Psykopatologia.munfoorumi.com

Mistä masokismi johtuu psykoanalyyttisen käsityksen mukaan?
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat ns. masokisteja, esim. pitävät siitä, että he joutuvat alistetuksi, nöyryytetyksi tai satutetuksi jollain tavalla? Vai onko kyse vain ihmisistä, jotka ovat niin traumatisoituneita, heillä on niin huono itsetunto, tai puuttuva itsesuojeluvaisto jo valmiiksi, etteivät he vain kykene nousemaan kiusaajaansa/alistajaansa vastaan? Miksi monet niistä jotka elävät väkivaltaisessa parisuhteessa, eivät ota avioeroa pelastaakseen itsensä?

Katsoin järkyttävän saksalaisen elokuvan Martha http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/martha-k13, jossa kolmikymppinen nainen päätyy naimisiin totaalisen sadistisen miehen kanssa. Ihmettelin vain, miksei hän heti paennut miehen luota, kun tämän julmuus ensimmäisen kerran ilmeni. Sen sijaan Martha alkoi vähitellen alistumaan kaikkeen, ja jopa kärsi yksinäisyydestä ja eroahdistuksesta, kun tuo hirvittävä mies oli matkoilla. Miksi jotkut alistuvat tuollaiseen?


Jos Riidankylväjä kirjoittaa tähän jotain omantasoistaan trollailua, olen kuin en näkisi hänen kirjoitustaan. Ehdotan muiden tekevän samoin.

Pakkohan tänne on lisätä kommentti, kun oikein masokistisesti kehoitetaan.

Masokisti on ihminen, joka haluaa itselleen kärsimystä. Kaikkihan me saamme itsellemme kärsimystä, mutta masokistista tämä kärsimys on mukavaa, eli ei itse asiassa lainkaan kärsimystä. Kuitenkaan tässä ei masokistille ole minkäänlaista ristiriitaa: hän vain kaikessa epärauhassaan etsii sitä kärsimystä, jota ei edes koe. Kovin vaikeaa on ihmisen nähdä että on omituinen, vaikka joka päivä peiliin katsookin ja itsensä näkee siinä.

Johdonmukaisesti ajatellen esimerkiksi masokisti kristitty ei lainkaan tahdo taivaaseen, koska siellä on niin autuasta. Ei viihtyisi taivaassa masokisti, ei. Siksi kristityt masokistit varmasti miettivät he koko elämän ajan ilkeitä ajatuksia kanssaeläjistänsä ja ovat ilkeitä ja syöksevät epätoivoon ja muita kiusaukseen esimerkiksi lappuja jakamalla, jotta helvetin ikuisiin liekkeihin pääsisivät onnellisesti kärventymään. Luultavasti sinäkin tiedät muutaman tälläisen kristityn - tai olet vähintään nähnyt. Ateistimasokistit pitävät kylmistä suihkuista, ja siksi ottavat aamulla kuuman suihkun.

http://hikipedia.info/wiki/Masokisti

1) m a s o k i s m i, seksuaalisuuden osavietti, ruumiilliseen tuskaan liittyvä mielihyvä, joka voi olla läsnä kaikissa psyko-seksuaalisen kehityksen vaiheissa ja on painottuneena seksuaalisessa masokismissa. Masokismi on erityinen siksi, että se näyttää toimivan m i e l i h y v ä periaatetta vastaan.

2) m a s o k i s m i, seksuaalinen masokismi, psykoanalyysin mukaan perversio, jossa keskeistä on masokistisen seksuaalisuuden osavietin painottuneisuus ja täten ruumiilliseen tuskaan liittyvä mielihyvä. Masokismi esiintyy usein seksuaalisen sadismin kanssa ja usein puhutaan sadomasokismista. (--)

3) m a s o k i s m i, masokistinen karaktääri, karakträärin painotus, jossa henkilö tuo kernaasti esiin todellista tai kuvietltua nöyryyttämistä, jonka kohteeksi hän näyttää usein joutuvan. (--)

Lähde: Kliinisen psykologian ensyklopedia, Pertti Luukkonen, 2008.

Nämä eivät kyllä selitä Kuuttaren katsoman elokuvan naisen käyttäytymistä. Siinä lienee kysymyksessä jokin muu kuin masokismi?

Osaatko sanoa Psykopatologia, mistä masokismi johtuu? Miten ihmisestä tulee sellainen?

Kuutar kirjoitti:Mistä masokismi johtuu psykoanalyyttisen käsityksen mukaan?
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat ns. masokisteja, esim. pitävät siitä, että he joutuvat alistetuksi, nöyryytetyksi tai satutetuksi jollain tavalla? Vai onko kyse vain ihmisistä, jotka ovat niin traumatisoituneita, heillä on niin huono itsetunto, tai puuttuva itsesuojeluvaisto jo valmiiksi, etteivät he vain kykene nousemaan kiusaajaansa/alistajaansa vastaan? Miksi monet niistä jotka elävät väkivaltaisessa parisuhteessa, eivät ota avioeroa pelastaakseen itsensä?

Väkivaltainen parisuhde on kuvio, joka syntyy pikkuhiljaa ja vaivihkaa niin, että kun uhrin pitäisi ymmärtää pelastaa itsensä, hänen itsetuntonsa on jo niin tuusannuuskana, ettei hänestä ole lähtemään - ei ilman tehokasta ulkopuolista tukea. Niinpä masokistiksi leimaaminen voi olla vihoviimeinen temppu sellaisessa suhteessa elävälle ihmiselle, vähän kuin viimeinen naula arkkuun. Masokisti mikä masokisti; saa nautintoa omista kärsimyksistään, minkäs sille mahtaa...

Väkivaltaisessa parisuhteessa elävä henkilö ei tule autetuksi millään lailla, jos syitä hänen elämänsä kuvioihin aletaan etsiskellä masokismista. Ja nimenomaan riittävän tehokasta ja pitkäaikaista ulkopuolista apua tarvittaisiin, jotta ihmisen elämässä oleva tuhoisa väkivaltakierre saataisiin katkeamaan.
Sitä paitsi avioero ei ole asia, joka tuosta noin vain otetaan pelastukseksi, eikä etenkään, jos parisuhteessa on lapsia. Varsinkin miesten kohdalla lapset ovat yksi syy, joka voi tehokkaasti pidellä suhteessa väkivallan uhriudesta huolimatta; he kun (ihan realistisesti) pelkäävät menettävänsä lapsensa parisuhteen päättymisen myötä.

Väkivaltainen parisuhde on narsistinen suhde, ja uhri voidaan auttaa siitä ulos. Pitäisi vain ymmärtää, että pitkäaikaista ja hellittämätöntä apua tarvitaan ihan oikeasti. Liian usein asia ajatellaan niin, että itsepä on osansa valinnut ja miksei älyä lähteä tiehensä. Jos parisuhdeväkivallan uhri miellettäisiin oikeasti uhriksi (toimintakyvyttömäksi ja lamaantuneeksi vahingoittuneena) voisi olla helpompi nähdä ulkopuolisen avun tarve. Ei ole tapana seistä vahingoittuneen ihmisen vieressä hämmästelemässä miksei hän lähde tiehensä, vaan antaa itsensä vahingoittua aina vain pahemmin...
Jos aletaan ajatella, että parisuhdeväkivallan kohde nautiskelee kärsimyksestään ja nujerrettuna olemisestaan, ei taida löytyä minkäänlaista motiivia hänen auttamisekseen tuhoisasta suhteesta ulos; eihän olotilastaan nauttiva ihminen ole uhri.

Olen lukenut joskus jostakin psykologian tai psykiatrian kirjasta, että vaikeasta masokismista on miltei mahdoton parantua.

Wkipedia kirjoitti:Nykyisin on useita selityksiä sille, miksi jotkut kokevat sadomasokismin nautinnolliseksi, ja vastaus riippuu paljolti yksilöstä. Toisille alistuvan roolin ottaminen voi merkitä terapeuttista pakoa stressistä, vastuusta tai syyllisyydestä. Toisille alistuminen voi tarkoittaa turvallisuutta. Sadisti sen sijaan saattaa nauttia vallasta tai masokistin tyydyttämisestä. On kuitenkin huonosti tiedossa, mikä pohjimmiltaan yhdistää nämä tunnetilat ja seksuaalisen nautinnon.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadomasokismi

Näin asian selittää Wikipedia. Tuo S/M -maailma on minulle outo, mutta äkkipäätä voisi olettaa, että yksi syy elämiseen sadistisen puolison uhrina voisi ehkä löytyä myös tuosta. Löytyy varmasti muitakin syitä, mutta nythän lähestymme aihetta masokismin näkökulmasta.

Tuo Wikiartikkeli kertoo myös herrojen Freud et al. näkemyksen asiaan.

Olettaisin, että mistä tahansa vaikeasta pers.häiriöstä tms on miltei mahdoton parantua - tämä koskenee myös vaikeata masokismia.

Rakkaus on pitkämielinen
Rakkaus on lempeä
Rakkaus ei kadehdi
Rakkaus ei kerskaa
Rakkaus ei pöyhkeile
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
Rakkaus ei etsi omaansa
Rakkaus ei katkeroidu
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
Rakkaus ei iloitse vääryydestä
Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Agape_%28kristinusko%29

Onko tämä hapatus syynä pitkiin kärsimysnäytelmiin?

Ei ole syynä; korkeintaan toimii hyvänä tekosyynä, jonka alle uhriuden todelliset syyt peittyvät.
Ihmisen sisällä on jotakin, joka saa hänet pysymään paikallaan ja tekee toimintakyvyttömäksi; epävarmaksi, turvattomaksi, pelkääväksi niin, ettei hän omin avuin pääse tilanteestaan irti.

Menneinä vuosikymmeninä asiat ovat olleet siinä mielessä toisin, että silloin yhteisö on tukenut aloillaan pysymistä, ei lähtemistä. Eikä edes pelkästään tukenut, vaan tehnyt kaikkensa saadakseen uhrit pysymään alisteisessa asemassaan, koska paikallaan pysyminen on ollut yhteisön elinehto. Ehkä niinä aikoina tuo Rakkauden ylistys on palvellut yhteisön tarkoitusperiä hyvin.

Illusia kirjoitti:Onko tämä hapatus syynä pitkiin kärsimysnäytelmiin?

Minusta vain silloin, jos vain parisuhteen toinen osapuoli noudattaa tuota - ja varsinkin, jos se toinen taas tekee täsmälleen päinvastoin. Mutta jos tuota noudattaisivat molemmat osapuolet, niin kärsimysnäytelmiltä kait vältyttäisiin.

Minä luulin, että msokisti on semmoinen joka haluaa piiskaa.

Sosiaalisessa masokismissa sadistinen aggressiivisuus on kääntynyt itseen.
Tällöin masokistinen käyttää toista (ikään kuin) yliminänään.

Psykopatologia kirjoitti:Sosiaalisessa masokismissa sadistinen aggressiivisuus on kääntynyt itseen.
Tällöin masokistinen käyttää toista (ikään kuin) yliminänään.

Ikäänkuin halutaan olla sadistisen aggressiivisia, mutta absurdisti annetaan se toiminta toiselle ja kohdistaen se itseensä.

Onko sosiaalinen/moraalinen masokismi samaa kuin uhri-marttyyrin asemassa oleminen?

Viittaan tässä ns "uhrihierarkiaan" jossa on siis niin, että mitä suurempi uhri olet, niin sen korkeammalla olet hierarkiassa - ja siis sen myötä myös sen parempi ihmisenä.

Marttyyriasemaan tietty liittyy myös epäterve vallankäyttö, jota käytetään syyllistämisen kautta: "minä aina joudun, sinä et koskaan"

Taas saatavissa!

http://books.google.fi/books?id=T0TOjwE ... CDEQ6AEwAA

Kuutar kirjoitti:Mistä masokismi johtuu psykoanalyyttisen käsityksen mukaan?
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat ns. masokisteja, esim. pitävät siitä,
että he joutuvat alistetuksi, nöyryytetyksi tai satutetuksi jollain tavalla? Vai onko
kyse vain ihmisistä, jotka ovat niin traumatisoituneita, heillä on niin huono itsetunto,
tai puuttuva itsesuojeluvaisto jo valmiiksi, etteivät he vain kykene nousemaan
kiusaajaansa/alistajaansa vastaan? Miksi monet niistä jotka elävät väkivaltaisessa
parisuhteessa, eivät ota avioeroa pelastaakseen itsensä?

Katsoin järkyttävän saksalaisen elokuvan Martha http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/martha-k13,
jossa kolmikymppinen nainen päätyy naimisiin totaalisen sadistisen miehen kanssa. Ihmettelin vain,
miksei hän heti paennut miehen luota, kun tämän julmuus ensimmäisen kerran ilmeni. Sen sijaan
Martha alkoi vähitellen alistumaan kaikkeen, ja jopa kärsi yksinäisyydestä ja eroahdistuksesta,
kun tuo hirvittävä mies oli matkoilla. Miksi jotkut alistuvat tuollaiseen?

Jos Riidankylväjä kirjoittaa tähän jotain omantasoistaan trollailua, olen kuin en näkisi hänen kirjoitustaan.
Ehdotan muiden tekevän samoin.

En ole nähnyt ko. elokuvaa mutta olen kuullut siitä asiaatuntevaa selostusta myöhemmin.

Minusta naisen kohdalla ei ollut kyse masokistisesta seksuaalisesta suhteesta vaan vaikeasta
("masokistisesta") riippuvuudesta narsistis-sadistiseen mieheen.

Millaiset vanhemmat sadisti-narsisti miehellä on olleet? Onko siitä tutkimuksia?

Psykopatologia kirjoitti:
Minusta naisen kohdalla ei ollut kyse masokistisesta seksuaalisesta suhteesta vaan vaikeasta
("masokistisesta") riippuvuudesta narsistis-sadistiseen mieheen.

Minua itseäni kiinnostaa enemmän se, että miksi ao nainen ei ottanut hatkoja kun huomasi olevansa in-deep-deep-shit. Mitä samaa itse myös ihmettelet aloitusviestissäsi.

Maailmassa kun on kaikennäköisiä ku5ipäitä ja mikään pakko ei ole sellaisen kanssa elämäänsä jakaa. Näin useasti kuitenkin käy, niin miehille kuin naisille. Mirri tätä kysymystä jo koittikin avata, lähinnä siis kuinka sellaisesta on vaikea lähteä ym. Tiedän itsekin, että sellaisessa tilanteessa on vaikea nähdä metsää puilta ja älytä nostaa kytkintä.

Järkevää olisi pistää järjestään ku5ipäät heti luiskaan, mutta näin eivät kaikki tee. Uhri on tietty luonnollisesti aina uhri, mutta mitä psyykeen kehityksessä on tapahtunut, että yhtäkkiä löytää itsensä uhriasemasta? Varsinkin jos/kun se tapahtuu kerta toisensa jälkeen?

IMDB kirjoitti:A single woman in her early thirties, Martha (Margit Carstensen) is on vacation with her father in Europe when he has a heart attack and falls down dead. She reacts rather indifferently and returns home to her highly-strung mother and begins to new era of her life taking care of a completely ungrateful and insulting mother (declining an offer of marriage from her boss). After a barrage of verbal abuse and offensive remarks from her mother who see's her as an 'ugly old spinster' she accepts a proposal of marriage from an equally insulting and disrespectful man, Helmuth

http://www.imdb.com/title/tt0070374/plotsummary
'
Tuossa IMBD:stä copypastattu juoniselostus siltä osin, kuin mitä siinä kerrotaan tapahtumista ennen traagista parisuhdetta. Marthan äiti tuntuu hänkin olevan varsinainen ku5ipää: epäkiitollinen ja loukkaava, henkisesti erityisen väkivaltainen. Äiti näkee tyttärensä "vanhana rumana vanhapiikana". Eh, ei ihan taida tämä tapaus päästä kilpailemaan Vuoden Äiti tittelelistä...

Martha taitaa päästä äitinsä ikeen alta menemällä naimisiin Helmuthin kanssa.. Helmuthin avulla hän pystyi repäisemään itsensä pois äitinsä otteesta - mutta joutui kuitenkin ojasta allikkoon.

Ehkä on niin, että jos äitinsä (tai isänsä) olisi ollut erilainen, niin Marthan elämä olisi ollut jotain muuta kuin traaginen elämä sadisti-narsistin urhina?

Meillä ihmisillä on universaali tarve tulla hyväksytyksi. Jos tätä hyväksyntää ei ole saanut lapsena, niin etsimme sitä loppuelämämme ajan. (Pahoittelen mutkien oikomistani).

Marthalta kuoli isä. Häntä ei ollut enää olemassa hyväksyntäänsä antamassa. Marthan äiti taas... niin no, hän hyvin selkeästi osoitti täysin päinvastaista: totaalista hyväksymättömyyttä.

Jostain Marthankin piti se hänellekin tuiki tarpeellinen hyväksyntä saada. Siltä kus1pää mieheltä hän sen sai, ja sen hintana oli kidutuksen ja rääkkäyksen sietäminen.

Olenkohan nyt ollenkaan oikeilla jäljillä...?