Psykopatologia.munfoorumi.com

Beth kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:
Jos on somaattinen syndrooma, tapaus kuuluisi vakaviin.

Mikä on tämä "somaattinen syndrooma"?

Masennustilan diagnostiset kriteerit
Kirjoittaja Psykopatologia » 05.02.2013 17:21 viewtopic.php?f=8&t=8454&p=106325&hilit=somaattinen+oireyhtym%C3%A4#p106325

Panes kertoen miten masennuksesta pääsee?

Hyvä, että Beth kysyit somaattista. Täytyneepä siirtyä sinne pohtimaan.

Hilppa kirjoitti:Toimintakyvytön siten, että esimerkiksi puhelimessa hoitaessaan jotain tavanomaista asiaa puhe katkeaa kesken ja potilas menee paniikkiin eikä saa sanottua mitään? Toisaalta voi vaikka käydä lenkillä, jossa on hetken ikään kuin vapautunut koko ajan tuntuvasta ahdistuksesta. Huimauksen tunnetta. Ei pysty nukkumaan. Tai jos pystyy nukahtamaan, herää aamuyöstä. Luulee tulevansa hulluksi ja pelkää menettävänsä järkensä kokonaan. Ei pysty esimerkiksi kirjoittamaan. Kädet eivät tottele. Kun kertoo lääkärille kykenevänsä juoksemaan lenkillä, lääkäri ajattelee, että eihän sitä mikään vaivaa...

Mielestäni tuossa on aika hyvä depressioon liittyvän somaattisen oireyhtymän kuvaus. Paitsi että tietysti eri ihmisillä oireet ovat erilaisia; yksi pääsee lenkille, muttei kykene kirjoittamaan, toinen ei saa itseään ovesta ulos, mutta kirjoittaminen sujuu...

Muistan säpsähtelyä, säikähtelyä, näkökentässä vilahteli outoja hahmoja, kuulin kummallisia ääniä, oli tunne etten ole kotonani yksin, keskellä kirkkainta kesää iski paniikki talven pimeyttä ajatellessa, ikkunan takana oleva pimeys oli murskaavaa...
Hulluksi tulemisen pelko minullekin on tuttu kokemus, koska oireilu oli omalla tavallaan harhaista; paitsi että todellisuudentaju säilyi, ja itse ymmärsin, etteivät aistimukseni ole tosia, vaan depression vääristämiä ja virheellisiä. Tietämisestä huolimatta kuitenkin mielestäni pelottava kokemus.

Hilpan kokemus lenkille lähtemisestä on minulle tuttu toisessa muodossa. Vaikeimpienkin masennusjaksojeni aikana kirjoittelin sujuvasti silloisella Tukiasemalla, eikä teksteistäni varmastikaan mitenkään näkynyt miten sairas elävässä elämässä olin. 'Täysijärkisen' tekstin tuottaminen synnytti samantapaisen tunteen kuin Hilppa kuvaa lenkillä käymisen synnyttäneen. Minun ajatukseni oli, että sittenkään en ole ihan hulluksi tulossa, jos pystyn kirjoittamaan näin...
Minun psykiatrini tiesi kirjoittelustani ja lukikin tekstejäni, muttei arvioinut tilaani sen mukaan, vaan tiesi ja tunsi somaattisen oireyhtymän kuviot.

Mielestäni on lääkärin ammattitaidottomuutta, jos hän kuvittelee, että ulos lenkille pääsevää depressiopotilasta ei vaivaa mikään ja ettei ihminen voi olla pahasti masentunut kun kerran pääsee lenkille ja jaksaa juosta. Päinvastoin fyysisten 'hulluksi tulemisen' tuntemusten kanssa sinnittelevä depressiopotilas luultavasti pyrkii tekemään sellaista mitä pystyy ja jaksaa, ja joka tuntuu täysijärkiseltä, koska on kova tarve todistaa itselle, ettei ole tulossa hulluksi. Minulla se oli nettikirjoittaminen; onneksi oli Tukari...

Mirri kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:Toimintakyvytön siten, että esimerkiksi puhelimessa hoitaessaan jotain tavanomaista asiaa puhe katkeaa kesken ja potilas menee paniikkiin eikä saa sanottua mitään? Toisaalta voi vaikka käydä lenkillä, jossa on hetken ikään kuin vapautunut koko ajan tuntuvasta ahdistuksesta. Huimauksen tunnetta. Ei pysty nukkumaan. Tai jos pystyy nukahtamaan, herää aamuyöstä. Luulee tulevansa hulluksi ja pelkää menettävänsä järkensä kokonaan. Ei pysty esimerkiksi kirjoittamaan. Kädet eivät tottele. Kun kertoo lääkärille kykenevänsä juoksemaan lenkillä, lääkäri ajattelee, että eihän sitä mikään vaivaa...

Mielestäni tuossa on aika hyvä depressioon liittyvän somaattisen oireyhtymän kuvaus. Paitsi että tietysti eri ihmisillä oireet ovat erilaisia; yksi pääsee lenkille, muttei kykene kirjoittamaan, toinen ei saa itseään ovesta ulos, mutta kirjoittaminen sujuu...

- -

Kiitokset Mirri, mutta ei tekstini ollut tarkoitettu arvotettavaksi eikä kuvaukseksi depressioon liittyvästä somaattisesta oireyhtymästä. Kuvausta ei voi sanoa hyväksi eikä huonoksi, mutta se on aito, sen takaan.

Jokainen masennus on ainutlaatuinen kuten jokainen ihminen on erilainen ja ainutkertainen ihminen yksilönä. Kokemusta ei ole toista samanlaista, koska läpi elämän toisiaan seuraavat tilanteet eivät eivät ole samanlaiset eikä kahta samanlaista elämää tai tapahtumien jatkumoa ole samassa ympäristössä ja kahdella samanlaisella ihmisellä.

Kirjoituskyvyttömyys ei tarkoittanut näppäimistön käyttökyvyttömyyttä, eli sellaisessa tilanteessa pystyi käyttämään tietokonetta, joten olin osittain työkykyinen. Käsi vaan ei totellut motorisesti eikä kirjoittanut kynällä (kuin ainoastaan suuren ponnistelun tuloksena jonkinlaista söhröä), tartuntaote sormissa ei ollut riittävän voimakas, toispuoleisesti, joten hampaita ei voinut pestä toiselta puolelta kuin suurella ponnistelulla ja yrittämällä, mikä sai aikaan valtavan ahdistuksen tunteen ja hien kirpoamaan otsalle. Myöskään silmäripsien värjäämisestä mascaralla ei tullut mitään. Tuollainen voimattomuuden tunne ja motoristen kykyjen puute on hyvin kummallinen tunne. Lääkärin tehtyä testit, että aivovauriosta ei ollut kyse, olo helpottui jonkin verran, mutta ahdistus vain kasvoi, koska ei ollut ymmärrystä siitä, mistä kaikki kummallisuus johtui.

Onneksi noin vaikea somaattinen oireilu ei kestä kauan, koska nykyisin on saatavissa hyviä ahdistusta lievittäviä lääkkeitä, jotka poistavat oireet kohtuullisen nopeasti. Jos ihminen joutuisi olemaan kovin pitkään (vaikkapa kuukausia) kyseisenlaisessa tilassa, arvelen, että tila voisi pahentua lopulta aina psykoosiin asti.

Hilppa kirjoitti:

Mirri kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:Toimintakyvytön siten, että esimerkiksi puhelimessa hoitaessaan jotain tavanomaista asiaa puhe katkeaa kesken ja potilas menee paniikkiin eikä saa sanottua mitään? Toisaalta voi vaikka käydä lenkillä, jossa on hetken ikään kuin vapautunut koko ajan tuntuvasta ahdistuksesta. Huimauksen tunnetta. Ei pysty nukkumaan. Tai jos pystyy nukahtamaan, herää aamuyöstä. Luulee tulevansa hulluksi ja pelkää menettävänsä järkensä kokonaan. Ei pysty esimerkiksi kirjoittamaan. Kädet eivät tottele. Kun kertoo lääkärille kykenevänsä juoksemaan lenkillä, lääkäri ajattelee, että eihän sitä mikään vaivaa...

Mielestäni tuossa on aika hyvä depressioon liittyvän somaattisen oireyhtymän kuvaus. Paitsi että tietysti eri ihmisillä oireet ovat erilaisia; yksi pääsee lenkille, muttei kykene kirjoittamaan, toinen ei saa itseään ovesta ulos, mutta kirjoittaminen sujuu...

- -

Kiitokset Mirri, mutta ei tekstini ollut tarkoitettu arvotettavaksi eikä kuvaukseksi depressioon liittyvästä somaattisesta oireyhtymästä. Kuvausta ei voi sanoa hyväksi eikä huonoksi, mutta se on aito, sen takaan.

Ei ollut tarkoitukseni arvottaa, puhumattakaan arvostelusta; näköjään sanavalintani oli huono. Ehkä et ollut tarkoittanut kuvata somaattista oireyhtymää, mutta minusta kuvasit silti, ja aika osuvastikin vielä.

Mitä sanaa ehdottaisit tuohon lihavoimaani virkkeeseen hyvä-sanan tilalle, vai olisiko parasta poistaa koko virke väärinkäsitysten välttämiseksi?

Ei.

Eikä yleensäkään pidä ruveta kirjoittamaan sillä silmällä,
että ennakoisi liikaa muiden responsseja.

Psykopatologia kirjoitti:Ei.

Eikä yleensäkään pidä ruveta kirjoittamaan sillä silmällä,
että ennakoisi liikaa muiden responsseja.

En mielestäni olekaan. Oma vastaresponssi omaa kirjoitustani koskevasta kommentista on mielestäni voitava myös kertoa. Eihän kirjoittaminen palstalle muutoin muodosta keskustelua.

Psykoterapeutin ammatti on varmaan kiehtova, koska kaikkien historiat ovat kuitenkin niin erilaisia.

Korjaus 23.03: Psykoterapeutit - Psykoterapeutin.

Viittasin Mirrin viestinsä korjausehdotuksiin.

Mirri kirjoitti:- -
Mitä sanaa ehdottaisit tuohon lihavoimaani virkkeeseen hyvä-sanan tilalle, vai olisiko parasta poistaa koko virke väärinkäsitysten välttämiseksi?

En toivo mitään toimia. Ei mitään noin dramaattista mielestäni tarvitse tavanomaisessa keskustelussa tehdä. Enkä ole loukkaantunut mistään.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää, kuuluuko somaattinen oireilu aina vakavaan masennukseen.

"Vakavaan" ehkä n. 40 %:ssa; vaikeaan käytännössä aina.

Minä kärsin kropan krempoista jotka estävät minua tekemästä rahan ohella niitä asioita jotka auttaisovat minua fyysisesti parempaan kuntoon. Se masentaa
Kyllä ihmisen hyvinvointi on kokonaisuus eikä millään terapialla voida poistaa yksiläityjä tarpeita elomme suhteen. Jos lukuisista yrityksistä huolimatta suon silmä upottaa, on masennus väistämätöntä. Ihan sama onko sykli mikä tahansa

Minulla masennus ilmenee tietynlaisena väsymyksenä ja pois liukumisena.
En pysty keskittymään pitkään mihinkään.