se varastettiin kerrostalon rappukäytävästä ennen kuin ehti päästä edes kunnolla käyttöön. Vaunujen ensimmäinen 'asukas' oli varkauden sattuessa juuri kotiutunut synnytyssairaalasta. Vaunut vain vietiin; luojan kiitos, vauva ei ollut sisällä. Varas oli nostanut vauvan petivaatteet siististi rappukäytävään, hän 'tarvitsi' tyhjät vaunut. Ne löytyivät aika pian läheisestä lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden osto- ja myyntiliikkeestä; poliisin toimesta ja sivullisten avustuksella.
Hyvä, että löytyivät, koska minun käytössäni vaunut palvelivat lopulta kolmea vauvaa, ja olivat lähes yhtäjaksoisessa käytössä suunnilleen kolme ja puoli vuotta. Vielä kovan kulutuksen jälkeenkin vaunut olivat niin moitteettomassa kunnossa, että ne annettiin eteenpäin jollekin uudelle tarvitsijalle.

Hyvästä kannattaa maksaa!

Obelix kirjoitti:Fiat 600 joskus 80-luvulla.

Meinaatko, että kärsimykset lisääntyivät kerralla?

Ajattelin ensiksi vastata, että Auto. Sitten muutin mieleni ja ajattelin tulevaisuutta. Haaveeni on ostaa pala maata. Vähän Hehtaarin ostajan tapaan. Soinen ja kallioinen pläntti jossain kaukana, missä honkien huminan kuulla saatat, mutta et kuitenkaan kaivoksien tai moton runtelemaksi tule.

Maailmanloppu tulee huomenna.

No sitten voisin mennä kuolemaan sinne.

Ostin isäukolta saamallani kolikolla resupussin Savonlinnan torilta.

Positiivisin:
Leatherman Micra, eli monitoimityökalun avaimenperämalli. Ollut käytössä varmaan pari vuosikymmentä. Kulkee kätevästi aina mukana avainnipussa, on pelastanut ja auttanut monen monta kertaa. Milloin on aukaistu paketteja, milloin olutpulloja, millon nypitty pinseteillä tikkuja pois nahasta, milloin avattu/kiristetty joku ruuvi ad hoc. Tuon vermeen saksia käytän kynsisaksina, aivan loistavat siihen puuhaan! Edelleen täysin käyttökelpoinen ja uuden veroinen, vaikka on nähnyt&kokenut muailmaa enemmän kuin tarpeeksi.

Opettavaisin:
Asunto-osakkeen osto ja myynti täysin totaalisesti über-väärin ajoitettuna 90-luvun laman aikaan. Auts, sanoo lompakko vieläkin asiaa muistelleessaan

Obelix kirjoitti:Mikä on resu pussi?

Se on semmoinen nahka pussi, jossa piippumiehillä on ollut tapana säilyttää piippu tupakkaa eli resuja eli presuja.

Olen sitä etsiskellyt, muta en löytänyt enää mistään. Lienee hukka vienyt.

Tietokone + nettiyhteys.