Psykopatologia.munfoorumi.com

Pätisiköhän tuo myös aikuisiin?

http://www.iltalehti.fi/perhe/2012081115935517_pr.shtml

Kiusaamiseen täytyy puuttua heti, ettei lapsi ehdi omaksua kiusatun identiteettiä.

Riidankylväjä kirjoitti:Pätisiköhän tuo myös aikuisiin?

http://www.iltalehti.fi/perhe/2012081115935517_pr.shtml

Kiusaamiseen täytyy puuttua heti, ettei lapsi ehdi omaksua kiusatun identiteettiä.

Itsekin aikanaan koulukiusattuna olen aika varma, että kyllä pätee.

Minä taas kasvuvuosien kiusattuna mietin, että mahtaako 'kiusatun identiteetin' omaksuminen mennä aikuisilla saman kaavan mukaan kuin lapsilla. En usko aikuisuudessa olevan mahdollista omaksua mitään 'kiusatun identiteettiä' - se on omaksuttu kasvuvuosina.

Aikuisuudessa ilmenevä kiusaaminen ei synnytä eikä aiheuta kohteessaan 'kiusatun identiteettiä'.

Ok. Minä en ymmärrä tuota "kiusatun identiteettiä."

Mitä ihmettä se tarkoittaa?

Se on varmaankin kiusaamiselle alistumista. Ei osaa/uskalla pitää puoliaan, kun joka puolelta tulee.

Katselin päivänä muutamana poikien jalkapallopeliä koulun välitunnilla. Siellä oli yksi poika, jota jokainen kävi nyhjäisemässä täysin vastoin pelin sääntöjä. Poika yritti pelata ja seurata palloa, mutta kaiken aikaa piti pälyillä mistä seuraava isku tulee. Yksi juoksi takaapäin täysillä kyynärpäät tanassa selkään eikä poika voinut kuin yrittää väistellä, muuten olisi saanut kaikki kimppuunsa.

Hänellä oli kiusatun identiteetti. Joku toinen olisi olisi täräyttänyt kiusaajaa nenään tai nostanut muuten metelin.

Riidankylväjä kirjoitti:Hänellä oli kiusatun identiteetti. Joku toinen olisi olisi täräyttänyt kiusaajaa nenään tai nostanut muuten metelin.

Varmaan juu jotain tuontapaista. Siis että ajatellaan, että minua kuitenkin kiusataan ja (lähes) kaikki, mitä muut minulle tekevät, on kuitenkin kiusaamista. Sitä ikäänkuin jotenkin oudosti "alistuu kohtaloonsa" ja ennustus toteuttaa itsensä.

Asennehommia siis. Asenteen korjaaminen on taas sitten huomattavasti paljon helpommin sanottu kuin tehty. Ja itse kiusaamisessa kiusaajat ovat syypäitä ja syyllistyvät kiusaamiseen (se ei siis ole uhrin vika) - mutta itse voi aina valita, että kenen kanssa hengailee ja kuinka suhtautuu muiden käytökseen.

Luulenpa omaavani kiusatun identiteetin.

Olen jatkuvasti puolustuskannalla. Yms. Näen vihjeitä kiusaamisesta, siellä missä sitä ei ihan tahallisesti ainakaan ole.

Joku ehkä vahingossa tai huolimattomasti sanoo jotain, ja koen että olen kiusattu.


Tämä on hyvin rankkaa itselle ja ehkä muillekin.

Ollaan varmaan jo hyvin pitkällä silloin, kun ihan itse ymmärtää mahdollisesti omaavansa kiusatun identiteetin. Kun ylipäätään on niin, että jonkun asian tajuaminen on ratkaiseva ensiaskel asioiden muuttamiselle.