Psykopatologia.munfoorumi.com

Psykologia 3/2008: 168 - 180 http://vesatalvitie.fi/wordpress/wp-con ... selitt.pdf

Vesa T a l v i t i e

Kognitiivinen neurotiede, psykologinen selittäminen ja psykoterapia

Kysymykset psykologisen selittämisen ominaislaadusta
ja psykologian mahdollisesta autonomiasta
suhteessa muihin tieteenaloihin ovat psykologialle
jatkuvasti keskeisiä. Viimeisen vuosikymmenen aikana
ne ovat muodostuneet suorastaan polttaviksi, kun
aivotutkimuksen ja neuropsykiatrian kehitys on
kyseenalaistanut psykologiatieteen aseman niin tieteen
(ks. Schouten & Looren de Jong 2007) kuin populaarin
tiedekirjoittelunkin saralla – ”Aivokuvat juoruavat
jo kuin paparazzit”, otsikoi Tiede (Heikkinen 2007).
Tuleeko siis lääkehoito ja neurokirurgia tekemään
keskusteluun perustuvan terapian tarpeettomaksi,
lyövätkö aivotutkijoiden selitykset psyykkisten
sairauksien syistä psykologiset selitykset laudalta, ja
korvaavatko aivojen kuvantamislaitteet psykologiset
testit? Näiden konkreettisten kysymysten takana on
joukko teoreettisia kysymyksiä, joita on viime
vuosikymmeninä pohdittu taholla, joka on käytännön
asiakastyötä tekeville psykologeille pääsääntöisesti
vieras. Tämä taho on kognitiotieteen ja kognitiivisen
neurotieteen puitteissa harjoitettu mielen filosofia,
ja sen keskeisiä nimiä ovat muun muassa Robert
Cummins, Jerry Fodor, Daniel Dennett, Paul ja
Patricia Churchland, Jaegwon Kim, Carl Craver ja
William Bechtel. Näille filosofeille on kliinikon
todellisuus yhtä lailla vieras: psykologisen
selittämisen ominaislaatua ei kognitiotieteen
puitteissa koskaan tarkastella esimerkiksi
psykoterapian tapausesimerkkien pohjalta.
(- -)

Psykopatologia kirjoitti:Tuleeko siis lääkehoito ja neurokirurgia tekemään
keskusteluun perustuvan terapian tarpeettomaksi,
lyövätkö aivotutkijoiden selitykset psyykkisten
sairauksien syistä psykologiset selitykset laudalta, ja
korvaavatko aivojen kuvantamislaitteet psykologiset
testit?

Tuohon suuntaa tulee kehitys menemään. Sillä erotuksella, että psyykkisesti ongelmaisten päänuppiin ajetaan vain uusi päivitys ja ongelmat ovat tiessään. Tietysti, jos on hardisvika, se korjataan ensin neurokirurgialla.

Samoin myös esimerkiksi ooppera ja baletti kuihtuvat.

Ajeaan vaan ohjelma pää kalloon.

Taidat olla hako teillä. Nuo eivät ole analogisia juttuja.

Tosin pop musiikkia ajetaan jo nyt suoraan kaaliin joko erilaisilla korva lappu virityksillä tai tekemällä autosta suuri kaiku koppa, jonka sisällä istutaan. Sitten volyymit kaakkoon, että lähitaloista varisevat rappaukset.

Olen havainnut, että on ihmisiä, jotka hoksaavat missä mennään ilman psykologian opintoja. Mistä on kysymys? Empatiasta?

Esimerkiksi psykoanalyyttiset selitykset ovat puhdasta keittiöpsykologiaa, tosin edistyneempää sellaista.

Missä määrin psykoanalyyttisessä psykoterapiassa oleva potilas joutuu tekemisiin psykoanalyyttisten selitysten kanssa?

Koko ajan puhekielellä.

Tarkoitan ehkä eniten kysymyksessäni tulkinnan osuutta.

Hieman vaikea sanoa, koska tulkinnat eivät ole ex cathedra,
ja parhaimmillaan niitä ei oikein erotakaan muusta keskustelusta.
Siis "aaltoillen".

Psykopatologia kirjoitti:Samoin myös esimerkiksi ooppera ja baletti kuihtuvat.

Ajeaan vaan ohjelma pää kalloon.

Tämä on yksi niistä syistä, minkä vuoksi olen kirjoittanut, että giljotiinilla olisi paljon käyttöä oppilaitosten siivoamisessa. Niin sanotut akateemiset bimbot rulettavat. Aivokuvauksen suurin ongelma on, että se luo normin ihmisen pään sisällöstä. Lopulta laji painuu takaisin kivikaudelle ja kuolee sukupuuttoon. Tämän kaltaisissa tilanteissa koen itseni jokseenkin fasistiksi, koska haluan hävittää kaikenlaisen yksilöllisyyttä koskevan pakkonormittamisen, mihin kuuluu fasismin, kapitalismin ja kommunismin ohella mm. tämä bimboinsinörismi, minkä huippu on tämä aivojen ulkoinen ohjaus. Se on yliopistoon päässeiden henkisesti kehitysvammaisten henkilöiden tuotos ja asia, mitä varten olisi jo pitänyt perustaa tuhoamisleirejä.
Ihmisen tehtävä ei ole luoda biologisia normeja ja tietää, mikä on oikein ja väärin, vaan ymmärtää todellisuutta. Jumalan leikkiminen kuuluu sairaaloihin. Siinä vaiheessa, kun on tiedetty, on ymmärtäminen loppunut.
Näen siis itseni siinä mielessä fasistina, että jos näitä normeja aletaan luomaan ja leikkimään Jumalaa, niin siinä vaiheessa Auschwitz on oikea osoite. Siellä on paikka jokaiselle aivojen kopeloimisen nimeen vannoville. Niiden osalta voidaan tietää, jotka haluavat olla tietäjiä.

Jos tällaiselle linjalle lähdetään siksi, että jostain kapitalistisesta syystä on taloudellisesti kannattavaa tähän ryhtyä, siis taloudellisesti kannattavaa tuhota laji sukupuuttoon jonkin päänkopeloimisharhan vuoksi, on saavuttu skitsofrenian huippuun ja saavutettu piste, jossa ollaan täydellisesti perkeleen vallassa. Tuossa tilanteessa ei suinkaan olisi päästy yli mielenhäiriöistä, koska aivot ovat ääretön objekti. Niiden korjaaminen ei ole mahdollista, muuttamatta aivoja kokonaan, jolloin kyse ei ole enää ollenkaan ihmisestä. Täydellinen aivojen muuttaminen terveellä tavalla vaatisi kykyä muuttaa aivojen ideamaailmassa vastaavaa "olentoa" ja siihen vaadittaisiin kyky astua tuonpuoleiseen.
Ihmisen on tultava siksi, mitä se on, oman tahtonsa kautta ja saavuttaa mahdollisimman läheisesti vastaavuus ideamaailmassa. Mikä perkele on se filosofi, joka pyyhkii perseensä antiikin filosofien kirjoituksilla ja alkaa puhumaan aivojen fyysisestä muuttamisesta?

Koko psykologian ehkäpä suurin varjo lienee kaikkien häiriöiden taustalla vaikuttava "kaikkivoipainen vanhempi", jonka vallasta yksilön pitäisi oman tahtonsa kautta päästä eroon ja löytää itsensä, sen, mitä hän on. Aivoleikkaukset ja sondit eivät suinkaan olisi vapautus "kaikkivoipaisen vanhemman" kahleista, vaan ne olisivat "kaikkivoipaisen vanhemman" fyysinen astuminen maailmaan, itsensä perkeleen ruumiillistuminen.

Riidankylväjä kirjoitti:Taidat olla hako teillä. Nuo eivät ole analogisia juttuja.

Tosin pop musiikkia ajetaan jo nyt suoraan kaaliin joko erilaisilla korva lappu virityksillä
tai tekemällä autosta suuri kaiku koppa, jonka sisällä istutaan. Sitten volyymit kaakkoon,
että lähitaloista varisevat rappaukset.

Ovat analogisia. Miksi eivät olisi?

Psyykisissä ongelmissa useimmiten lienee kyse vain jonkun osa-alueen häiriöstä, joka tulevaisuudessa osataan hoitaa neurokirurgisesti ja täsmälääkityksella tai muulla vastaavalla menetelmällä. Jopa asentamalla mikrosiru aivoihin hoitamaaan vaurioituneen osan tehtäviä jne. Muistelen lukeneeni, että neurokirurgialla on saatu hyviä tuloksia vakavan masennuksen hoidossa. Kun ongelmakohta saadaan hoidettua, ihminen paranee myös muilta osin.

Taide-elämykset taas ovat kokonaisvaltaisia. Ei voida osoittaa paikkaa, johon elämys työnnetään. Siinä joutuu käyttämään kaikkia aisteja, eläytymään, pöyhimään alitajuntaa ja tekemään tulkintoja ymsyms. Eli kyse on täysin eri asiasta.