Psykopatologia.munfoorumi.com

Termi "terve aggressio" on noussut esiin muutamissa asiayhteyksissä. Asia lienee oman ketjunsa arvoinen.

Mitä on terve aggressio?

Aikaisemmin pohdin itse sitä näin:
"Aggressio ja aggressiivisuus mielletään yleisesti negatiivisiksi asioiksi. On kuitenkin mainittu toisessa yhteydessä "terve aggressio" eli tällöin aggressiivisuus on hyvä ja yksilön/yhteisön kannalta."

Rivollakypsyttäjä taas esitti jatkopohdinnan tuohon:
"Jep. Aggressiota voi käyttää myös kaikenlaiseen myönteiseen-rakentamiseen eikä pelkästään repimiseen."

Patopsyykkinen taas katsoi, että elokuvassa "Isäntä soittaa hanuria" Siirillä oli tiedostamaton halu saada miehensä ottamaan perheessään hekemonia ja tiedostamattaan käytti terveitä aggressioita tavoitteeseen päästäkseen.

Voisi ajatella, että kiusaamistakin vastaan voi puolustautua terveiden aggressioiden avulla. Tai narsistisesta puolisosta voi irtautua terveiden aggressioiden avulla. Tai omia, henkisiä rajojaan voi puolustaa terveiden aggressioiden avulla. Kontrollialan voimankäyttö voidaan kaiketi katsoa myös sekin tavallaan terveiden aggressioiden käytöksi.

Mutta milloin aggressio on tervettä ja milloin taas epätervettä, so tilanteeseen nähden selvästi liian voimakasta tms?

Patopsyykkinen taas katsoi, että elokuvassa "Isäntä soittaa hanuria" Siirillä oli
tiedostamaton halu saada miehensä ottamaan perheessään hekemonia ja
tiedostamattaan käytti terveitä aggressioita tavoitteeseen päästäkseen.

Isäntä käytti omia aggressioitaan.

Kahvi kirjoitti:Mutta milloin aggressio on tervettä ja milloin taas epätervettä, so tilanteeseen nähden selvästi liian voimakasta tms?

Suuttumuksen tunne voisi olla yksi esimerkki terveestä aggressiosta; harmistuminen voisi olla lievää suuttumusta. Ainakin depressioon taipuvaisilla ihmisillä on taipumus pelätä noita tunteita, koska ovat ties miten varhain lapsuudessaan oppineet, että 'maailma menee pirstaleiksi' tavalla tai toisella, jos suuttumus tulee tietoisuuteen ja näkyväksi.

Ja kuitenkin monenlaisen rakentavan ja muutosvoimaisen toiminnan takana on nimenomaan suuttumus, harmistuminen, tai turhautuminen; jonkinlainen kanavoitu ja kontrollissa oleva aggressio. Mielestäni aggressio on pääsääntöisesti tervettä ja normaalia; jopa satunnaiset ylilyönnit - kuten raivostumiset - ovat normaalin rajoissa. Mutta jos ja kun huomaa reagoineensa tilanteeseen nähden suhteettoman voimakkaasti, on toki hyvä hiljaa mielessään kysellä itseltään, että mikä niin pani tekemään, miksi aggressiivinen reaktio tuli liian voimakkaana tai liian herkästi.

Aggressiot tulevat ja menevät, ne eivät ole jatkuvia, eivätkä edes tiuhaan toistuvia olotiloja. Ja ennen kaikkea ne ovat aika hyvin omistajansa hallinnassa. Jos ärsytyskynnys on matala, suuttumuksen tunne tuntuu olevan jatkuvasti päällä (vähän kuin etsien kohdetta, johon voisi purkautua), olotila on vihamielinen, yms., on syytä miettiä, mikä on vialla ja mitä voitaisiin tehdä asian korjaamiseksi. Sellainen aggressiivisuuden ilmeneminen ei mielestäni ole normaalia eikä tervettä. Tilanteen korjaaminen (tai korjaamisen yrittäminen) olisi tärkeää ihan senkin vuoksi, että jatkuva aggressiivinen - vihamielinen, harmistunut, v*tuttava - olotila rassaa omaa elimistöä; se on aikamoinen kuormitustila.

Psykopatologia kirjoitti:Patopsyykkinen taas katsoi, että elokuvassa "Isäntä soittaa hanuria" Siirillä oli
tiedostamaton halu saada miehensä ottamaan perheessään hekemonia ja
tiedostamattaan käytti terveitä aggressioita tavoitteeseen päästäkseen.

Isäntä käytti omia aggressioitaan.

Kiitos korjauksesta.

Isäntä siis käytti terveitä aggressioita ottaakseen Siirin (ja itsensä?) tiedostamatta toivoman hekemoonin perheessään.

Muistan sellaisen termin kuin "assertiivisuus".
Se tarkoittaa jotakuinkin sitä, että on tarpeeksi jämpti - ei liian kynnysmatto mutta ei myöskään niin aggressiivinen, että tulee ronsu porsliinikaupassa -efekti.

Assertiivinen henkilö on siis sopivan kultaisen keskitien mukaisen aggressiivinen; pitää puoliaan tarvittaessaan mutta ei jyrää ketään liikaa. Terve aggressio lienee siis assertiivisen henkilön yksi ehkä olennaisin ominaisuus. Tilanneriippuvaisesti on joko hyvin myötäilevä, hieman "äkäpäinen" ja tarvittaessa myös ihan v*tun kiukkuinen. Olennaista terveessä aggressiossa siis lienee tilanneriippuvaisuus ja muutenkin kokonaisuuden huomioon ottaminen.

Hanuri-isännän ehtoisa ja assertiivinen vaimo Siiri asetti ukkonsa tuit-tuit-tuituttelut kuriin ja ojennukseen täräyttämällä tätä leikinomaisesti astiapyyhkeellä - hän siis käyttäytyi aggressiivisesti, mutta terveellä tavalla. Epäterve aggressio olisi voinut olla kaulimella kajauttaminen otsalohkoon, jolloin teko olisi ollut kokonaisuuden kannalta täysin kohtuuton ja tilanteeseen nähden räikeästi yliampuva. Toisinpäin taas lievempi aggressio (tiskipyyhkeellä huitaisematta jättäminen) ei olisi tuottanut toivottua käytöksen muuttumista isäntään.

Näinkö?

Kahvi kirjoitti:Hanuri-isännän ehtoisa ja assertiivinen vaimo Siiri asetti ukkonsa tuit-tuit-tuituttelut kuriin ja ojennukseen täräyttämällä tätä leikinomaisesti astiapyyhkeellä - hän siis käyttäytyi aggressiivisesti, mutta terveellä tavalla. Epäterve aggressio olisi voinut olla kaulimella kajauttaminen otsalohkoon, jolloin teko olisi ollut kokonaisuuden kannalta täysin kohtuuton ja tilanteeseen nähden räikeästi yliampuva. Toisinpäin taas lievempi aggressio (tiskipyyhkeellä huitaisematta jättäminen) ei olisi tuottanut toivottua käytöksen muuttumista isäntään.

Näinkö?

Minusta terveeseen aggressioon ei liity väkivaltaisuus, ei edes 'leikinomainen'. Aggressio ei ole yhtä kuin väkivalta, eikä aggressio ole yhtä kuin psyykkinen/fyysinen hyökkääminen tai muu kimppuun käyminen. Tosin väkivaltaisuus ei myöskään mielestäni tee aggressiota sairaaksi tai häiriintyneeksi; kyllä joskus voi mennä 'överiksi' niin, että henkilö huitaisee kiukuspäissään - psyykkisesti tai fyysisesti. Astiapyyhe on erittäin vaaraton ase silloin, kun suututtaa niin, ettei kertakaikkiaan pysty olemaan mottaamatta.

Hanuri-isännän ja hänen ehtoisan emäntänsä tapausta en tunne, joten tuli ihan yleisluonteisesti mieleen tuollaisia asioita.

Oikeastaan pitäisi aloittaa uusi ketju sanan aggressio määrittelyistä. Kuulunee Psykopatologian toimenkuvaa, joten jään viihtymään työpaikallani enkä tee aloitetta.

Mielenkiintoisen eriävät ovat netistä salamahaulla kuukkeloimani aggression määrittelyt.

Wikipedian mukaan aggressio käsitetään toiminnaksi.

Aggressio on yksi osa ihmisen käyttäytymistä, joka voi ilmetä muun muassa haastavana käytöksenä, vihamielisyytenä, hyökkäävyytenä, äärimmäisenä kilpailullisuutena, hyökkäysten aloittamisena tai tapana tai käytäntönä ryhtyä helposti hyökkäyksiin sekä eri muotoisena vihamielisenä tai tuhoavana käyttäytymisenä tai toimintana hyvin erilaisissa muodoissaan. Yhteiskunnallisesti ja kasvatuksessa aggressio mielletään negatiiviseksi käyttäytymiseksi, mitä se usein onkin, mutta olisi myös huomattava, että biologisesti aggressio on kyky nopeasti nostattaa testosteroni-hormonin pitoisuuksia ja tällä kyvyllä on ollut merkitystä lajin säilymisen kannaltalähde.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aggressio

Väestöliiton sivu määrittelee aggression tunteeksi.

Aggressio
Aggressio on yleisnimitys monille haastaville tunteille; esimerkiksi pettymykselle, pelolle ja surulle. Aggressio voi usein näkyä vihana ja suuttumuksena, mutta on tärkeää muistaa, ettei aggressio tarkoita kuitenkaan väkivaltaa. Tunteet ovat tunteita, eivät tekoja. Lisää aggressiosta.

Tunteiden, myös aggression tunteiden, hallintaa on mahdollista opetella. Haastaviakin tunteita on tärkeä opetella tunnistamaan ja käsittelemään. Niitä kannattaa myös purkaa, etteivät ne jää painamaan ja suurentamaan ongelmia. Lisää tunteiden hallinnasta.

Ihmisen tunnekehitystä voidaan kuvata aggression portaiden avulla. Aggression tunteiden avulla lapsi ja nuori rakentaa omaa identiteettiään, itsenäistyy vanhemmistaan ja oppii suojaamaan itseään. Siksi nämä portaat ovat tärkeä osa jokaisen kehitystä lapsesta aikuiseksi. Lisää aggression portaista.

http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/aggressio/

Tunnetta tuskin voi luokitella hyväksi tai pahaksi, koska se on vain tunne. Aggressiivinen toiminta sen sijaan harvoin koetaan hyväksi. Ainakaan hänen mielestään, joka joutuu toiminnan kohteeksi.

Väestöliitto on näköjään innostunut haastavuudesta
ja sekoilee, että pettymyskin on aggressiota.

Sana tulee roomalaisesta ad-gradior, 'astua eteen päin',
mikä sopii hyvin falangiin, joka voi hyökätä ja tuhota,
pitää asemansa tai suojata ym.

19:20
Gladiaattorissa on hyvä kuvaus:
http://www.youtube.com/watch?NR=1&featu ... DN6K_UnDJg (3:40)

Kanavoidun ja kontrollissa olevan aggression synnyttämä toiminta voi olla oikein hyvää ja hyödyllistä; monenlainen 'barrikadeille nouseminen' sun muu yhteiskunnallinen ym. aktiivisuus on hyvä esimerkki aggressiosta rakentavassa käytössä. Pettyminen ja turhautuminen synnyttää tervettä suuttumusta, joka panee ihmisen aktiivisesti pyrkimään kohti muutosta parempaan suuntaan. Hyvä niin.

Viha on hyvä - ja terve - energialähde monenlaisissa muutosprosesseissa; vaikkapa pyrittäessä alisteisista ja tuhoisista ihmissuhteista ulos. Viha/suuttumus voi auttaa ihmistä aktivoitumaan niin, että hän lopettaa 'tulessa makaamisen'. Vastarinta voi hyvin olla väkivallatonta, mutta syntyykö vastarintaa ja 'hanttiin panemista' ilman aggressiivisia tunteita?

Luulen, että ihmiset olisivat mieleltään terveempiä (ja vähemmän väkivaltaisia!), jos aggressiota ei nähtäisi pelkästään pahana ja ei-toivottuna ilmiönä, jota pitäisi torjua.

Termi "terve aggressio"
__________

Mielestäni
"terve aggressio" (tai)
terve aggressio.

Psykopatologia kirjoitti:Termi "terve aggressio"
__________

Mielestäni
"terve aggressio" (tai)
terve aggressio.

Jean Sibelius - Metsämiehen laulu
http://www.youtube.com/watch?v=1IFkPcsRbKs

1. Terve, metsä, terve, vuori,
terve, metsän ruhtinas!
Täs on poikas uljas, nuori;
esiin käy hän, voimaa täys,
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön
ja maailma Unholaan jääköön.

2. Viheriällä laattialla,
mis ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen
ja kaiku ympäri kiirii.

Kenen ääni kiirii siellä?
Metsän immen lempeän;
liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee
ja kultakiharat liehuu.

3. Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo:
myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen
ja kuusi ryskyen kaatuu.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön
ja maailma Unholaan jääköön.

Kaunis kuvaus aggressiosta, joka ei vahingoita ketään. Karhu tuskin vaurioituu, vaikka joku innostuisikin 'lyömään painia' sen kanssa...

Mirri kirjoitti:Minusta terveeseen aggressioon ei liity väkivaltaisuus, ei edes 'leikinomainen'. Aggressio ei ole yhtä kuin väkivalta, eikä aggressio ole yhtä kuin psyykkinen/fyysinen hyökkääminen tai muu kimppuun käyminen. Tosin väkivaltaisuus ei myöskään mielestäni tee aggressiota sairaaksi tai häiriintyneeksi; kyllä joskus voi mennä 'överiksi' niin, että henkilö huitaisee kiukuspäissään - psyykkisesti tai fyysisesti. Astiapyyhe on erittäin vaaraton ase silloin, kun suututtaa niin, ettei kertakaikkiaan pysty olemaan mottaamatta.

Varmaan riippuu tilanteesta, milloin terveeseen aggressioon kuuluu fyysinen väkivaltaisuus ja milloin ei. Esim suusanallisen hyökkäyksen voi torjua sanomalla tarpeeksi terävästi "lopeta". Tuo käsky on siis aggressiivinen luonteeltaan, mutta kuitenkin terve sellainen; riittävän aggressiivinen hyökkäyksen lopettamiseen mutta kuitenkaan ei yhtään likaa.

Tervettä aggressiota voi joutua (tai pitää) käyttämään mahdollisessa itsepuolustustilanteessa. Joku rosmo on hyökkäämässä puukon kanssa kimppuun ja et pääse pakoon - jos et puolustaudu niin kuolet. Kuka potkaisee nivusiin, kuka tällää luu-5:lla tajun rosmolta kankaalle tms. Puukkohyökkäys on vaan kertakaikkiaan saatava loppumaan ja ainoa tapa on käyttää siihen riittävää fyysistä väkivaltaa. Ei liian vähäistä, eikä liian voimakasta. LIian vähäinen = henki lähtee itseltä, liian voimakas = henki lähtee rosmolta.

Rikoslaissa em tunnetaan hätävarjeluna, jossa väkivaltaa ei siis saa yhtään käyttää liikaa - mutta kuitenkin sallitaan käyttää väkivaltaa niin paljon, että hyökkäys saadaan torjuttua. Noinkin voinee terveen aggression määritellä.