Mielenterveyspalstalla korostat synnytyksen, joka on normaali naisen elämään kuuluva ilmiö, sairaudenomaisia piirteitä ja mahdollisia joskin harvinaisia katastrofeja. Tapasi esittää asiat ja tarinasi juoni edustavat nykyajan urbaaneja pelottelutarinoita. Mietin vaan, miten mahtaa joku lasta odottava tai lapsen tekemistä harkitseva suhtautua niihin, jos sellainen henkilö sattuisi palstaa lukemaan. Voisi olla hyvin traumaattista lukea niitä siinä tilassa.
Hilppa kirjoitti niin tärkeitä asioita, että jatkan vielä hänen viestinsä pohtimista.
Tuossa sitaatissa olevat asiat ajattelen oikeastaan aivan päinvastoin. Minusta juuri mielenterveysaiheisen vertaistukifoorumin pitäisi olla paikka, jossa voidaan kirjoittaa myös synnyttämisen aiheuttamista traumoista. Ettei niiden, joilla niitä on, tarvitsisi tällaisellakin foorumilla ajatella, ettei ole lupa puhua eikä kertoa, koska heidän kokemuksensa ovat epänormaaleja, tavallisuudesta poikkeavia, ja niiden kertominen pelottaa toisia. Mistä synnyttämisen vuoksi psyykkisesti traumatisoituneet ihmiset saisivat tukea, elleivät mielenterveysaiheisella foorumillakaan saa kertoa kokemuksistaan? Eivätkö vaikenemiskehotuksetkin voi olla aika vahingollisia; viesti, jonka mukaan synnytystraumoista kärsivien ihmisten kokemukset ovat 'sopimattomia' mt-foorumille?
Vauvaa odottavalle tai suunnittelevalle lukijalle tehdään selväksi, että jos synnytys ei menisikään ihan nappiin, vaan syystä tai toisesta aiheuttaisikin jälkikäteen psyykkistä oireilua ja mielenterveyden järkkymistä, niin ei pidä ainakaan tulla tänne pelottelemaan ihmisiä ja kertomaan mitään 'kauhutarinaa'...
Eikä varmaan olisi sopivaa sekään, että mielenterveysfoorumilla ihmiset kirjoittelisivat 'itseään ulos' vuosien ja vuosikymmenten takaisista traumatisoineista synnytyskokemuksistaan; sehän olisi pelottelua, joten pysykööt hiljaa.
