a m b i|v a l e n s s i (lat. ambo molemmat, valentia voimakkuus),
vastakkaisten tunteiden ym. ristiriitainen sijoittuminen samaan objektiin, esimerkiksi rakkaus ja viha äitiin. Termin esitti vuonna
1910 Paul Eugen Bleuler (1857 - 1939), (Vortrag über Ambivalenz). Hän liitti ambivalenssin skitsofreniaan, joskin myös normaaliin sielunelämään. Hän erotti intellektuaalisen, affektiivisen ja tahdon (Ambitendenz) ambivalenssin. Bleuler ei kuitenkaan käyttänyt ambivalenssia abrahamilaisessa mielessä.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ”tavallinen” ristiriita tai vaikea valinta vaihtoehtojen välillä. Olennaista ambivalenssissa on, että
kun libidinaalinen puoli käynnistyy, myös aggressiivinen puoli mobilisoituu. Ambivalenssi merkitsee kehitystä pre-ambivalentista oraalisesta imemis-vaiheesta kohti ideaalista post-ambivalenttia genitaalista vaihetta. Kehityksen välivaiheet ovat ambivalentteja, ja esimerkiksi split merkitsee kehityksen häiriötä ja on suoja ambivalenssia vastaan. Libidon ja aggression ajatellaan olevan varhaisemmissa kehitysvaiheissa disintegratiivisesti fuusioituneita, ja myöhemmissä vaiheissa libidon suhteellisen osuuden ajatellaan kasvavan. Regressiossa varsinkin aggressiot mobilisoituvat.
Painottuneinta ambivalenssi on oraalis-kannibalistisessa ja anaalis-sadistisessa ulostus-vaiheessa, ja merkittävänä se on mm. pakkoneuroosissa, introjektio-depressiossa, Oidipaali-tilanteessa ja mustasukkaisuudessa. Kehittyneellä tasolla aggressio on integratiivisesti defuusioituneena ja on neutraalimpaa (tai sublimoituneempaa) ja toimii ikään kuin libidinaalisessa vaipassa.
Sigmund Freud käytti ensi kertaa ilmausta ambivalenssi, kun hän artikkelissaan Zur Dynamik der Ubertragung (1912) kirjoitti negatiivisesta transferenssista (- -), joka on rinta rinnan rakastavan transferenssin kanssa ja usein suuntautuneena samaan ihmiseen (S.E. XII: 106–107).
20.7.2012 14:40
Kohta "kun toinen pooli mobilisoituu, niin toinen tekee samoin" muutettu.
